Queensland roadtrip

Ensimmäisenä roadtrip-aamuna starttasimme kahdeksan aikaan, koska silloin ruokakauppa aukesi. Kävimme ostamassa evääksi juustoa, kurkkua, voileipäkeksejä ja TimTameja. Puukko unhtui hostellille, joten piti palata hakemaan se. C unohti ostaa hatun, joten piti palata kauppaan ostamaan lippis. Viimein pääsimme liikkeelle. C toimi kuskina, koska minulla ei ole kansainvälistä ajokorttia mukana (en ajatellut tarvitsevani sitä). Kun pääsimme ulos kaupunkialueelta, maisemat upenivat upenemistaan. Oli tyhjää rantaa toisensa perään, ja taivas ja meri olivat niin sinisiä kuin vain voivat olla. Pysähdyimme muutamassa paikassa ottamaan valokuvia. Jossain vaiheessa ohitimme palmuviljelmän, josta C kävi hakemassa meille kookospähkinän. Retkiveiselläni emme saaneet sitä auki, mutta otimme sen kuitenkin mukaa peräkonttiin. Sitten saavuimme Port Douglasiin, jossa laitoimme auton parkkiin. Kävimme keskustassa ostamassa pirtelöt ja menimme rannalle nautiskelemaan niistä. 

Matka jatkui Mossman Gorgeen, jossa pääsimme pienimuotoisesti vaeltamaan. Parkkipaikan vieressä oli infokeskus kauppoineen ja kahviloineen. Sen vierestä lähti bussi, joka kuljetti parin kilometrin matkan varsinaisen kävelyreitin alkuun. Kävelimme heti ensi alkuun joen rantaan ja pääsimme ihailemaan kaunista kirkasta vettä sademetsän syleilyssä. Noin neljän kilometrin mittainen kävelyreitti kulki sademetsän läpi ja aina välillä joen vartta sivuten. Monet pysähtyivät joelle uimaan, mutta me jätimme uimisen väliin täll kertaa, koska C:llä oli toinen uimapaikka mielessä. Ilmeisesti kuitenkin uiminen tällä alueella oli turvallista tiettyjä varotoimia noudattaen.

Miellyttävän kävelyn jälkeen ajoimme läheiselle autiolle rannalle, jossa pidimme lounaspiknikin. TimTamit tosin olivat sulaneet autossa, joten jätimme ne myöhemmäksi. Oli laskuvesi ja vesi oli matalalla, joten ruuan jälkeen pääsimme kahlaamaan tosi pitkälle. Seuraavaksi ajoimme Palm Coveen, jossa C on perheensä kanssa lomaillut useita kertoja hänen lapsuudessaan. Kävimme uimassa ja kävelimme pitkään sekä rannalla että sen viereiseen mangrovemetsään rakennetulla "luontopolulla". Illan hämärtyyessä kävimme ostamassa pizzat ja menimme syömään niitä laiturille. Siellä oli paljon ihmisiä kalassa, ja ilmeisesti oli kalaonneakin. Paluumatkalla hostellille olin jo ihan kuitti ja torkuin suurimman osan matkasta. Menimme kuitenkin vielä kävelemään rantabulevardille ja ostimme tietysti gelatot iltapalaksi. Mukava mutta pitkä päivä oli pulkassa, kun palasimme hostellille koisimaan.

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen kaupan kautta liikkeelle. Aamu oli tarkoitus aloittaa aamu-uinnilla Crystal Cascades -vesiputouksilla. Kävimme ensin kävellen katsomassa isoimman putouksen ja palasimme sitten takaisin päin metkitylle uimapaikalle, jossa ei muita ollut. Vesi oli aika raikasta meriveteen verrattuna, mutta ihan hyvin siellä pystyi uimaan pidempäänkin. Vesi oli kirkasta ja kalat tulivat uimaan ihan lähelle. Vasta siinä vaiheessa kun lähdimme pois, tuli kaksi muuta ihmistä uimaan. 

Sitten olikin edessä pidempi ajomatka Daintree Villageen. Pysähdyimme siellä evästauolle Daintree-joen rannalle. Krokotiileja ei (onneksi) näkynyt. Kävimme turisti-infossa kysymässä, että mistä kävelyreitit lähtevät. Kuulemma kylästä ei kävelyreittejä ollut, vaan piti jatkaa pohjoisemmaksi Cape Tribulationiin, mikä olikin alunperin meidän lopullinen päämäärämme. Ajoimme pienen pätkän takaisin samaa reittiä ja sitten käännyimme pohjoiseen. Daintree-joki ylitettiin lossilla. Varmistimme vielä, että milloin viimeinen lautta kulkee takaisin päin, ettemme jäisi yöksi jumiin Cape Tribulationiin. Kuulemma keskiyöhön asti toimintaa on, joten meillä ei ollut hätää.

Joen toisella puolella maisema muuttui, sillä olimme ihan sademetsässä. Tie mutkitteli vehreiden puiden lomassa ja oli ihan toisella tavalla kaunista kuin rannoilla. Pysähdyimme ensimmäiseksi Daintree Discovery Centressä, jossa oli erittäin lyhyt kävelyreitti sademetsässä ja ennen kaikkea 23 m korkea näkötorni, josta näki sademetsää vähän eri vinkkelistä. Seuraava pysähdys oli Floravilla Biodynamic Icecream Factoryn kahvilassa, josta ostimme maukasta sadenmetsän makuista jäätelöä. 

Seuraavana tien varrella oli Marradja Boardwalk, jonka läpi kävelimme. Sitten oli vuorossa Myall-Dubuji Boardwalk. Huomasimme heti, että siellä on jotain mielenkiintoista nähtävää, kun visi ihmistä oli kerääntynyt samaan paikkaan katsomaan jotakin. Ja toden totta, siellä komeili cassowary, emun ja strutsin sukulaislintu, joita elää ainoastaan täällä trooppisessa sademetsässä. C:n mukaan tämä yksilö oli pieni, mutta oli silti hyvin onnekasta, että pääsin näkemään sen. Päivän viimeinen kävely oli Kulki Boardwalk, jonka päässä olevalla näköalatasanteella nautimme auringonlaskussa. Jossain vaiheessa sinne pölähti myös paikallinen mies. Kysyimme, voiko läheisellä rannalla uida. Hän sanoi, ettei itse uisi, sillä alueella liikuskelee krokotiili, jonka mies on itsekin nähnyt. Jätimme siis uimisen väliin, mutta menimme päivän viimeisiksi valoisiksi hetkiksi miehen suosittelemalle Myall Beachille, jossa oli myös kaunista mangrovemetsää.

Auringon laskettua aloitimme pitkän kotimatkan. Minä tietysti nukahdin autoon, kunnes C herätti minut katsomaan aivan upeaa tähtitaivasta. Olimme keskellä ei mitään pimeässä, ja kun C sammutti auton, linnunratakin näkyi komeasti. Jatkoimme matkaa lautalle ja lautan jälkeen kuu tuli esiin. Pysähdyimme seuraavalle vastaantulevalle rannalle katsomaan hetkeksi kuutamoa. Illalliselle ajoimme Port Douglasiin. Kun viimein pääsimme hostellille, olin taas aivan poikki. Ennen nukkumaanmenoa hyvästelin C:n, jonka lento lähti todella aikaisin aamulla. Tuntui, että nämä kaksi päivää menivät ohi hujauksessa, ja ehdimme nähdä ja tehdä ihan kauheasti. Ja ennen kaikkea sain viettää aikaa C:n kanssa. Tämä lyhyt roadtrip sytytti taas kipinän tulla Australian pidemmälle roadtripille, eli tulevaisuudessa reissaaminen ei tule loppumaan.