Hoi An

Kun olin virkistäytynyt tarpeeksi, kävin respassa kysymässä vinkkejä parhaista nähtävyyksistä ja ravintoloista. Lähdin sitten kävelylle vanhaan kaupunkiin, joka on myös Unescon maailmaperintökohde. Siellä vilinää ja vilskettä riitti, mutta ihan eri tavalla kuin Saigonissa. Kauniit vanhat talot toimivat ravintoloina ja kauppoina, ja kaikenlaista myytävää olikin runsaasti tarjolla. Paljon turisteja, etenkin kiinalaisia, oli kiertelemässä, mutta jotenkin täällä muut turistitkaan eivät häirinneet. Kävin pienissä kaupoissa katsomassa tarjontaa. Erityisesti ihailin kauniita nahkalaukkuja, joita myytiin suunnilleen joka kolmannessa putiikissa. Kylässä on myös lukemattomia räätälimyymälöitä, joissa voisi teetättää itselleen oikeastaan mitä vaan. Jotkin paikat lupasivat jopa 24 tunnin toimituksen, tosin epäilin ettei laatu näissä paikoissa voi olla kovin hyvä.

Oli sen verran kuuma, että intouduin ostamaan myös paikallista yrttijuomaa, joka tarjoiltiin jääpalojen kera. Uskottelin itselleni, että koska hörppäsin juoman mukista ykkösellä alas, eivät jääpalojen mahdolliset pöpöt kumminkaan ehtineet tarttua. Aikani kierreltyäni palasin takaisin hotellille ja menin taas altaalle rentoutumaan. Illan hämärtyessä kävin päivällisellä ja laskin sitten hotellilla itselleni oikein vaahtokylvyn. Usein ei tule kylvyssä käytyä ja nytkin amme oli aavistuksen liian pieni, mutta kyllä tuntui silti rentouttavalta. Ja kylvyn jälkeen sai taas hillua huoneessa ilman vaatteita kaikessa rauhassa. Myöhään illalla skypetin vielä kotiin, ja sitten nukuin oikein sikeästi valtavassa sängyssäni.

Seuraavana aamuna meinasin nukkua aamiaisen ohi, mutta onneksi heräsin juuri sopivasti klo 9:45, niin ehdin vielä. Sain valita listasta mieleiseni annoksen, joten valitsin munakkaan ja leivän. Lisäksi sain lemonaden, hedelmiä ja kupillisen teetä. Munakas oli erittäin maukasta, yksi parhaista koskaan maistamistani, eikä muussakaan ruuassa ollut valittamista. Aamiaisen jälkeen kävin "aamu-uinnilla" ja lähdin sitten kylille. Eksyin ensimmäisenä nahkamyymälään. Katselin siellä laukkuja, ja niistä yksi näytti kivalta. Kokeilin sitä ja kysyin hintaa. Myyjä sanoi hinnaksi 70 €. Sanoin puoliksi leikilläni, että 20 € olisi mielestäni sopivampi hinta. Myyjä sitten hilasi pikku hiljaa omaa hintaansa alaspäin, mutta minä vaan totesin, etten maksa enempää kuin 20 €. Olin jo kävelemässä pois, kun myyjä sitten totesi, että 20 € sopii. Oli sitten ihan pakko ostaa se laukku. Totta puhuen olin oikeasti etsiskellytkin sopivaa pikkulaukkua jo useamman viikon, eli ei ihan turha ostos ollut tämäkään. 

Shoppailukierroksen jälkeen lähdin kävelemään takaisin hostellille. Siinä matkan varrella oli yksi jos toinenkin hierontapaikka. Yhden edustalla ystävällinen nainen tervehti ja päätin kysyä, olisiko heillä hierontaa tarjolla. Hän ohjasi minut sisään ja selitin, että haluaisin niska-hartia-selkähieronnan. Nainen ehdotti  tunnin hierontaa, mutta minä ajattelin, että puoli tuntia riittäisi. Sovimme siitä, nainen pesi jalkani ja minut ohjattiin hierontahuoneeseen. Sinne tuli sitten eri nainen hierojaksi. Hän aloitti alaselästä ja totesi sitten, että tunnin hieronnalla hän saisi kyllä minulle paljon rennomman olon, kun ehtiti hieroa jalkoja ja päätäkin. Hieronta tuntui sen verran mukavalta (tällä kertaa jotain syväkudoshierontaa eikä Thaihierontaa), joten suostuin tähän. Nainen lupasi pienen alennuksenkin. Lopulta olin oikein tyytyväinen tähän tunnin hierontaan, sillä olisin voinut jakaa rentotumista pidempäänkin. Maksoin hieronnasta 12 € + pienen tipin hierojalle, ei paha siis hinnankaan puolesta. 

Meni takaisin hotellille ja virkistäydyin uima-altaassa. Sitten laitoin tavarat kasaa iltapäivän ja illan pyöräretkeä varten. Olin varannut Grasshopper Adventuresin Hoi An Food Tourin, eli käytänössä pyöräilyä ruokapaikasta toiseen. Kävelin Grasshopperin toimistolle ja siellä minua odotti opas Tu. Hän sanoi, että olen ainoa osallistuja, joten menisimme retkelle kahdestaan. Eipä se minua haitannut, sainpahan edetä omaa tahtiani eikä hintakaan ollut korkeampi. Siirsin tavarat repustani pyörälaukkuun, korjasin satulan korkeutta ja pääsimme matkaan. Ensimmäinen pysähdys oli parin minuutin päässä kylän parhaassa patonkiravintolassa. Ranskan siirtomaa-ajan jäljiltä patonkeja syödään edelleen, tosin tässä ravintolassa ne olivat pienempiä kuin perinteiset ranskalaiset patongit. Tu tilasi possutäytteisen patongin, jonka söimme puoliksi. Herkullista. Olimme aikeissa jatkaa matkaa, kun Tu huomasi unohtaneensa satulalaukkunsa toimistolle. Hän käväisi pikaisesti hakemassa sen ja sitten lähdimme eteenpäin.

Matka jatkui kylän laitamille maaseudulle. Pyöräilimme kasvimaiden ja peltojen ohi paikallisen perheen talolle. Kävimme sitten Tun kanssa kävelemässä kasvimaalla ja tutkimme siellä kasvavia yrttejä ja vihanneksia. Perheen kotipihassa kokeilin myös paikallista kastelukannutekniikkaa. Menimme sisään talon keittiöön ja perheen emäntä tarjoili siellä meille paikallista naudanlihanuudeliannosta. Tu selitti, että tällaisen annoksen voi saada ainoastaan Hoi Anissa, koska liha on paikallista, riisinuudeli valmistetaan paikkakunnalle erityisellä tavalla ja vihannekset ovat perheen omalta kasvimaalta. Lisukkeena oli tarjolla myös punaista ja vihreää chiliä. Nappasin punaisen chilin, ja heti minulta kysyttiin, että olenko aivan varma sanoin tykkääväni tulisesta ruuasta. Tu otti (vähemmän tulisen) vihreän chilin ja sanoi, että yleensä kukaan länsimaalaisista retkellä olijoista ei ota chiliä, koska heidän mielestään ruoka on liian tulista. Menimme ulos ruokapöydän ääreen nauttimaan aterian, ja kyllä se punainen chilikin tuli kokonaan syötyä ihan vain muutamien kyynelien kera (ei oikeasti ollut liian tulista).

Seuraavaksi pyöräilimme takaisin kylille maistamaan kevätkääryleitä. Kaikki ainekset tulivat pöytään erillisinä, joten Tu näytti, miten käärin niistä riisipaperin sisään oikeaoppisen rullan. Sen jälkeen menimme nauttimaan juustoja, riisiviiniä ja hanaolutta vähän fiinimpään ravintolaan. Juustot, mangochutney ja tuore leipä maistuivat erinomaisilta. Riisiviiniäkin lipaisin kielellä, mutta se oli niin pahaa, että jäi kyllä juomatta. Tu yritti kovasti markkinoida minulle hyvää hanaolutta, mutta sanoin sen menevän vaan hukkaan, joten säästyin siltä. Jatkoimme lopulta viimeiseen paikkaan joen rannalla olevaan grilliravintolaan. Siellä saimme grillattua possua ja katkarapuja. Tu kyseli, että mitä tekisin seuraavana päivänä. Hän kertoi tekevänsä keikkaa Grashopperille, mutta hänellä on ystävänsä kanssa myös oma firma, jonka kautta hän voisi järjestää minulle päiväretken Danangiin. Jätin kuitenkin tämän mahdollisuuden käyttämättä. Pyöräilimme takaisin toimistolle jo klo 19 aikaan. Alunperin retken piti loppua klo 21, mutta koska olin yksin, kiersimme paikat tavallista nopeammin. Tämä ei toki minua haitannut, sillä pääsin aiemmin hotellille lepäämään. Tu vielä kohteliaasti pyysi kirjoittamaan TripAdvisoriin hyvät arvostelut hänestä (ja olemaan mainitsematta Grashopperille hänen omista bisneksistään). Kiitin retkestä pienen tipin kera ja kävelin hostellille vaahtokylpyyn.

Seuraavana aamuna heräsin jopa ajoissa. Menin aamiaiselle ja tällä kertaa siellä oli pienimuotoinen buffet-tarjoilu. Parin santsikierroksen jälkeen jatkoin rentoutumista ja pakkaamista huoneessani. Klo 12 piti kuitenkin siirtyä hotellin yleisiin tiloihin. Sain jättää rinkan säilöö respaan. Otin ylimääräiset tavarani mukaan ja suuntasin postiin. Siellä oli yllättäen englantia hyvin puhuva virkailija, joka käski minun täyttää lomakkeita. Niitä oli kolme erilaista, mutta kaikkiin tuli enemmän tai vähemmän samat tiedot (lähetettävän tavaran laatu ja määrä, lähettäjän ja vastaanottajan tiedot ym.). Kun paperit olivat valmiina, tavarat laitettiin laatikkoon, joka suljettiin miljoonalla teippikerroksella. Halusin jälleen lähettää tavarat halvimmalla mahdollisella tavalla eli pintapostilla. Virkailija yritti selittää, että se kestää tosi kauan. Vakuutin hänelle, että se ei haittaa. Maksoin postimaksun, käsittelymaksun ja vakuutusmaksun, ja lähdin takaisin hotellille lompakko ja laukku kevyempää. Hengasin hotellin altaalla jonkin aikaa ja kävin sitten syömässä myöhäisen lounaan. Kun tulin  takaisin, respan nainen toi minulle viileän banaanijuoman ja toivoi, että olin viihtynyt heidän hotellissaan. Kerroin olevani erittäin tyytyväinen kaikkeen, ja tosiaankin jos ikinä uudelleen tulen Hoi Anii, yöpyisin ehdottomasti hotellissa uudelleen.