Longji Rice Terrace Fields

Seuraavalle päivälle varasin myös hostellin kautta retken Longji-riisipelloille. Mietin pitkään, että varaanko valmiin retken vai lähdenkö seikkailemaan yksin. Lähinnä valmiissa retkessä mietitytti hinta, varsinkin kun retki ei ollut aivan täysin sellainen kuin halusin. Päädyin kuitenkin lopulta valmiiseen retkeen, ja se oli ehkä paras päätös aikoihin. Menin aamulla aulaan kahdeksan aikoihin, koska en ollut edellisenä iltana jaksanut raahautua alas viidennestä kerroksesta selvittämään tarkkaa lähtöajankohtaa (varatessa se ei ollut vielä selvillä). Respan nainen sanoi, että lähtö olisi vasta puoli yhdeksältä. Jäin odottelemaan, ja puolelta oppaamme soitti respaan ja pyysi tulemaan isomman tien varteen. Hostellista samalle retkelle tuli myös portugalilainen sairaanhoitajaopiskelija A. Kävelimme yhdessä sovittuun paikkaan ja tapasime siellä oppaame Emilyn. Astuimme sisän tila-autoon, jossa oli lisäkseme jenkeistä kiinalaislähtöinen pariskunta aikuisen poikansa kanssa sekä äiti ja aikuinen tytär.

Lähdimme ajamaan ja Emily kertoi meille päivän ohjelmasta. Puolen tunnin kuluttua alkoi sataa vettä. Siinä vaiheessa en ollut siit erityisen huolissani, sillä aamupäiväksi olikin luvattu sadetta. Emily siirtyi jossain vaiheessa toiseen autoon (hänellä oli opastettavanaan kolme autollista). Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme mestoille. Menimme ensimmäisenä kylään, jossa Yao-vähemmistön naiset pitivät (hyvin turistisen) esityksen kulttuuristaan. Kuulimme laulua sekä näimme tanssia, kosintamenoja ja kulttuurille tyypillisten todella pitkien hiusten hoitoa. Emily kertoi, että kylän naisten hiusten keskipituus on 1,6 metriä. Naiset laittavat hiuksensa päivittäin ja niiden avulla tietää heti naisen siiviilisäädyn: sinkuilla, naimisissa olevilla ja lapsen saaneilla oli oma kampauksensa. Huomionarvoista oli myös se, että kylän vanhimilla naisillakin hiukset olivat edelleen kauniin kiiltävän mustat ihan luonnollisesti. Ei siis harmaita hiuksia siinä kylässä. Emily kertoi, että he käyttävät jotain tiettyjä yrttejä sisältävää mönjää, jolla pesevät hiuksensa. 

Esityksen jälkeen jouduimme menemään takaisin sateeseen ja kävelemään kylän toisella puolella olevaan ravintolaan. Saimme lounaaksi paikallista ruokaa, joka oli erittäin herkullista. Sitten menimme takaisin autoihin ja ajoimme mutkittelevaa vuoristotietä riisipeltojen juurelle. Jos ei olisi satanut vettä, olisin mielelläni kävellyt tunnin matkan ylös vuorelle ja samaa reittiä takaisin. Nyt se ei innostanut yhtään, ja Emily oli sitä mieltä, että polku on sen verran liukas, ettei olisi turvallista kävellä. Valitsimme siis kaikki cable carin. Menimme jonoon ja jouduimme odottamaan yli tunnin. Menin samaan vaunuun A:n sekä äidin ja tyttären kanssa. Olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka hyvä näkyvyys sillä hetkellä oli. Saimme jopa otettua kuvia, koska gondolissa oli pienet ikkunat, joissa ei ollut lasia. Myös ylhäällä oli hetken aikaa hyvä näkyvyys, mutta sitten sumu ja pilvet tulivat näköesteeksi. Meitä kaikkia harmitti huono keli, koska paikka oli se, jota olimme eniten odottaneet Guilinin reissulta. Oli kuitenkin kiva, että näimme edes jotain. 

Erkanimme jossain vaiheessa A:n kanssa jenkeistä. Emily oli antanut meille tunnin aikaa olla ylhäällä ja käski tulla cable carin yläpäähän klo 16:20. Olimme siellä etuajassa ja jäimme odottelemaan katoksen alle. Siinä jonkin aikaa seisottuamme äiti ja tytär huikkasivat meille jonosta, että meitä on etsitty ympäriinsä ja kaikki muut ovat jo alhaalla. Kiilasimme jonossa heidän luokseen ja meitä etsimässä ollut Emily tuli paikalle. Pääsimme gondolilla alas, mutta jouduimme sitten (onneksi lämmitetyssä) autossa odottelemaan jenkkikolmikkoa. Sitten ajoimme takaisin Guiliniin yli kolme tuntia. Kun saavuimme perille, sade loppui.

A halusi käydä katsomassa kauniisti valaistuja pagodeja, ja kysyi minua mukaan. Lähdimme sinne yhdessä. Kävimme myös Night marketilla pyörimässä. Halusimme jotain illallista, mutta emme osanneet päättää, minne menisimme. Halusimme jotain halpaa ja hyvää. Lopulta valitsimme jonkin pienen paikan, jonka seinällä oli kuva nuudeliannoksesta. Osoitimme sitä. Omistaja ei puhunut englantia (tietenkään), mutta kääntäjän avulla hän kysyi, että lihanuudeliako. A lähti ostamaan meille sitruunajääteetä ja minä jäin kuppilaan odottelemaan. Isäntä kävi aina välillä kysymässä, että haluanko tulista (vähän) tai saako laittaa valkosipulia (tietysti). Ruoka oli oikein maukasta ja oli kiva taas illallistaa jonkun seurassa. Kun palasimme takaisin hostellille, jäimme vielä istuskelemaan ja juttelemaan aulaan.