lauantai 23. syyskuuta 2017

Airlie Beach


Seuraavana aamuna heräsi vuoden vanhempana, sillä oli syntymäpäiväni (jee!). Muut huoneessa vielä nukkuivat, joten hipsin ulos. Menin kauppaan ostamaan aamiaistarvikkeita. Olin himoinnut pekonia jo ties kuinka pitkään, joten päätin tehdä muna-pekonivoileipiä. Lisäksi mukaan tarttui tietysti TimTameja ja mansikoita. Nautin aamiaisen puutarhassa kaikessa rauhassa. Sitten olikin ruokalevon aika riippumatossa. 


Iltapäivällä menin rannalle. Meduusakausi ei vielä ollut alkanut, joten meressäkin pystyi uimaan nousuveden aikaa. Rannalle oli kyllä myös rakennettu ns. laguuni eli vähän niin kuin maauimala. Koska oli laskuvesi, päätin lähinnä kävellä rannalla. Päädyin ensin kivikkoon, josta päätin sitten oikaista "kuivuneen" joen yli toiselle puolelle. Ihan hyvä idea, mutta upposin nilkkoja myöten mutaan. Ei ollut oikoreitti vaan seikkailureitti. Pääsin kuitenkin perille sinne minne halusinkin eli hiekkarannalle, jossa sittem otin arskaa jonkin aikaa kärähtämistä varoen. 



Palasin takaisin hostellille riippumattoon nauttimaan elämästä ja TimTameista. Suomessa alkoi olla jo aamu, joten teimme äidin ja iskän kanssa pikaisin skypepuhelun. Menin sitten illalla vielä ihailemaan auringonlaskua rannalle jäätelön kanssa. Minun oli tarkoitus mennä illalla johonkin vähän hienompaan paikkaan synttäri-illalliselle, mutta mieleni teki vain pizzaa. Kävin siis lähipuljusta ostamassa pizzan ja söin sen kadunvarressa. Ihan minun näköinen synttäriateria siis. Illalla hostellilla minua alkoi ärsyttää meininkin siellä. Säännöissä oli, ettei hostellin alueella saa nauttia alkoholia ja melutaso pidetään maltillisena. Vaikka en itse alkoholia käytä, ei minulla yleensä ole mitään sitä vastaan, että muut ottavat muutaman. Täällä kuitenkin ärsytti, kun ihmiset hakivat kaupasta lavoittain olutta ja useamman litran viinitonkkia, joita sitten kiskoivat kaksin käsin alas yötä päivää ja pitivät kauheaa möykkää. Ja ärsyttävintä oli se, että hostellin työntekijät kyllä selkeästi huomasivat tämän, mutteivät puuttuneet siihen mitenkään. Ehkä olen nyt viimeinkin jo siinä kukkahattutäti-iässä, mutta mielestäni ryyppäämiset ja bilettämiset voisi tehdä jossain muualla ja rauhoittaa hostellin alueen nukkumiselle. Rantakin olisi ollut ihan vieressä rellestystä varten. Mutta mitäpä minä tiedän siitä millaista on olla parikymppinen itseään etsivä nuori, joka on tullut työlomalle Australiaan. Seuraavalla kerralla valitsen kyllä jonkun muun hostellin. Kerronpa tähän vielä, kuinka muutama nuori poju kehusheli saaneensa pihvit halvalla, kun olivat kaupassa ottaneet toisesta tuotteesta alennustarran ja liimanneet sen pihveihin ja menneet sitten itsepalvelukassalle. Varsinaisia järjen jättiläisiä liikenteessä.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti