Sinä yönä nukuimme molemmat kuin tukki. Olin laittanut herätyksen klo 10, mutta molempia väsytti silloin edelleen, joten jatkoimme uniamme. Klo 11 oli pakko nousta sängystä, jotta saisimme tavarat kasaan ennen klo 12 check-outia. S kävi respasta hakemassa puhtaat pyykkimme, joista ei edes peritty mitään maksua. Jotenkin sain taas sullottua tavarat rinkkaan ja juuri ajoissa pääsimme lähtemään huoneesta. Respassa oli nyt joku mies, joka ei osannut englantia. Onnistuimme kuitenkin selittämään hänelle, että haluaisimme jättää rinkat säilöön. Käytävällä oli lukollisia kaappeja tätä tarkoitusta varten, ja jopa oma rinkkani mahtui kaappiin ilman vippaskonsteja.
Koska kello oli jo paljon, päätimme skipata aamupalan ja siirtyä suoraan lounaaseen. Tarvitsimme jotain nopeasti saatavaa, jotta ehtisimme junaan. Huomasimme pizza&sushi -ravintolan ja päätimme mennä sinne. Sushitkin näyttivät houkuttelevilta, mutta ajattelimme tulevamme paremmin kylläisiksi pizzasta. Sitä siis jälleen. Yritin maksaa kortilla, mutta kone väitti, ettei tilillä ollut katetta. Käteisellä siis taas maksettiin. S maksoi myös kortilla ja mielestään onnistui, vaikka tarjoilija yrittikin kassalla jotain selittää. kun S oli jo tullut pöytään istumaan, toinen tarjoilija tuli englanniksi sanomaan, ettei S ollut maksanut. Kone väitti, ettei S:n pankki- tai luottotilillä ollut katetta. Tarkistimme hostellilla tilitiedot ja katetta kyllä oli, varmaan siis joku yhteyshäiriö oli kyseessä. Ihmettelimme ravintolassa hetken aikaa asiaa, mutta kuittasimme sen sitten taas sillä, että kyseessä on Venäjä. Pizza oli kyllä taas hyvää, vaikka teimmekin S:n kanssa vaihtarit. Kaikista täytevaihtoehdoista emme olleet ihan samaa mieltä venäläisten kanssa. Kuka esimerkiksi haluaa pizzan päälle perunamuusia? Ja miksi pizzan päälle laitetaan tilliä? Tässäkin ravintolassa pizzoja sai 4 eri koossa, mikä on sinänsä kätevää. Ei tarvitse aina ottaa sitä standardikokoista vaan pienempään nälkään on pienempikin vaihoehto tarjolla.
Ravintolasta kiiruhdimme takaisin hostellille hakemaan rinkkamme. Katsoin HereMapsisista sopivan bussin ja menimme pysäkille odottamaan. Meidän bussia ei näkynyt ja itselleni alkoi jo iskeä tuskanhiki pintaan kun pelkäsin, että myöhästymme junasta. Kun junan lähtöön oli vajaa 45 min, oikea bussi kurvasi viimein pysäkille ja ajoi suorinta reittiä juna-asemalle. Ajattelimme, että tällä kertaa menemme suosiolla pääovista sisään, jotta näemme oikean laiturin ja sinne ohjaavat opasteet. Tämä taktiikka tuotti tulosta: Näimme heti lähtevien junien taululta oman junamme ja sen raidekin oli jo tiedossa. Aulassa oli myös selkeät opasteet alikulkutunneliin, josta pääsimme oikealle laiturille. Loppujen lopuksi pääsimme siis junaan hyvissä ajoin, eli ei olisi tarvinnut yhtään panikoida. En vain voi itselleni mitään, inhoan kiirettä ja myöhässä olemista.
Provodnitsa katsoi tarkasti lippujamme ja tapasi nimiämme kaverinsa kanssa. He myös miettivät, että mistä olemme kotoisin. Pääsimme sisään vaunuun ja menimme hyttiimme, jossa yläsängyt olivat varattuina kahdelle miehelle ja meille oli taas alasängyt. Pöytä oli täynnä miesten tavaroita, mutta sängynaluslaatikot olivat onneksi meille vapaina. Asettauduimme aloillemme ja odotimme junan lähtöä. Toisessa yläpunkassa nukkuva nuori mies oli sotilas. Hän pääasiassa makoili siellä hiljaa itsekseen ja näpräsi puhelintaan. Toisen yläpunkan miehellä oli kavereita viereisissä hyteissä, joten hän viihtyi siellä. Hän kävi meiltä kysymässä englanniksi, että mistä olemme kotoisin ja kertoi itse olevansa Venäjältä. Juttu kuitenkin tyrehtyi siihen, emmekä jutelleet sen enempää koko loppumatkana.
Minä otin parin tunnin torkut jo heti matkan alkuun, sen verran edelleen väsytti se edellisen päivän kävely. Muuten junamatka sujui sillä tavallisella kaavalla: neuloin kun neulotutti, kuuntelin musiikkia fiiliksen mukaan, otin valokuvia, kirjoitin blogia ja lueskelin matkaopasta. Välillä piti myös herkutella. Illan pimetessä oli aika mennä nukkumaan. Jossain vaiheessa aamuyötä havahduin hereille. Katsoin ikkunasta ulos ja metsämaisema oli muuttunut peltomaisemaksi. Jatkoi vielä uniani, mutta heräsin kuitenkin aamulla jo ennen yhdeksää. Kartan mukaan olimme jo melko lähellä Irkutskia ja provodnitsakin kävi jo tuomassa meille lippumme takaisin, mutta juna körötti eteenpäin niin hitaasti, että saavuimme perille aikataulun mukaisesti vasta klo 11:31. Taas oli yksi junamatka takana ja rantaloma Baikal-järvellä odotti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti