Seuraavaksi kävin katsastamassa markettien tarjontaa, ja siellähän tosiaankin oli kaikenlaista. Vielä en ostanut mitään, mutta päätin tulla myöhemmin uudelle kierrokselle. Sitten menin Artisan Angkor -myymälään. Siellä myytiin paikallisten valmistamia silkkivaatteita, hopeakoruja, patsaita jne. Tavarat olivat enemmän länsimaiden hinnoissa, mutta ilmeisesti työntekijöille maksettiin ihan kunnon palkka. Netissä oli mainostettu, että kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle yrityksen silkkifarmille pääsisi vierailulle ja myymälästä olisi sinne ilmainen kuljetus kaksi kertaa päivässä. Menin kassalta kysymään, että miten pääsen vierailulle. Hän johdatti minut ulos, jossa oli erillinen tiski kyydeille. Siellä mies pyysi minua kirjoittamaan nimen varauslistaan klo 13:30 lähtevään kyytiin. Siihen oli vielä tunti aikaa, joten lähdin uudestaan kiertelemään marketteja. Kun tulin takaisin, mies sanoi, etteivät he voi kuljettaa minua, koska olen ainoa ilmoittautuja. Jos olisi kaksikin ihmistä, kyyti lähtisi. Sinänsä ymmärrän tämän, mutta olisi hän voinut sanoa sen siinä vaiheessa kun ilmottauduin. Yritimme katsoa toista aikaa, mutta seuraavina päivinä tänä iltapäivän kyyti oli aina tyhjä, ja aamupäiviksi minulla oli jo muuta ohjelmaa. Olisin toki voinut itse maksaa tuktukille kyydistä farmille, mutta kun tämä ilmainen vaihtoehtokin olisi ollut tarjolla, niin annoin olla. Ehkä ensi kerralla sitten. Palasin takaisin hostellille lillumaan altaassa ja loppupäivä menikin siellä. Skypetin kotiin ja söin päivällistä hostellin ravintolassa.
Seuraavana aamuna heräsin klo 6:00 ja yritin jälleen hipsiä ulos mahdollisimman hiljaa. Kävelin Grasshopperin toimistolle, jossa meidän oli tarkoitus tavata klo 7:15. Olin jälleen kerran ensimmäisenä paikalla, ja pääsin allekirjoittamaan vastuuvapautus- ja hätäyhteyshenkilötietolomakkeita. Pian muut saapuivat paikalle, ja neljän hengen ryhmämme oli kasassa: keski-ikäinen skottimies sekä jenkkimies aikuisen tyttärensä kanssa. Oppaanamme oli paikallinen Hang, joka puhui erinomaista englantia. Tarkistimme pyörien toimivuuden ja säädöt sekä kävimme läpi jarujen ja vaihteiden käytön (ihan oikeasti). Juuri kuin olimme lähdössä, alkoi sataa kaatamalla vettä. Odottelimme siis hieman, että sade laantuisi, eikä siinä onneksi kauaa mennyt. Ensimmäiset pari kilometria piti pyöräillä kaupunkialueella, mutta sitten pääsimme maaseudun (sateen vuoksi melko) mutaisille teille. Pyöräily oli helppoa, koska maasto oli tasaista ja pyörät olivat erinomaisessa kunnossa. Matkan aikana pysähdyimme säännöllisin väliajoin kuvaamaan tai juomaan.
Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikka oli paikallinen luostari, jossa pääsimme näkemään paikallisia ja vaihtamaan muutamia sanoja heidän kanssaan. Pyöräilimme kylästä toiseen, ja yhdessä kylässä oli tori. Hang osti sieltä meille maisteltavaksi friteerattua banaania ja bataattia (paikallinen KFC) sekä banaaninlehden sisällä kypsytettyä riisiä ja banaania. Torilla oli myynnissä kaikkea vaatteista ja lääkkeistä hedelmiin ja sian päihin. Hang kertoi, että maaseudulla ihmisillä ei ole jääkaappeja, joten kaikki on tuoretta ja ihmiset käyvät joka päivä torilta ostamassa päivän ruokatarpeet. Torilla kierreltyämme jatkoimme matkaa paikallisen perheen krokotiilifarmille, jossa he siis kasvattivat krokotiileja myyntiä varten. Heillä oli sekä pieniä että isoja krokoja surullisen pienissä aitauksissa. Ilmeisesti krokotiilibisneksessä liikkuu isot rahat. Naapurissa asuvalla serkulla oli kuitekin isompi ja hienompi talo, vaikkei hän krokotiilien kanssa olekaan tekemisissä. Kuulemma rikkaat sukulaiset ulkomailta ovat lähettäneet rahaa.
Pyöräily jatkui ja saavuimme ulkoilmaravintolaan, joka oli lootuspellon keskellä. Hangin mukaan paikalliset tulevat sinne viettämään rentouttavaa iltaa tai romanttisille treffeille, mutta ravintolan omistajat keksivät pyytää rahaa myös turisteilta, jotka tulevat ihailemaan peltoja. Siellä oli kyllä tosi kaunista, ja olisi ollut ihan kiva jäädä rentoutumaan johonkin niistä ravintolan pienistä majoista. Meidän piti kuitenkin pyöräillä vielä vähän matkaa, mutta sitten pääsimmekin rantoutumaan perinteiseen kambodzalaiseen riippumattoravintolaan. Siellä siis istuttiin riippumatoissa ja nautittiin elämästä, ruuasta ja juomasta. Hang tarjoili meille erilaisia hedelmiä, kuten lootushedelmää, ananasta ja banaania. Lisäksi maistoimme friteerattua sammakkoa, joka oli oikeasti tosi hyvää (maistui vähän kanalta). Se oli täydellinen lopetus retkelle, vaikka toki meidän piti sitten vielä pyöräillä takaisin Grasshopperin toimistolle. Siellä meille tarjottiin kylmät pyyhkeet ja kookosvettä suoraan kookospähkinästä. Retki oli paljon enemmän kuin etukäteen toivoin, joten odotin jo innolla seuraavan päivän pyöräilykokemusta.
Minun piti mennä takaisin hostellille, mutta päätin poiketa matkalla marketeille. Iso virhe. Mukaan tarttui housut, mekko, kaksi t-paitaa, 4 silkkihuivia ja 1 pashminahuivi. Mutta kun oli oikeasti halpaa. T-paidat ja housut tulevat oikeasti tarpeeseen ja huiveista on ehkä iloa muillekin kotipuolessa (sitten kun joskus saan ne heille sinne). Matkalla piti sitten tietysti pysähtyä vielä ravintolassakin nauttumassa paikallista amokia, joka on vähän kuin currya muttei ollenkaan tulista. Hostellilla sitten viimein viilennyin uima-altaassa ja pesin pyykkiä (ja tietysti kaikki ne uudet vaatteet). Nukkumaan menin hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna piti herätä todella aikaisin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti