Kioto

Kerrankin pääsin nauttimaan kaikessa rauhassa kunnollisesta aamiaisesta, joka kuului hostelliyön hintaan. Tarjolla oli leipäkoneella tehtyä tuoretta leipää, nakkeja, mysliä, jugurttia, miso-keittoa ja tuoremehuja. Nautiskeltuani aloin suunnitella päivän ohjelmaa. Päätin mennä tutustumaan Arashimayaan, koska siellä vaikutti olevan paljon mielenkiintoista nähtävää. Perille pääsin paikallisjunalla. Pari muutakin ihmistä oli tulossa samaan paikkaan, mutta hyvin mahduttiin junan kyytiin. Juna-asemalta oli lyhyt kävelymatka kylään. Kävelin ensin joen vartta pitkin ja nousin sitten puistoon. Sitten kaarsin Bamboo Groveen, jossa oli vähän samanlaista kuin Kiinan bambumerellä, mutta vaan pienemmässä mittakaavassa. 

Alueella on paljon temppeleitä, ja koska en halunnut (tai olisi edes ehtinyt) käydä niissä kaikissa, piti valita muutama. Esitietojen perusteella päädyin ensimmäisenä Jyojyakouji-temppeliin, koska sieltä oli kuulemma kaunis näkymä Kiotoon. Itse temppeli oli aika pieni mutta kaunis, ja toden totta rinteessä olevan temppelialueen "huipulta" oli kaunis näköala. Jatkoin matkaa eteenpäin ja ihan vain kävelin kauniilla kujilla. Osa taloista oli rakennettu vanhaan tyyliin, ja riksakuskit kuljettivat uupuneita (lähinnä japanilaisia tai kiinalaisia) turisteja temppeliltä toiselle. Myös hautausmaat olivat kauniita ja etenkin erilaisia kuin kristittyjen hautausmaat. Koko alue näytti mielestäni ihan samanlaiselta kuin Miyazakin leffoissa olevat miljööt. Ja moni paikallinen oli sonnustautunut yukataan kauniita valokuvia varten. Itse asiassa yukatoita olisi saanut vuokrattua sieltä käyttöönsä, mutta kun minulla ei ollut hovikuvaajaa mukana, niin en viitsinyt käyttää siihen rahaa. 

Retki huipentui Tenryuji- temppeliin, joka on alueen tunnetuin ja suurin temppeli. Kävin myös temppelissä, joka toki oli kaunis, mutta puutarha oli kyllä vielä kauniimpi. Tähän vuodenaikaan kukat eivät oikein olleet loistossaan, mutta puutarha oli silti vehreä ja temppelin edustalla oli kaunis järvi. Täytyy muuten mainita huomio temppelin ja puutarhan sisäänpääsymaksuista. Erehdyin ostamaan yhteislipun, jolla pääsi molempiin. Olisin kuitenkin päässyt halvemmalla, jos olisin ensin ostanut lipun vain puutarhaan ja päättänyt sitten, että haluan nähdä temppelin rakennuksia myös sisältä. Vähän kummallinen hinnoittelu mielestäni, mutta kaipa muutkin turistit epähuomiossa ostavat suoraan tuon kalliimman lipun, niin se on kannattavaa. Eipä tuo nyt kovin iso hintaero onneksi ollut. Mukavan Arashimaya-retken jälkeen menin junalla takaisin hostellille ruokapaikan kautta. Hostellilla pesin pyykkiä parin euron kohtuulliseen hintaan. 

Seuraavana päivänä lähdin aamiaisen jälkeen seikkailemaan bussilla Kinkakuji-temppeliin eli Golden Pavilioniin, joka on kuulemma äidin suosikkipaikka Kiotossa. Bussilla matkustaminen oli helppoa, sillä pysäkkien nimet kerrottiin sekä japaniksi että englanniksi kirjoitettuna ja kuulutettuna. Bussiin noustiin sisään keskiovesta ja maksu maksettiin kolikoilla tasarahalla kuskin vieressä olevaan "automaattiin" bussista poistuttaessa. Jos kolikoita ei ollut, pienemmät setelit pystyi vaihtamaan kolikoiksi maksuautomaatin vieressä olevassa rahanvaihtoautomaatissa. Vaihtoehtoisesti matkan pystyi maksamaan ic-kortilla. Kun bussi pääsi perille, oli vielä lyhyt kävelymatka lipunmyyntikojulle. Alueella heti ensimmäisenä tuli vastaan sen kultainen paviljonki, joka toki oli kaunis, mutta mielestäni ei nyt mitenkää erikoinen. Kaipa sitä matkan varrella turtuu näihin temppeleihin, ja kun Kiinassa kaikki oli aina isoa ja hulppeata, kaikki muu tuntuu siihen verrattuna valjulta. Kiersin myös alueen puutarhan pikaisesti ja kävin matkamuistomyymälöissä. 

Menin sitten bussilla päärautatieasemalle ja sieltä junalla pari pysäkinväliä Fushimi Inari-taisha -pyhäkön edustalle. Juna-asemalla olin kaivamassa lippua esiin, jotta pääsisin pois laiturialueelta. Rähmäkäpälä oli taas vaudissa ja puhelin luiskahti kivilattialle. Kuulin heti räsähdyksden, ja näyttöhän se siinä hajosi pirstaleiksi yläkulmasta. Aiemminkin olen puhelinta monesti tiputellut kömpelöiden sormien vuoksi, mutta tällä kertaa panssarilasista ja suojakuoresta huolimatta näyttö ei enää kestänyt. Kyllä harmitti, mutta onneksi puhelin toimi edelleen ja matkavakuutus (toivon mukaan) korvaa näytön korjauksen. Pistin puhelimen taskuun ja jatkoin matkaa kukkulalla olevaan pyhäkköön. 

Kävelyreitti ylös rinnettä kulki satojen toriiden eli porttien läpi. Moni muukin oli tullut katsomaan pyhäkköä, mutta mitä ylemmäs kapusin, sen vähemmän muita ihmisiä tuli vastaan. Pääsin siis ottamaan kuvia toriiden kanssa myös ihan yksinäni. Ylhäältä oli myös hyvä näköala Kiotoon. Pari tuntia vierähti alueella kävellessä ja tyynestä tunnelmasta nauttiessa. Sitten palasin junalla takaisin päärautatieasemalle ja kiertein siellä kaupoissa jonkin aikaa. Välipalan jälkeen menin metrolla hostellille pakkaamaan tavaroita ja selvittämään kulkuyhteyksiä Magomeen. Kävin sitten vielä hakemassa iltapalaa ja evästä seuraavaa päivää varten. Täytyy muuten kehua tätä Kioton Bird Hostelia, joka on oikein viihtyisä ja sijainti on hyvä. Hintakin on paikalliseen tasoon nähden hyvä varsinkin kun aamiainen sisältyy hintaan. Ja hostellilla on myös oma baari, josta saa (alkoholitontakin) juotavaa ja pientä syötävää. Valitsisin tämän hostelliin empimättä seuraavallakin Kioton reissulla.