Kiso Valley

Nautin aamiaisen hostellilla ja lähdin sitten kymmenen aikaan liikenteeseen. Ensin menin metrolla päärautatieasemalle. Tyypilliseen tapaani valitsin kulkuneuvoksi taas hitaimman (ja halvimman) mahdollisen taajamajunan. Tarkoitus oli mennä ensin Maibaraan ja vaihtaa siellä toiseen junaan, joka menisi Nagoyaan. Sain ostettua lipun ja hyppäsin seuraavaan lähtevään junaan sillä laiturilla, jossa luki Maibara. Juna oli matkannut noin tunnin, kun pysähdyimme ja kaikki nousivat pois junassa. Ei kuitenkaan oltu vielä Maibarassa. Seurasin ihmismassoja ja löysinnlaiturin, jonne pian tuli toinen juna. Se jatkoi sitten Maibaraan asti, ja siellä vaihdoin vielä uuteen junaan Nagoyaan. Matkassa meni vaihdon kanssa yhteensä noin 2,5 tuntia. Nagoyassa piti ostaa uusi junalippu ja matka jatkui taajamajunalla Nagatsugawaan vajana tunnin ajan. Kun pääsin sinne, oli jo kulunut 6 tuntia siitä kuin lähdin hostellilta. Vielä piti kuitenkin pieni matka mennä bussilla. 

Bussiasema oli ihan juna-aseman vieressä, ja siellä oli hyvin selkeästi merkattu englanniksi, miltä laiturilta oikea bussi lähtee. Olin netistä katsonut, että bussi lähtisi klo 16:20. Pysäkillä olevassa aikataulussa luki kuitenkin myös klo 16:00. Meninkin siis kyytiin tähän ensimmäisenä tulleeseen bussiin. Kuski tuli kuitenkin hetken kuluttua kysymään, että minne olen menossa, ja sanoi, että olen väärässä bussissa. Näköjään turistit Kiso Valleyssa menevät vain noihin tiettyihin paikkoihin, niin kuski osaa bongata, jos joku vaikuttaa olevan väärässä paikassa. Oikea bussi tuli hetken kuluttua ja kyytiin tuli useampi muulin turisti. 30 min ajon jälkeen olimme viimein perillä Magomessa. Ihastuin tähän pieneen postikylään välittömästi. Talot ja maisemat olivat viehättäviä, ja ennen kaikkea olin kaukana kaupungin vilinästä. 

Olin varannut majoituksen Magome Chaya -majatalosta, joka oli kylän pääkadun keskivaiheilla rinteessä. Raahasin tavarani mäkeä ylös ja menin sisään. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja sain avaimen omaan huoneeseeni yläkerrassa. Huone oli hyvin yksinkertainen perinteinen japanilainen huone. Keskellä lattiaa oli pöytä, seinällä tv ja seinustalla pieni peilipöytä. Isossa kaapissa oli tatami ja petivaatteet yötä varten. Käytettävissä oli myös jukata, jota käytinkin majatalossa oleskeluasuna omien vaatteideni sijaan. Kävin alakerran suihkutiloissa virkistäytymässä ennen päivällistä, joka tarjottiin täsmällisesti klo 18:00 kadun toisella puolella olevassa ravintolassa. Toki tietysti menin ulkosalle odottelemaan jo 10 minuuttia etukäteen, mutta ehdinpä siinä samalla ihailla auringonlaskua. Päivällisellä meille kaikille oli katettu annokset paikallisista aineksista. Ruoka oli herkullista ja sitä oli juuri sopivasti. Päivällisen jälkeen kävin vielä pienellä kävelyllä. Omassa huoneessa tatamilla nukuin paremmin kuin aikoihin. 

Aamulla heräsin vähän ennen seitsemää. Laitoin tavarat kasaan ja menin aamupalalle klo 7:30. Ruoka oli jälleen erinomaista. Syötyäni hoidin laskun ja hain sitten tavarat huoneestani. Päivän tavoitteena oli "vaeltaa" 8 km reitti Magomesta Tsumagoon, toiseen postikylään. Tämä on alueen suosituin kävelyreitti kauniiden maisemiensa takia. Kylännturisti-info olisi tarjonnut matkatavaroiden kuljetusta kylästä toiseen pientä maksua vastaan, mutta minun olisi pitänyt odottaa klo 9 asti ennen kuin olisin saanut lykättyä tavarat heille ja myös Tsumagon päässä halusin saada tavarat mukaani aiemmin kuin ne olisi sinne toimitettu, joten päädyin kävelemään kaikkien tavaroitteni kanssa. Oikeastaan se ei ollut niin raskasta kuin kuvittelin. Matkan ensimmäiset 2 km oli ylämäkeä, mitta sen jälkeen loppumatka oli enemmän tai vähemmän alamäkeä (siis fyysisesti). Reitti kulki pienten kylien läpi metsässä ja pikkuteitä pitkin. Aika-ajoin matkan varrella oli karhukelloja, joita oli tarkoitus kilauttaa silä varalta, että karhu liikkuisi lähistöllä (epäilen kuitenkin, että todennäköisemmin kohtaisin karhun Ilomantsissa kuin tuolla reitillä). Noin puolimatkassa oli Tea House, jossa ystävällinen setä tarjosi teetä ja pientä naposteltavaa ihan ilmaiseksi (lahjoituksia toki otti vastaan). 

Kolmen tunnin kävelemisen jälkeen saavuin Tsumagoon. En oikeastaan ymmärrä, että miten minulla meni 8 km kävelyyn 3 tuntia. Toisaalta polvikivun takia mäessä piti mennä hitaasti ja pysähdyin jatkuvasti ottamaan valokuvia sekä raahasin 30 kg tavaraa mukana, joten kaipa ne selittävät asiaa. Tsumagossa kiertelin hetken, mutta kävin kuitenkin turisti-infosta tarkistamassa bussi- ja juna-aikataulut varmuuden vuoksi. Klo 11:54 lähti seuraava bussi Nagisoon, joten aikaa kiertelemiseen hyvin. Menin ajoissa bussipysäkille ja siellä oli myös erittäin siisti vessa. Bussilla meni vain vartti Nagison juna-asemalle, jonka lippuluukulta ostin lipun seuraavaan junaan Shiojiriin, tämäkin oli tietysti taajamajuna, mutta en ollut ihan varautunut siihen, että vapaita istumapaikkoja ei olisi ollenkaan ja jouduin seisomaan koko 1,5 tunnin matkan. Perille kuitenkin pääsin. 

Sitten tulikin ongelma, sillä piti vielä päästä Tokioon, mutta käteinen raha ei riittänyt junalippuun Tokioon asti. Olin yritätnyt jo useammassa paikassa hakea automaatilta rahaa, mutta missään ei hyväksytty ulkomaalaista luottokorttia. Onneksi  aseman lipunmyytisedälle kelpasi pankiikorttini, joten sain ostettua lipun. 1,5 tunnin seisoskelun jälkeen halusin päästä istumaan, joten törsäsin ja ostin lipun nopeampaan junaan ja vielä paikkavarauksella. Oli kyllä sen rahan väärti, sain matkustaa rauhassa 2,5 tuntia. tokiossa saavuimme päärautatatieasemalle, josta menin sitten vielä kahdella metrolla parin minuutin kävelymatkan päähän Space Hostel Tokyosta. Suihku ja oma sänky 10 hengen dormissa olivat tervetulleita.