hostellille, olimme kipeästi suihkun tarpeessa. Vaihdoimme vähän siistimmät vaatteen päälle ja päätimme mennä vielä syömään päivällistä. Olimme edellisenä päivänä bonganneet läheltä hostellinkin suositteleman kantoninkiinalaista ruokaa tarjoavan Otto's Restaurantin, jota halusimme käydä kokeilemassa (koska Otto). Myös netissä paikka oli saanut hyviä arvosteluja niin paikallisilta kuin turisteiltakin. Kävelille ravintolalle ja sisällä meidät ohjattiin alakertaan. Katselimme lehden mallista menua ja valitsimme sieltä yhden paikan erikoisuuden, kanaa, ilmakuivattua porsasta ja riisiä sisältävän casserolen sekä alkupalaksi friteerattuja mustekalarenkaita.
Pöydissä oli lomake, johon kaikki menun annokset oli listattuina. Numeron perusteella merkkasimme siihen haluamamme annokset ja annoimme lapun tarjoilijalle. Hetken päästä ruokaa tuotiin pöytään ja ai että oli hyvää. Kun olimme epäkohteliaasti tyhjentäneet tarjoiluastiat viimeistä murutta myöten, pyysimme laskua. Hintaa 2 ruokalajin ateriasta juomineen 2 hengelle tuli yhteensä 11 €. Ehdottomasti kannattaa siis Pekingissä käydä jossakin Oton kahdeksasta ravintolasta. Hostellilla uni maittoi erinomaisen hyvin rankan mutta hyvän päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus herätä jo kahdeksalta, että ehtisimme hyvissä ajoin Kesäpalatsiin. No, tyypilliseen tapaamme torkutimme ja kello oli lähempänä puoli kymmentä, kun viimein nousimme. Nautimme aamupalan hostellilla ja jätin pyykkini pesuun. Menimme sitten metrolla Kesäpalatsille. Itäportin lippuluukulla ei ollut juurikaan jonoa, eli kerrankin meillä oli tuuria. Oli 38 C lämmintä enkä muista, että milloin viimeksi olisin hikoillut niin kokoinaisvaltaisesti edes urheillessani saatika sitten nyt paikallaan seistessäni. Onneksi järven rannalla oli vähän tuulenvirettä. Kävimme kävelemässä pienellä saarella ja sen jälkee ripulia uhmaten ostimme jäätelöt, jotka viilensivät ihanasti. Penkillä istuessamme taas pari kiinalaistyttöä tuli kysymään, että voisivatko he ottaa selfien kanssamme. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja kun yhdessä myyntikojussa oli edullisia viuhkoja kaupan, oli pakko ostaa sellainen ja se oli päivän pelastus.
Kiipesimme ylöspäin ja menimme taas jotain ihan omaa oikoreittiä. Kävimme katsomassa yhtä temppeliä, mutta sitten yritimme jo kovaa vauhtia lähestyä pohjoisporttia, jotta pääsisimme ilmastoituun metroon. Metrossa olikin sitten ihana istua monta pysäkinväliä. Vaihdoimme linjaa kertaalleen ja päädyimme sitten Silk Marketin alakertaan. Oli helpotus, ettei tarvinnut ollenkaan mennä ulos, vaan pääsimme sisäkautta suoraan sisään. Siellä sitten odottikin varsinainen ostosparatiisi. Kaikki oli muuttunut siitä kuin edellisen kerran kävin. Oli siistimpää, kojujen sijasta oli oikeita myymälöitä. Katselimme ihastuneena upeita laukkuja ja kaikki myyjät lupasivat meille special pricen. Laukkuja ei kuitenkaan nyt enää tarttunut mukaan, koska mikään ei aiheuttanut samanlaista reaktiota kuin ne ostamani ihanat mongolialaiset nahkalaukut.
Sen sijaan helmikoruista kävimme kauppaa. Ostimme molemmat kaulakorun ja korvikset (tietysti erikoishintaan). Lopuksi pääsimme silkkiosastolle ja pääsih hipelöimään toinen toistaan kauniimpia kankaita. Päädyin ostamaan kolmea erilaista silkkiä oikein hyvään hintaan. Sitten vuoden päästä pääsen ompelemaan itselleni silkkihousut, -tunikan ja -mekon. Toki täytyy muistaa, että minulla on kotona vielä jäljellä edellisellä kerralla ostamaani silkkiä, kun en ole raaskinut siitä tehdä mitään. Nyt kun sain uusia kankaita, vakaa aikomukseni on todella ommella niistä jotain. Pekingiin voi kyllä aina tulla tekemään uuden silkki-, laukku-, helmi- ja teeostosreissun.
Ostoksiimme tyytyväisinä palasimme takaisin hostellille ja vaihdoimme viimeisen yhteisen illan aterialle sopivat vaatteet. Uudet korut ja mongolian nahkalaukku tulivat tietysti heti käyttöön (ja S:lla myös Irkutskista ostetut uudet kengät). Halusimme syödä Pekingin ankkaa, mutta hostellin suosittelema paras ankkaravintola oli se, johon yritimme jo 2 päivää sitten mennä ja siellä oli hirveä jono. Päätimme siis kokeilla lähistöllä olevaa siistinoloista ravintolaa, joka oli Tripadvisorin suosittelema. Kun saavuimme paikalle, henkilökunta oli raivaamassa ulkoterassin kalusteita pois. Kysyimme, että onko paikka auki. Tarjoilija kävi sisällä kysymässä, ja tuli sitten sanomaan, että on. Menimme sisään ja saimme englanninkieliset menut käsiimme.
Päätimme tilata pienen satsin Pekingin ankkaa, munakoisoa ja papuja sekä friteerattuja katkarapuja. Halusimme myös riisiä, ja tarjoilija ylipuhui meidät ottamaan pikkurahalla setti, johon tuli riisiä, päivän keitto ja 'small dish'. Sitten sitä ruokaa alkoi ilmestyä eteemme niin paljon, että meinasi pöydältä loppua tila kesken. En muistanut, että miten ankkaa kuului syödä. Tarjoilija kysyi meiltä, että tiedämmeko, miten sitä syödään. Sanoimme, että emme. Ajattelimme, että hän näyttäisi meille mutta hän katosikin jonnekin eikä enää tullut takaisin. Päättelimme, että ankka ja lisukkeet kuului laittaa ohuen letun sisään, kääräistä lettu kiinni ja pistää suuhuun. Googletin vielä ohjeet ja näinhän se oli. Hyvä me. Ankka oli erinomaista, enkä muista että milloin viimeksi olisi syönyt niin maukasta munakoisoa kuin silloin. Saimme lähes kaiken ruuan syötyä, oli kyllä kova nälkäkin kun emme olleet aamupalan jälkeen syöneet mitään.
Kun kävelimme takaisin hostellille, alkoi ukkostaa ja myöhemmin vielä satoikin. Hostellilla meitä odotti iso pakkausurakka (ja onneksi myös kassillinen puhdasta pyykkiä). Piti katsoa, että miten S saa omien tavaroidensa lisäksi mahtumaan myös minun "pienet" ostokseni rinkkaansa. Kyllä ne 3 laukkua, silkit, helmikaulakoru, Trans-Siperian matkaopas, muutama postikortti ja magneetti sinne sujahtivat ja päädyimme siihen, ettei S:n ehkä tarvitsisikaan ostaa uutta käsimatkatavaralaukkua ellei sitten itse innostuisi seuraavana päivänä mahdottomasti shoppailemaan. Perhe tilasi vielä jasmiiniteetä, joten pyysin S:aa ostamaan sitä puolestani seuraavana päivänä ja kuljettamaan kotiin. Oma rinkka tuntuikin sitten heti paljon tilavammalta, vaikka kyllähän se edelleenkin oli aivan täyteen ahdettu ja valtavan kokoinen. S kävi jo nukkumaan kun minä yritin vielä epätoivoisesti sulloa tavaroitani kasaan.
Seuraavana aamuna heräsin kahdeksan jälkeen. Viimeistelin pakkaukset ja menin sitten tilaamaan aamupalaa. Pyysin hostellin setää printtaamaan Tibet permitini junamatkaa varten. Ostin vielä 3 isoa vesipuolloa matkaa varten ja laitoin viimeiset tavarat kasaan. Oli aika kiittää S:aa kivasta reissusta ja hyvästellä toistaiseksi. S:lla oli vielä se päivä aikaa shoppailla, koska hänen lentonsa takaisin Suomeen lähti vasta seuraavana päivänä. Näkisimme toisemme seuraavan kerran marraskuussa Malesiassa, eikä siihenkään loppujen lopuksi ole enää kovin pitkä aika. Nyt minun oli kuitenkin aika jatkaa matkaa toistaiseksi yksin. 4 päivää Kiinassa takana, 39 edessä. Kuumuuden lisäksi toivon mukaan edelleenkin on luvassa vähintäänkin ainutkertaisia kohtaamisia, upeita maisemia ja herkullista ruokaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti