Sulattelimme runsasta aamiaista vähän aikaa ja pakkasimme päiväreppuihin eväät ja muut tarvittavat kamppeet. Lähdimme sitten kävelemään kohti Aryapala Templeä. Käveleminen oli jotenkin tosi tukkoisen ja raskaan oloista, joten oli pakko edetä hyvin rauhallista tahtia. Ilmeisesti edellisen päivän kävely rinkkojen kanssa otti veronsa. Näimme matkan varrella sen jurttaleirin, jota hostellin täti oli suositellut. Totesimme, ettemme olisi kyllä millään jaksaneet kävellä sinne asti edellisenä iltana. Pysähdyimme lyhyelle levähdystauolle piknikpaikalle vähän ennen temppelialueen sisäänkäyntiä. Matkalla näimme vapaana löntystelevän lehmälauman. Niitä alueella tuntui riittävän, samoin kuin kulkukoiria.
Maksoimme sisäänpääsymaksun temppelialueelle (turisteille oli kalliimpi maksu kuin paikallisille. Kävelimme rinnettä ylös ja luimme samalla isoille tauluille kirjoitettuja meditaatio- ja valaistumisohjeita (myös Mt Meru mainittiin ainakin kahdesti). Matkan varrella oli välillä myös Buddha-patsaita. Ruohikon seassa vilahti aina välllä pienehköjä eläimiä, jotka saattoivat olla preeriakoiria tai sitten jotain ihan muuta. Lopuksi piti vielä kavuta pitkiltä tuntuvat portaat ylös itse temppeliin, josta avautui upea näkymä laaksoon, jossa meidänkin jurttaleiri oli. S meni tutkimaan temppeliä. Minä jäin ulos, koska epäilin, etten saisi vaelluskenkiäni enää uudelleen jalkaan, jos ottaisin ne pois. Katselin siis ihan mielelläni maisemia. Kävelimme takaisin eri polkua pitkin. Päätin käyttää hyväkseni alueen fasiliteetteja. Portin läheisyydessä oli hökkeli, jossa oli rivissä 4 väliseinällä toisistaan erotettua koppia (keskimmäisten koppien välissä oli vähän pidempi seinä. Ovia ei ollut, mutta kussakin kopissa lattiassa oli reikä. Ihan siisti vessa, vaikka haju olikin melkoinen. Tämä ei kuitenkaan vielä päässyt lähellekään iljettävimpien vessojen top3:a. Oma vessapaperi oli luonnollisesti mukana.
Menimme takaisin sinne eväspaikalle ja lepäsimme samalla kuin nautimme eväitä. Kun energiaa alkoi taas olla varastossa, jatkoimme eteenpäin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Kävimme omassa jurttaleirissämme taas vessassa, koska siellä ne olivat siistit, emmekä tienneet, milloin seuraavan kerran pääsemme vessan luo. Sitten lähdimme kävelemään Turtle Rockille. Näimme, kuinka jotkut kiipesivät sen päälle, mutta touhu näytti sen verran hurjalta, ettei minua ainakaan innostanut kiipeilypuuhat. Kiersimmekin siis kiven ympäri toista tietä ja lähdimme etsimään karttaan merkittyä näköalapaikkaa. Se tarkoitti sitä, että taas oli kiivettävä ylöspäin. Onneksi ei ollut kuuma, muuten kuolema olisi kyllä korjannut. Ylhäältä avautuvat näkymät olivat kuitenkin kaiken sen kiipeämisen väärti. Istuuduimme sinne pitämään evästaukoa ja nautimme maisemista. Niitähän varten olimme Tereljiin tulleet.
Pitkän lepotauon jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Karttaan oli merkattu Dinosaur Land ja olimmekin siitä eilen ohi ajellessamme nähneet siinä dinosauruspatsaita. Ajattelimme etsiä sinne oikoreitin, mutta seuraamamme polku ei vaikuttanut lupaavalta. Palasimme siis osittain samaa reittiä alas kukkulalta ja käännyimme sitten toiseen suuntaan. Harmi vaan, että kun pääsimme dinopaikkaan, oli se hyvin hiljaisen näköinen ja portitkin olivat kiinni. Meidän piti siis vain tyytyä ihailemaan dinopatsaita etäämmältä aidan takaa.
Jatkoimme kävelyä takaisin kylään jakävimme minimarketista ostamassa varmuuden vuoksi lisää vessapaperia. Muita tarvikkeita arvelimme meillä olevan tarpeeksi. Menimme sitten taas sinne samaan ravintolaan kui edellisenäkin päivänä. Nyt oli selvästi äiti töissä tiskin takana. Kun puhuimme englantia, hän heti hätisteli paikalle tiskin takana lepäävää poikaansa (?). Menimme pöytiin ja se eilinen tarjoilijatyttö tuli ottamaan tilaukset. Yritin tilata samaan annosta kuin S edellisenä iltana, mutta sitä ei edelleenkään ollut saatavilla. Tilasin sitten sen alla olevan annoksen, johon tyttö nyökkäsi. S tilasi seuraavalla sivulla olevan annoksen. Kuitenkin kun meille tuotiin annokset, saimme S:n kanssa samanlaiset. No, ihan hyväähän tuokin oli, mutta olisin olettanut, että mikäli jotain annosta ei olekaan saatavilla, olisi joku tullut asiasta kertomaan ja kysymään, onko ok vaihtaa (kalliimpaan) annokseen. Lisäksi tarjoilijatytöllä näytti olevan joku kriisi meneillään. Hän makoili huppu päässä ravintolan tuoleilla ja aina välillä tappeli veljensä kanssa. Yritimme saada jonkun työntekijän huomion saadaksemme laskun, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan, että olimme siellä. Lopulta S sai pyydettyä siltä tarjoilijapojalta laskua ja pääsimme lähtemään.
Palasimme takaisin jurttaamme ja minun oli pakko ottaa ilttarit, koska olin niin poikki edellisen ja sen päivän kävelystä. Muutenkin ilta meni rentoutuessa ja eväillä herkutellessa. Tavarat piti kuitenkin pakata valmiiksi, sillä seuraavana päivänä bussi lähtisi klo 8 Tereljin kylältä ja ilmeisesti pysähtyisi myös Turtle Rockilla. Vaihdoin nukkumapaikan vähemmän nitisevään sänkyyn. Menimme nukkumaan hyvissä ajoin, mutta aamulla herääminen tuntui kauhean raskaalta. Aamutoimien jälkeen laitoimme rinkat selkään ja lähdimme kävelemään kohti porttia. Mietimme, että kenelle annamme avaimen, mutta vessoja siivonnut paikallinen nainen tuli ne meiltä ottamaan.
Olimme jo melkein portilla, kun emäntämme viittoili meitä luokseen. Lähdimme kävelemään takaisin, ja isäntämme tuli meitä kohti osoittaen autoaan. Ilmeisesti hän halusi tarjota meille kyydin. Ahtauduimme autoon. Minun rinkkani meni takaboksiin, mutta muuta sinne ei enää mahtunut, joten S-raukka joutui istumaan takapenkillä emännän, tämän tyttären ja tyttärentyttären kanssa rinkka sylissään. Ajattelimme, että saamme kyydin Turtle Rockille, mutta isäntämme vain jatkoi ajamista eteenpäin. Hän ei pysähtynyt myöskään risteyksen kohdalla. Vasta kun olimme Nalayhissä eli lähimmässä isommassa kylässä, hän pysäytti auton ja osoitti meille bussia, joka menisi Ulan Batoriin. Kiitimme perhettä kovasti kyydistä ja kaikesta muustakin ja nousimme bussiin. Karttasovelluksesta vielä tarkistin, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Sittenpä siinä vain köröteltiin eteenpäin kohti Ulan Batoria.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti