Hakone

Aamulla heräsin hyvissä ajoin, laitoin tavarat kasaan ja kävin alakerran keittiössä syömässä edellisen iltana ostamani voileivät. Check-outin yhteydessä respan nainen halusi ottaa minusta valokuvan guethousen edessä, kuulemma laittavat kuvan facebookiin tai jonnekin. Kuvan oton jälkeen kävelin takaisin juna-asemalle, josta lähti Hakone Tozan Cablecar rinnettä ylös. Parin välipysäkin jälkeen tulimme pääteasemalle Sounzaniin, josta matka jatkui Hakone Ropewayta pitkin gondolilla. Ennen gondoliin nousemista minulle annettiin muovipakkauksessa oleva rätti, jonka voisin laittaa nenän ja suun suojaksi, mikäli tulivuoren höyryt ärsyttäisivät liikaa. 

Gondolista piti olla kauniit näkymät ympärille, mutta minun tuurillani näkyvyys oli erittäin huono. Kun gondoli ylitti tulivuoren kraatteria, olimme niin sanotusti pilvessä koko matkan. Owakudanissa piti vaihtaa gondolia, ja samalla tarjoutui mahdollisuus pysähtyö katsomaan maisemia. Se olisikin onnistunut hyvin ilman sakeaa sumua ja pilvipeitettä puhumattakaan voimakkaasti puhaltavasta tuulesta. Jatkoinkin siis pian matkaa toisella cable carilla alas Togendaihin asti. Gondolissa oli automaattinen nauhoite, jossa kerrottiin, että selkeällä säällä nyt oikealla puolella näkyy Mt Fuji. Siinä kohtaa kaikki gondolissa olijat minä mukaan lukien alkoivat nauraa, tilanne oli niin absurdi.matkan varrella olisi voinut pysähtyä Fujia kohti olevalle näköalatasanteelle, mutta me kaikki skippasimme sen ymmärrettävistä syistä. 

Kun pääsin alas, alkoi tietenkin sataa vettä. Ei onneksi paljon, joten kävin kuitenkin kävelemässä läheisellä metsäalueella. Sieltä pääsin myös Lake Ashinokon rannalle, josta ajoittain näkyi myös vastarannalle. Togendaista oli pitänyt päästä "merirosvolaivalla" järven toiseen päähän Hakome-machiin, mutta huonon kelin vuoksi laivat eivät sillä hetkellä kulkeneet. Kukaan ei osannut sanoa, että milloin laivat taas liikkusivat, joten en jaksanut jäädä odottelemaan. Päädyin siis jonottamaan bussipysäkille kaikkien muiden paikallaolevien turistien tavoin. Ensin tuli useampi bussi, joka meni väärään paikkaan, mutta puolen tunnin odottelun jälkeen sopiva bussi saapui. Sillä meni sitten vielä reilu puoli tuntia mutkaista tietä pitkin perille. 

Hakone-machissa kävelin ympäriinsä pikkukaupoissa ja puistoalueilla. Muita ihmisiä oli jonkin verran, mutta puistossa onnistuin valitsemaan sellaisen reitin, joilla ei näkynyt ristin sielua. Sen sijaan oli portaita, mielenkiintoisia polkuja,käkkäräpuita ja kaislikkoa. Kun pääsin takaisin järven rantaa, näin merirosvolaivojen seilaavaan jälleen. Olisin siis voinut tehdä uuden kierroksen Togendaihin laivalla, mutta koska näkyvyys oli edelleen kysenalainen, en jaksanut käyttää tähän ylimääräistä puolitoistatuntista. Jatkoin siis matkaa kävellen Moto-Hakoneen, joka oli 20 min kävelymatkan päässä. Matkaoppaiden mukaan Moto-Hakonesta on yhdet kauneimmista näkymistä Fujille. Eipä ollut tällä kertaa. Olen kuitenkin tällä reissulla päässyt jo siihen pisteeseen, ettei ihan hirveästi harmita vaikkei joka paikassa olisikaan täydellistä näkymää. Kuitenkin niin paljon hienoja paikkoja on jo ollut ja lisää tulee varmasti. Ei elämässäkään aina ole auringonpaistetta. Päätin lähteä takaisin Tokioon. Ensin piti mennä bussilla Odawaraan, sieltä junalla Shinjukuun ja vielä parilla metrolla hostellille. Rinkka oli siellä edelleen tallessa ja omaan sänkyyn käpertyneenä pääsin vihdoin katsomaan Game of Thronesin kauden päätösjakson.