Cairnsista Bankokiin

Koska check-iniä ei pystynyt taaskaan tekemään etukäteen, olin huolissani, että ehdinkö lennolle. Siitä ei kuitenkaan ollut huolta. Check-in -jonossa oli edelläni vain neljä ihmistä. Ajattelin kokeilla onneani rinkan kanssa ja lastasin sen hihnalle sellaisenaan. Painoa oli 25 kg. Virkailija sanoi, että sen ruumaan laittaminen onnistuu, mutta pitäisi maksaa niiltä kahdelta lisäkilolta maksu. Kysyin, että enkös minä saa ottaa kaksi laukkua. Sanoi voivani jakaa tavarat kahteen laukkuun, mutta yhden laukun käsittely on vain itselleni helpompaa. Virkailija sanoi, että olkoon menneeksi, hän laittaa tietoihini, että rinkka painaa 23 kg. Siihen tuli kuitenkin heavy-tarra, jossa 25 kg luki. Seuraavaksi kyseltiin lentolippua pois Thaimaasta. Eivät päästä lennolle ilman sitä, koska Thaimaan immigrationissa sitä saatetaan kysyä. Olin onnekisi juuri edellisenä iltana ostanut bussilipun Bangkokista Siem Reapiin ihan varmuuden vuoksi tätä varten. Bussilippu oli ok, ja sain boarding passini. Viereisellä tiskillä oleva nuori herra ei ollut vielä paluulippua hankkinut, joten virkailijat eivät suostuneet ottamaan häntä koneeseen. Antoivat kyllä mahdollisuuden vielä ennen check-inin sulkeutumista hommata jostain sen lipun. Onneksi kentällä toimi wifi.

Check-inin jälkeen oli vuorossa immigration, joka toimi elektronisesti: passi koneeseen, valokuvan otto ja homma oli sillä selvä. Sitten oli turvatarkastus. Täällä oli käytössä sellainen uusi läpivalaisukoppi, joka otti minusta tarkan kuvan ja huomasi taskussani olevan ponnarin (en ollut ottanut sitä pois, koska normaalissa turvatarkastuksessa se ei olisi hälyttänyt). Tämän seurauksena jouduin lisäkopelointiin. Tavaroita ei sentään syynätty sitten enää tarkemmin. Näistä hidasteista huolimatta oli kulunut vasta alle puoli tuntia siitä kun saavuin kentälle. Kävin vaihtamassa loput Australian dollarit US-dollareiksi ja Thaimaan Batheiksi. Sitten kiersin läpi kaikki kentän 8 kauppaa, ja vieläkin oli reilu tunti koneen lähtöön. Boarding alkoi onneksi etuajassa, ja pääsin valtaamaan koneessa ikkunapaikan ja viereisen penkin kokonaan itselleni.

Odotin jo innolla pääseväni katsomaan leffoja lennon ajan, eikä onneksi tarvinnut pettyä. Valikoimasta löytyi useampikin kiinnostava leffa, ja ehdin katsoa niistä. Olin myös iloinen kahdesta lämpimästä ateriasta ja ennen kaikkea vedestä, joita myös tarjoiltiin lennon aikana. Ja sain tyynyn, peiton, korvatulpat ym. normaalisti pitkillä lennoilla jaettavat jutut. Hong Kong Airlines ei olekaan halpalentoyhtiö, joten siinä sen eron näkee. Saavuimme Hong Kongiin ajallaan, ja siellä oli vajaa kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta. Boarding pass piti hakea tiskiltä, mutta onneksi ei ollut jonoa. Turvatarkastuksen jälkeen pääsin lähtöportille odottelemaan.

Parin tunnin lento Hong Kongista Bankokiin sujui myös mukavasti. Lennolla tarjottiin yksi ateria, ja muuten nukuin. Bankokiin saavuimme etuajassa, mutta meidän tuloportillamme oli vielä toinen kone emmekä saaneet mennä toiselle tuloportille, joten jouduimme sitten maassa odottelemaan kuitenkin siihen asti että tämä toinen kone lähti. Kentällä joutui kävelemään tosi pitkän matkan ennen kuin lopulta pääsin immigrationiin. En aluksi oikein tiennyt, että mihin jonoon olisi pitänyt mennä. Siellä oli erikseen jono viisumia hakeville, johon minun ei tarvinnut mennä, koska en tarvinnut viisumia. Sitten oli jonoja viisumin tarkastukseen. Lopulta näin myös jonoja ihan vaan passin tarkastukseen, ja se osoittautui oikeaksi paikaksi. Virkailija otti passini ja pisti leimat eikä kyllä yhtään kysellyt mitään majapaikasta tai paluulipusta. Sitten hain rinkan, joka onneksi saapui perille asti. Lopulta menin ovista ulos saapumisaulaan.

Kello oli siinä vaiheessa noin yksi aamuyöllä. Alkuperäinen suunnitelmani oli nukkua kentällä aamuun asti ja mennä vasta sitten hostellille, koska ei huvittanut lähteä taksilla seikkailemaan pimeässä. Kävelin ympäriinsä jonkin aikaa ja löysin sitten sopivat penkit pistorasian vierestä. Wifinkin sain toimimaan, joten pystyin etsimään tietoa lentokenttäbusseista ja miten pääsisin aamulla hostellille. Netissä kerrottiin, että sopiva bussi kulkisi puolen tunnin välein klo 6 alkaen. Survoin repun penkin alle seinää vasten ja rinkan sen eteen, ja passin pidin mahapussissa. Sitten otin penkillä niin mukavan makuuasennon kuin mahdollista ja sain jopa nukuttuakin muutaman tunnin. 

Aamulla sitten kuuden jälkeen lähdin etsimään sitä lentokenttäbussia. Netissä oli onneksi hyvöt ohjeet, eli alakerrassa ja bussilaituri 7 lähellä. Siellä olikin jo bussi odottamassa. Astuin sisää ja yritin maksaa kuskille, mutta hän vain viittoi menemään sisään. Kun bussi lähti liikkeekke, lipunmyyjänainen tuli rahastamaan (ja rahasti minulta sen summan, joka bussin ovessa luki, ei ylimääräistä). Matkalla oli ruuhkaa, joten matka kesti reilun tunnin. Kuski tai lipunmyyjänainen eivät kysyneet, että missä haluaisin jäädä pois. Khao San Roadin kohdalla he kuitenkin pysähtyivät ja sanoivat, että tässä voin jäädä pois (oikeassa olivat). Hostellini ei kuitenkaan ollut Khao San Roadilla, vaan siitä oli vielä kymmenen minuutin kävelymatka Samsen 360 -hostellille. 

Kun saavuin perille, respan mies hoiti check-inin. Huone ei ollut vielä valmis, mutta se ei haitannut. Mies sanoi, että voin levätä aulassa ja mennä ottamaan aamupalaa. Meninkin keittiöön, ja siellä oli tarjolla mysliä ja jugurttia, paahtoleipää, teetä ja kahvia. Nautiskelin aamupalan ulkona, mutta sitten menin taas ilmastoituun aulaan viilentymään. Huoneen vapautumista odotella päätin sitten kuitenkin lähteä kaupungille kiertelemään. Kävin ensin Khao San Roadilla, joka on reppureissaajien suosiossa lukuisten ravintoloidensa ja kauppojensa vuoksi. Sitten menin katsomaan Grand Palacea. En meinannut löytää sisäänkäyntiä alueelle, koska tie oli suljettu. Päätiin kuitenkin jälleen kerran seurata ihmismassoja ja heidän perässään päädyinkin oikeaan paikkaan. Alueelle sisään mennessä piti näyttää kameralle passia tai henkilöllisyystosdistusta sekä omaa pärstää. Sitten käveltiin pitkä matka vartioiden valvoessa. 

Kun viimein pääsin palatsin edustalle, ostin sisäänpääsylipun. Sitä vilauttamalla pääsi ensin kiertämään tempelialueella, jossa oli kauniita mosaiikkikoristeisia rakennuksia. Temppeliin sisään mennessä piti olkapäät ja polvet olla peitettynä ja kengät ottaa pois. Muuten alueella liikuskeli kylä hyvinkin vähäpukeisia turisteja. Lopuksi pääsi katsomaan itse palatsia ulkoa päin. Parin tunnin vierailu alueella oli mielenkiintoinen, mutta alkoi olla sen verran kuuma, että teki mieli vain mennä takaisin hostellille. Kävelinkin siis sinne ruokakaupan kautta. 

Huoneeni eli neljän naisen dormi oli valmiina ja pääsin siirtämään tavarani sinne. Huoneessa ei näyttänyt olevan muita asukkaita ainakaan vielä. Menin sängylle lepäämään ja päätin ottaa pienet torkut, kun edellisen yömn unet olivat jääneet vajaiksi. Heräson sitten viisi tuntia myöhemmin ja edelleen väsytti. En jaksanut lähteä ravintolaan syömään, joten söin iltapalaksi pikanuudeleita, kävin suihkussa ja menin sitten uudelleen nukkumaan. Seuraavana aamuna olin edelleen huoneessa yksi, ja oli flunssainen olo. Päätin siis ottaa ihan rauhallisesti sen päivän. Kävin kyllä ulkona vähän kävelemässä ja kiertelemässä. Kävin postissa kyselemässä, paljonko maksaisi paketin lähettäminen Suomeen. Tulin siihen tulokseen, että kannattaa ensin ostaa vielä vähän lisää, niin lähettäminen tulee kiloa kohden halvemmaksi. Sitten tulin takaisin hostellille Netflixin pariin.