Kun olimme saaneet liput, ajoimme lipuntarkastuksen ohitettuamme Angkor Wat -temppelin edustalle. Ensin menimme istumaan vallihaudan äärelle katsomaan taivaan muuttuvia värejä noin 20 minuutiksi. Sitten menimme yhdessä sisälle temppelialueelle, ja saimme reilun puoli tuntia aikaa kierrellä temppelin ympärillää. Se antoi hyvän mahdollisuuden katsoa auringonlaskua useasta eri vinkkelistä sekä ihailla temppelin ja taivaan heijastusta edustalla olevista pienistä lammista. Kun aurinko oli noussut, menimme oppaan kanssa yhdessä temppeliin sisään. Opas kertoi meille mielenkiintoisia yksityiskohtia temppelin historiasta ja rakennelmista. Hän myös tiesi kaikki parhaat valokuvauspaikat ja parhaat kuvakulmat. Meillä olisi ollut mahdollisuus nousta portaita pitkin myös temppelin ylemmälle tasolle, mutta sinne olisi ollut 45 min jonotus. Päätimme yhteistuumin jättää tämän väliin ja sillä tavoin myös suojella temppeliä kulutukselta. Opas kertoi, ettei temppeliä rakentaessa ole käytetty mitään sidoainetta (kuten laastia), vaan isot kivilohkareet on muotoiltu ja kasattu päällekäin palapelin tapaan. Sen vuoksi kuulemma rakennukset ovat edelleen pystyssä. Aika hurjaa.
Kun olimme kiertäneet Temppelissä, ajoimme autolla lyhyen matkan piknikalueelle. Kuskikokkimme oli kattanut sinne ruhtinaallisen aamiaisen hedelmineen, mysleineen, jugurtteineen, tuoremehuineen ja paahtoleipineen. Hän myös paistoi meille kaikille siinä paikan päällä munakkaat toiveidemme mukaan. Herkullisen aamiaisen nautittuamme aloimme valmistautua pyöräilyosuuteen. Saimme laittaa päivän aikana tarvitsemamme tavarat ja arvotavarat ohjaustankoon kiinnitettäviin pyörälaukkuihin ja reput sai jättää autoon. Pyörät olivat jälleen erinomaisessa kunnossa. Olin etukäteen ollut vähän huolissani maastopyöräilyn vaativuudesta, koska varsinaista maastopyöräilyä en Suomessa kauheasti harrasta, mutta huoli oli turhaa. Pääosa reitistä oli tasaista, mitä nyt välillä oli vähän mutaa tai joku yksittäinen puunjuuri. Välillä piti myös vähän kumartua, jos ei halunnut oksaa kasvoilleen. Pyöräillessä ei myös ollut yhtään niin kuuma kuin paikallaan ollessa tai kävellessä, kun tuulenvire viilensi mukavasti.
Jonkin aikaa metsässä pyöräiltyämme opas sanoi, että nousisimme muurin harjalle pyöräilemään. Hyvin lyhyen ylämäen jälkeen olimmekin sitten leveän muurin harjalla ja näimme maisemia eri vinkkelistä. Pyöräilimme muurilla muutaman kilometrin ja sitten laskeuduimme takaisin alas. Bayon-temppelin edustalla laitoimme pyörät parkkiin ja menimme katsomaan temppeliä lähempää. Bayon on tunnettu erityisesti sen torneista, joissa kussakin on kasvot neljään suuntaan. Osa on sitä mieltä, että ne kuvaavat yhtä hindujumalaa, osa taas ajattelee niiden kuvaavan buddhan neljää muotoa. Jotkut taas uskovat niiden olevan kansan lempikuninkaan hymyileviä kasvoja. Temppelistä löytyy siis kaikille jotakin. Kasvojen lisäksi siellä oli erittäin yksityiskohtaisia ja hyvin säilyneitä seinäkaiverruksia buddhalaisuudesta ja kansan elämästä.
Temppelikierroksen jälkeen kokki oli valmistellut meille hedelmätarjottimen ja jääkylmää vettä. Tauko tuli kuumuudessa tarpeeseen, sillä vielä oli matkaa jäljellä. Seuraavaksi ohitimme Terrace of the Elephantsin sja pyöräilimme Eastt Gaten eli Victory Gaten läpi. Lopulta saavuimme päivän viimeiselle etapille eli viidakkotemppeliin. Se on yllättäen saanut nimensä siitä, että se on viidakon keskellä, mutta myös temppelin sisällä ja päälla kasvaa puita. Temppeliä on käytetty kuvauspaikkana useissa elokuvissa, mutta turistit ovat löytäneet sen Lara Croft Tomb Raider -elokuvan myötä. Oppaan mukaan aiemmin temppeli ei ollut kovin suosittu, mutta sen elokuvan jälkeen kävijämäärät kymmenkertaistuivat ja kasvavat edelleen. Temppelissä näimme tietysti tämän kuuluisan Tomb Raider -puun, mutta myös "peppupuun" (kuten oppaamme sitä kutsui) ja katolla kasvavan puun. Temppeliä ollaan koko ajan restauroimassa, ja siellä oli satoja ellei tuhansia kivenlohkareita, joista restauroijat yrittävät koota isoa palapelia.
Retkemme alkoi olla lopuillaan, joten pyöräilimme erään ravintolan edustalle ja menimme sisään lounaalle (ihanaa, herkullista ruokaa ja ilmastointi). pakkasimme pyörät ja itsemme autoon. Maksoimme autossa tippiä kuskille ja oppaalle 7 USD /hlö eli 14 USD kummallekin. Ei mitään hajua, että oliko se sopiva summa, mutta näillä mennään. Minut heitettiin ensimmäisenä hostellille, jossa menin oitis suihkuun ja altaalle. Sitten kävin respassa kyselemässä, että onnistuisiko bussilipun osto Ho Chi Minh Cityy Vietnamiin huomisaamulle. Tämä onnistui ongelmitta, ja saisin vielä kyydin bussiasemallekin. Vähän mylhemmin yksi aussinaisista laittoi viestiä ja kysyi, että haluaisinko lähteä heidän kanssaan iltatorille. Eipä minulla mitään parempaakaan tekemistä ollut, joten sanoin lähteväni mielelläni. He tulivat sovitusti hakemaan minua tuktukilla klo 18:30 ja kuski jätti meidät torin ladalle. Matkalla keskustelimme paikallisesta ruuasta ja puhe kääntyi ötököihin. Yksi ausseista totesi, että kyllä hän maistaisi tarantellaa, jos sellaista olisi tarjolla. Ja kappas vaan, torilla olikin ötökkäkoju, jossa oli torakoiden, toukkien, käärmeiden ja sirkkojen lisäksi myös tarantelloja. Pakkohan naisen oli sitten maistaa, kun oli luvannut. Kuulema jalat olivat ihan ok, mutta vartalo oli kaikin tavoin pahaa. Itse jätin ötökät suosiolla väliin (vaikka Suomessa kyllä maistoin niitä heinäsirkkoja ja ne olivat ihan hyviä).
Seuraavaksi menimme drinkeille yhteen ravintolaan. Minä pyysin tarjoilijalta oman mansikkasoodani ilman jäitä, jonka jälkeen naisetkin sanoivat, että ai niin ei jäitä meillekään. Kuitenkin omani oli ainoa, joka sitten tuotiin ilman jääpaloja. Mitäs tuosta. Siirryimme toiseen ravintolaan syömään illallista. Sitten oli tarkoitus mennä katsomaan torin tarjontaa, mutta meidät napattiin sisään hierontapaikkaan. He tarjosivat tunnin kokovartalothaihierontaa 8 USD:lla. Mietin, että minkäköhänlaista hierontaa on luvassa, mutta porukalla menimme. Ensin jalkamme pestiin alakerrassa ja sitten nousimme yläkertaan, jossa oli hierontapetejä rivissä. Meille annettiin löysät vaattee, jotka piti pukea päälle omien vaatteiden tilalle. Sitten hierojat tulivat paikalle ja aloittivat käsittelyn. Ihan rentouttavaa hieronta oli, mutta itse tykkään kyllä enemmn ihan perinteisestä urheiluhieronnasta. Kun tunti oli kulunut, meidän käskettiin laittaa vaatteet päälle ja antaa sitten tippiä hierojalle. Olin taas ulalla tipin suuruudesta, joten päätin noudattaa jälleen hyväksi kokemaani 10 % sääntöä. Annoin siis 1 USD, mutta hieroja ei näyttänyt siihen lainkaan tyytyväiseltä. Annoin sitten vielä lisäsi loput kambodzan rahani, mutta ei siinäkään paljoa ollut. Alhaalla maksettiin varsinainen hieronta. Olimme kaikki väsyneitä, joten päätimme mennä nukkumaan. Tuktuk-kuski kaappasikin meidät heti ovelta ja heitti ensin minut ja sitten naiset majapaikkaansa.
Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Kambodzaan. Kun aluksi saavuin Siem Reapiin, mietin, että minne sitä taas on joutunut. Ei siis ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä. Kuitenkin hyvin pian totui paikalliseen meininkiin. Retki maaseudulle oli tosi hyvä, koska pääsin näkemään paremmin paikallisten elämää. Angkor Wat oli tietysti upea, ja koska sen takia varsinaisesti tulin Kambodzaan, ei todellakaan ollut turha reissu siltäkään osin. Se oli tähän mennessä vierailemistani "rauniopaikoista" ehdottomasti hienoin. Uskoisin, että tällä kertaa näin yksin matkustaessa tämä yksi päivä oli ihan riittävästi. Jos seuraavalla kerralla saisin jonkun matkalle kaveriksi, olisi hienoa mennä alueelle ihan vaan ottamaan kauniita valokuvia, sillä siellä jos missä niitä saisi. Tosin pitäisi mennä sellaiseen aikaan vuodesta, ettei olisi suurin turistiryntäys muttei myöskään liian kuuma. Nyt nimittäin ei olisi kovin edustavia kuvia tästä hikinaamasta saanut vaikka olisi joku osaava kuvaajakin ollut paikalla. Päätin päättää Kambodzan reissun tähän ja jatkaa suoraan Vietnamiin. En siksi, etten olisi viihtynyt. Lähinnä en keksinyt Kambodzasta muuta paikkaa, johon ehdottomasti haluaisin mennä ja joka olisi niin erikoinen, ettei sitä olisi muualla. Angkor Wat on kuitenkin maan ehdoton ykköskohde, joten sen rinnalla kaikki muu tuntuu jotenkin vähäpätöiseltä. Vuorossa on siis taas uusi maa ja uudet kujeet.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti