Tokiosta Australiaan

Lentokoneessa minulla oli ikkunapaikka. Käytäväpaikka oli varattu, mutta meidän välissä keskipaikalla ei istunut ketään. Koska kyseessä oli halpalentoyhtiön lento, kaikki mukavuudet maksoivat ekstraa. Minä en siis lennon aikana saanut vilttiä, ruokaa tai edes vettä ilman maksua. Edes viihdetarjonta ei sisältynyt lentolippuun, mutta siitä mielelläni pulitin 10 USD, mikä onnistui helposti luottokortilla ihan itsenäisesti. Ehdin kuitenkin lennon aikana katsoa kolme elokuvaa, joten hinta ei mielestäni ollut liian kallis. Omia eväitä ja vettä minulla oli mukana, joten kalliista lentokoneruuasta en halunnut maksaa. 7 tunnin lento kului leffojen parissa nopeasti ja pian laskeuduimmekin Cairnsiin. 

Siellä ensimmäisenä luvassa oli immigration. Vilautin passiani virkailijalle ja homma oli siinä. Ei edes leimoja tarvittu, kun kaikki tieto on elektronisena jossain. Sitten haettiin matkatavarat. Lopuksi oli karanteeni ja tulli. Lentokoneessa jaettuun tullilomakkeeseen olin ruksinut suunnilleen kaikkiin karanteenikohtiin kyllä ihan vaan varmuuden vuoksi. Jouduin siis odotetusti tarkempaan syyniin. Ensin tullissa katsottiin kaikki lääkkeeni ja asiaankuuluvat reseptit, jotka olivat kunnossa ja sain jatkaa karanteeniin. Vaelluskengät tarkistettiin, ja olin onneksi onnistunut pesemään ne tarpeeksi hyvin. Puiset neulepuikot olivat ok, samoin sipsit. Virkailija katsoi vielä käsimatkatavaralaukkuni läpi eikä loppujen lopuksi mitään kiellettyä löytynyt. Tämän siis toki jo tiesin etukäteen, mutta tarpeeksi monta kertaa Australian rajalla -ohjelmaa katsoneena ja neljättä kertaa Australiaan matkustavana tiesin, että mieluummin kannattaa ilmoittaa kaikki vähänkin epäilyttävä kuin että ei ruksaa mitään ja joutuukin sitten jälkikäteen syyniin, vaikka tietääkin että mukana olevat tuotteet ovat todennäköisesti sallittuja. 

Kun pääsin saapumisaulaan, kävin bussifirman kojulta hakemassa lipun etukäteen tilaamaani lentokenttäbussiin, joka lähti kentältä klo 6:30. Edestakainen matka Cairnsiin ja takaisin maksoi 10 AUD, ja bussi vei hostellin ovelle asti. Jouduin odottelemaan jonkin aikaa, mutta kentällä oli onneksi wifi.  Vähän ennen bussin lähtöä menin ulos laiturile ja hyppäsin bussin kyytiin. Kyydissä oli muitakin, ja kaikki muut vietiin omiin majapaikkoihinsa ennen minua. Minä jäin viimeisenä kyydistä Dreamtime Travellers Rest -hostellin edessä, vaikka itse asiassa en vielä yöpynyt siellä vaan jatkoin matkaa bussilla Airlie Beachiin. Oli kuitenkin järkevää tilata tuo kuljetus sinne, koska yöpyisin siellä sitten poispäin lähtiessä. Nyt oli vielä 1,5 tuntia aika bussin lähtöön, joten kävelin kaikessa rauhassa meren rannalle ja siellä lähellä olevalle bussipysäkille.

Greyhoundin bussi odotteli siellä suljettuna, eikä minkäänlaista bussiterminaalia ollut. Penkkejä kuitenkin oli ulkonakin ja oli tarpeeksi lämmintä istuskella siellä. Oli myös erittäin siisti yleinen vessa. Noin 20 min ennen bussn lähtöä kuski tuli paikalle ja alkoi lastata matkatavaroita tavaratilaan määränpäidemme mukaan. Kun kaikki tavarat olivat kyydissä, hän tarkasti liput tai henkilöllisyystodistukset ja saimme itse valita paikat bussista. Oli sen verran vähän porukkaa, että sain vallata kaksi penkkiä kokonaan itselleni. Bussissa toimi wifi ja kaikille oli omat usb-latauspiteet. Ilmastointi oli aika kovalla, mutta lisävaatetus auttoi. Ajelimme muutaman tunnin ja minä torkuin sillä aikaa. Sitten pysähdyimme puolen tunnin lounastauolle Cardwellissa. Sitten matka jatkui Townsvillen ja muiden pikkupaikkojen kautta Boweniin, jossa sitten oli toinen vähän pidempi tauko. Siitä ei ollut sitten enää pitkä matka Airlie Beachiin. 11 tuntia bussissa meni loppujen lopuksi tosi nopeasti.

Bussi pysähtyi jonkin matkan päähän keskustasta. Seurasin muita ihmisiä kävellen kaupunkiin ja Airlie Beach Magnums löytyi helposti. Respassa joduin odottelemaan tovin, koska moni muukin yritti kirjautua sisään samaan aikaan. Lopulta kuitenkin pääsi tiskille ja sain avaimet huoneeseen. Hostelli koostui useista pienistä "mökeistä". Isommissa mökeissä oli privaattihuoneita ja sitten peremmällä oli pienempiä mökkejä, joissa kussakin oli yksi iso dormi. Alueella oli myös kaksi keittiötä ja grillausalue, jossa wifi toimi. Menin sisään mökkiini ja siellä oli aikamoinen kaaos, kun kaikkien tavarat olivat pitkin lattiaa ja kylpyhuonetta. Yhdellä seinustalla oli kyllä iso hyllykkö, mutta siellä ei ollut vapaata tilaa minun tavaroilleni. Alasänkyjä ei ollut vapaana, joten otin itselleni yläsängyn. Omaa pikkulapmmua tai pistorasiaa ei ollut, mutta onneksi sentään huoneessa oli pistorasioita. Kävin sitten vielä kaupassa hakemassa iltapalaa ja painuin pehkuihin korvatulppien kanssa.