Osaka

Osakan lentokentällä piti hetken aikaa orientoitua uuteen maahan ja paikkaan. Onneksi oli ilmainen wifi, niin sain googleteltua, että missä hostellini oli ja mikä olisi kätevin ja halvin tapa päästä sinne. Päädyin siihen, että bussi olisi paras vaihtoehto. Kävin kuitenkin ensin rahanvaihtopisteessä vaihtamassa viimeiset kiinan yuanit jeneihin. Ja tietysti piti myös kokeilla lentokentän moderni japanilainen pönttö, joka oli aikamoinen muutos perinteisiin kiinalaisiin kyykkyvessoihin. Sitten kävelin ulos terminaalista ja löysin oikean bussipysäkin ja sieltä myös lipunmyyntiautomaatin. Bussin lähtöön oli vielä hetki aikaa, joten kävin vieressä olevasta ruokakaupasta ostamassa vettä ja kolmioleivän, kun koneessa oli ollut vain maksullinen ruoka- ja juomatarjoilu. Ehdin onneksi vielä bussiin, jolla kesti reilu tunti Nambaan. 

Olisin voinut mennä kaksi pysäkinväliä metrolla, mutta koska oli kaunis ilma, päätin kävellä. Samalla pääsin jo katsomaan kaupunkia, joka oli aivan erilainen kuin kiinalaiset kaupungit. The Dorm Hostel Osaka löytyi helposti ja hissillä pääsin rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa hostellin tilat olivat. Check-in alkoi vasta klo 16, joten en päässyt huoneeseen vielä. Sain kuitenkin jättää rinkan säilöön ja levähtää yleisissä tiloissa. Iltapäivällä lähdin shoppailukierrokselle läheiselle isolle ostoskadulle, josta löytyi kaikenlaisia kauppoja H&M:stä 100 jenin kauppoihin. Kierreltävää riitti useammaksi tunniksi, enkä edes päässyt vielä kadun toiseen päähän asti. Neljältä menin takaisin hostellille ja check-inin jälkeen linnoitauduin 10 hengen dormissa olevaan kerrossängyn alasänkyyn, jonka sai suljettua ulkomaailmalta verholla. Se oli oivallinen pesä nauttia Game of Thronesista. Illalla kävin vielä uudestaan kauppakadulla syömässä ja ostin jo Kiinassa himoitsemani Anello-repun (tai "Fanellon", koska se oli feikki). 

Seuraavalle päivälle olin alunperin suunnitellut päiväretkeä Himeji-linnalle, mutta aamulla ei kerta kaikkiaan huvittanut lähteä yhtään mihinkään. Nautin siis mahdollisimman pitkään mukavasta sängystä ja nousin ylös vasta sitten kun oli aivan pakko. Check-outin jälkeen jatkoin vielä dataamista yleisissä tiloissa ja etsin tietoa junista ja Kioton nähtävyyksistä. Sitten kävin vielä katsastamassa ostoskadun toisen pään, joka siis edellisenä päivänä jäi vielä näkemättä. Iltapäivällä lähdin viimein Kiotoon. Sinne pääsee Osakasta bussilla tai useammalla eri junalla, nopeimmillaan 15 minuutissa. Minä valitsin tietysti kaikkein hitaimman ja halvimman junan, jolla kesti matkassa noin tunti. Itse asiassa se oli muutenkin minulle järkevin vaihtoehto, sillä pääsin Osakassa juna-asemalle suoraan yhdellä metrolla ja Kiotossa pääteasema oli kävelymatkan päässä hostellista. Japanissahan olisi noita junapasseja saatavilla, mutta laskeskelin ennen reissua, että minun reittivalinnoillani sellainen ei tulisi halvemmaksi varsinkin kun minulle oli ihan sama, matkustanko nopeasti vai hitaasti. 

Menin metroasemalle ja ihan ensimmäiseksi piti ostaa lippu. Toisin kuin Kiinassa, nyt piti ensin katsoa lippuautomaatin yläpuolella olevasta kartasta, kuinka paljon matka haluamalleni asemalle maksaa. Sitten automaatista ostettiin sen hintainen lippu. Laiturialueelle mennessä lippu laitettiin lukijaan ja otettiin mukaan. Menin muutaman pysäkinvälin Umeda-asemalle. Laiturialueelta poistuttaessa lippu laitettiin sisään lukijaan ja se jäi sinne, koska matka oli päättynyt. Totta kai kaikenlaisia ladattavia ic-kortteja ja vuorokausilippujakin olisi ollut tarjolla, mutta minä tarvitsin nyt vain tuon yhden matkan. Umedassa jälleen kerran eksyin, mutta lopulta löysin Hankyu-aseman. Japanissa juna- ja metroverkosto on hyvin kattava mutta mielestäni jokseenkin hankala (ainakin nyt kun Kiinan yksiselitteinen raidejärjestelmä oli kirkkaana mielessä). Eri rautatieyhtiöt liikennöivät junia samojen kaupunkien välillä mutta vaan vähän eri paikkoihin, ja joidenkin yhtiöiden liput käyvät ristiin, mutta useimmiten eivät. Sain kuitenkin ostettua oikean lipun ja noustua oikeaan junaan, joka körötteli Kiotoon väliasemilla pysähdellen.

Jäin pois kyydissä Karasuma-asemalla. Siitä olisi voinut jälleen kerran menna nyös metrolla kaksi pysäkinväliä, mutta en ollut päivän aikana vielä kauheasti kävellyt, joten apostolinkyyti kelpasi. Bird Hostel oli oikein mukavan oloinen paikka. Respassa lomakkeita täytellessäni minulle tarjottiin juotavaa ja palvelu oli muutenkin oikein mukavaa ja asiallista. 12 hengen naisten dormissa minulla oli jälleen verhoilla suljettava alasänky. Huone ei ollut täynnä ja huonekaverit olivat rauhallisia. Illalla ei oikein ehtinyt tehdä enää mitään muuta kuin käydä syömässä ja datata. Aivan hostellin vieressä oli Mäkkäri, enkä nyt pystynyt enää vastustamaan kiusausta, kun olin jo Kiinassa himoinnut ranskalaisia useampaan otteeseen. Illalliseksi söin siis Bic Mac -aterian, ja kylläpä ranskalaiset maistuivat hyvältä.