Ho Chi Minh City

Yllättäen sain yöllä nukuttua ihan kohtalaisesti ja aamulla ehdin vielä hostellyön hintaan kuuluvalle aamupalalle. Tarjolla oli paistettua munaa ja makaronia sekä vihanneksia. Kyllähän tuo vatsan täytti ihan riittämiin. Sitten lähdin kiertelemään kaupungille. Oikeastaan ei ollut mitään, mitä erityisesti olisin halunnut nähdä, joten päätin vain kävellä ja katsoa, minne jalat kuljettavat. Ensin päädyin Tao Dan Parkiin, jossa oli ihanan rauhallista. Kun puisto oli kierretty, alkoi ripsiä vettä. Ensin ihan vähän, mutta parin minuutin päästä taivas repesi. Minulla oli kyllä sadetakki, muttei siinä säässä tehnyt mieli kävellä. Etsin siis itselleni sadesuojan erään kaupan edustalta katoksen alta (yksi paikallinen mies oli löytänyt saman paikan). Odottelin siinä puolisen tuntia, kunnes sade laantui.

Siitä oli hyvin lyhyt matka Notre Dame -kirkolle, joka valitettavasti oli suljettu remontin vuoksi. Pääsin kuitenkin ihailemaan sitä ulkopuolelta. Sen vieressä oli vanha postirakennus, jossa edelleen on postitoimintaa. Kävin siellä postittamassa ensimmäiset kortit Vietnamista. Postimerkitkin olivat suhteellisen halpoja. Jatkoin matkaa kohti joen rantaa ja ensimmäistä kertaa jouduin todellisiin ongelmiin liikenteen kanssa. Saigonin liikenne ylipäätään on aivan omaa luokkaansa, enkä ole missään muualla reissatessani nähnyt niin kaaottistya liikennettä. Moottoripyörät ja skootterit ajelevat miten sattuu, ja välillä voi ihan hyvin mennä vastaantulijan kaistalla tai jalkakäytävällä, jos oma kaista on ruuhkainen. Liikennevaloja on aina välillä, mutta kaikilla valoilla saa ilmeisesti mennä eteenpäin. Jos jalankulkija haluaa ylittää tien, pitää vaan määrätietoisesti lähteä ylittämään tietä tasaisella vauhdilla, jolloin muu liikenne pystyy väistämään. Ongelma vaan on siinä, ettei aina välttämättä tule sellaista rakoa, johon pystyisi menemään. Näin minulle kävi ison liikenneympyrän kanssa (ja siinä oli vielä suojatiekin). Autoja ja skoottereita tuli jatkuvasti, eikä missään ollut rakoa mihin kävellä. Odottelin sitten tien laidalla varmaan viisi minuuttia, kunnes liikenne tyssäsi, ja lähdin sitten puikkelehtimaan auojen ja skoottereiden sekaan. Pääsin hengissä yli, mutta kyllä siinä kesti.

Kun pääsin viimein joelle, kävelin sen rantaa pitkin melko pitkään. Oikeastaan kävelin pidemmälle kuin olisi gtarvinnut, mutta vieressä olevan ison tien yli ei päässyt juuri missään. Onneksi viimein tuli ylikulkusilta, josta sitten olikin kauniit näkymätkin. Kiertelin vielä jonkin aikaa kaupoissa, mutta palasin sitten edelleen haisevaan hostelliin. Ensimmäinen yö hostellissa oli ollut ihan ok, joten päätin, etten jaksa vaihtaa majapaikkaa. Hengailin sitten hostellilla iltapäivän ja illalla kävin syömässä ihan hostellin lähellä olevassa vietnamilais-meksikolaisessa ravintolassa. 

Seuraavana päivänä ajattelin vierailla War Remnants Museumissa, jossa kerrottiin Vietnamin sodasta (vietnamilaisten näkökulmasta). En muistanut/tiennyt sodasta kauheasti, joten ajattelin museon olevan siitäkin syystä mielenkiintoinen. Sisäänpääsymaksukaan ei päätä huimannut. Piha-alueella oli näytillä lentokoneita, tykkejä ym. Lisäksi siellä oli vankiselli sekä "tiikeriihäkkejä", joihin vangit oli laitettu. Sisällä museossa oli näyttelyitä kolmessa kerroksessa. Ylimmässä kerroksessa kerrottiin sodan historiaa ja kulkua. Toisessa kerroksessa kerrottiin sodan jälkipyykistä. Lisäksi oli valukovanäyttelyitä sodasta ja sodan jälkeisistä (erityisesti Agent Orangen aiheuttamista) ongelmista. Valokuvat olivat hyvin pysäyttäviä. Alakerrasta bongasin myös Suomen, koska siellä oli kuvia eri maissa järjestetyistä mielenosoituksista sotaa vastaan. Museo oli mielestäni mielenkiintoinen, vaikka toki kaikki ol esitetty vain Vietnamin näkökulmasta. 

Museon jälkeen kävin Mariamman hindu-temppelissä, joka oli myös mielenkiintoinen paikka ja ennen kaikkea vaihtelua niihin miljoonaan buddha-temppeliin, joissa olen reissun aikana käynyt. Temppeliin ovat tervetulleita kaikki säädyllisesti pukeutuneet, kunhan ottaa kengät pois ennen rukousalueelle menoa ja kiertää temppelissä myötäpäivään. Valokuviakin sai ottaa vapaasti. Temppelin jälkeen kävin katsomassa Street Food Marketin ja menin sitten hostellille lepäään. Päivälliseksi nautin paikallista ruokaa, eli kevätkääryleitä ja Pho:ta (nuudelikeittoa). Keiton lisukkeet tulivat erillisellä lautasella, eli siitä sai valita, mitä keittoonsa halusi nuudelien, lihan ja liemen lisäksi. Annokset olivat niin isoja, että olisi kyllä riittänyt ihan vain toinen niistä, mutta hyvältä maistui ja eikä hintakaan ollut turhan kova.