Pääsimme viimein metrotunneliin (jossa oli ilmastointi, ihanaa). Rinkat piti kuitenkin läpivalaista ennen kuin pääsimme pidemmälle. Metrotunnelissa lippuja vilautettiin kortinlukijassa ja pääsimme laiturialueella. Menimme ensin muutaman pysäkinvälin yhdellä metrolla ja vaihdoimme sitten toiselle linjalle. Nanluoguxiangin asemalla pääsimme poistumaan porteista, kun syötimme lippumme kortinlukijaan. Sitten seurasimme City Walls Courtyard -hostellin antamia selkeitä kävelyohjeita. Reitti kiersi hieman, mutta koska hostelli oli hutongissa ja ne muodostivat aikamoisen sokkelon, oli ohje kirjoitettu siten, että tulisi mahdollisimman vähän seikkailua. Hiki virtasi, mutta ei onneksi ollut kovin pitkä kävelymatka.
Pienellä kujalla näkyi hostellin kyltti. Soitimme ovikelloa ja joku tuli avaamaan. Kävelimme käytävää pitkin ja saavuimme viihtyisälle katetulle sisäpihalle, jossa myös reception sijaitsi. Siellä meitä tervehti ystävällinen mies (ilmeisesti paikan omistaja?). Hän selosti meille sujuvalla englannilla hostellin tiloja, paikallisia nähtävyyksiä ja vaikka mitä. Meillä oli huone ihan receptionin vieressä, mutta meitä se ei häirinnyt loppujen lopuksi millään tavalla. Huoneessa oli 2 sänkyä sekä oma kylpyhuone ja, mikä tärkeintä, ilmastointi. Kuivattelimme hetken aikaa hikeä ja olimme sosiaalisia somessa. Sitten kävimme viekistävässä suihkussa ja vaihdoimme puhtaat vaatteet. Heti oli freesimpi olo.
Koska oli jo iltapäivä, olimme ajatelleet päivän ohjelmaksi käydä Temple of Heaven -puistossa. Etsimme hutong-sokkelosta oikoreitin metroasemalle. Ostimme taas liput lippuluukulta ja pääsimme matkaan. Saavuimme metrolla melkein puiston itäportin viereen. Ostimme pääsyliput ja suuntasimme heti varsinaiseen Temple of Heaveniin ennen kuin se meni kiinni. Oli juuri sen näköistä kuin muistinkin, paitsi että oli kuuma (+36 C, edellisellä kerralla + 5 C) ja ihmisiä oli vähintään triplasti enemmän. Kävelimme puistossa, mutta välillä oli myös pakko pitää taukoja. S:n mielestä oli edelleen ihanan lämmin, kun taas minä meinasin läkähtyä eikä huono ilmanlaatu auttanut asiaa.
Kun olimme saaneet tarpeeksemme puistosta, suuntasimme lähellä olevaan Pearl Marketiin katsastamaan tarjontaa. Siellä olikin kaikenlaista kivaa, ja erityisesti tietenkin helmikoruja. Mitään ei vielä kuitenkaan tarttunut mukaan. Alkoi olla jo vähän nälkä, joten päätimme palata takaisin hostellin lähelle ja mennä etsimään ruokapaikkaa Nanluoguxiangista, joka siis on ostoskatu hutongissa. Se olikin tyylikkään oloinen paikka pieninen putiikkeineen ja ravintoloineen. Väkeäkin riitti. Etsimme pitkän tovin ravintolaa, jossa olisi englanninkielinen tai edes kuvalline menu. Emme osanneet päättää sopivaa paikkaa, joten lopulta sitten vain menimme johonkin siistin näköiseen ravintolaan. Siellä oli englanninkielinen menu ja jonkin verran englantia puhuva tarjoilijakin. Vatsat tulivat täyteen ja sitten olikin vielä hyvin aikaa shoppailukierrokselle. Löysin taas yhden ihanan nahkalaukun, mutta se kyllä jäi tällä kertaa sinne kauppaan, koska ajattelin minulla olevan 100 €:lle parempaakin käyttöä eikä myyjä suostunut yhtään tinkimään hinnasta. Sain kuitenkin ostettua hienoja postikortteja paperikaupasta. Päätimme vielä käydä jälkkärillä ranskalaistyylisessä kahvilassa, jossa nautimme nutellaletun ja -vohvelin. Päivä alkoi olla pulkassa. Hostellilla oli kuitenkin pakko käydä vielä uudelleen suihkussa, sen verran tuli hikoiltua.
Seuraavana päivänä päätimme mennä Kiellettyyn kaupunkiin. Hostellilta sai aamupalaa lisähintaan, joten päätimme syödä siellä (otin mykyjä ja S munakasta). Sitten tallustelimme taas metrolle, ja tällä kertaa olin varautunut isommalla vesimäärällä. Lämpötila oli jo aamusta päälle 30 C ja oli luvattu jopa 38 asteen hellettä. Sen kyllä tunsi. Jäimme metrosta pois Taivaallisen rauhan aukion eteläpuolella olevalla metropysäkillä. Ajatuksena oli kävellä aukion läpi Kiellettyyn kaupunkiin. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut. Kun nousimme pois metrotunnelista, oli aukion sisäänkäynti suljettu. Meidän piti kävellä aidan viertä pitkä matka. Yritimme aidan loputtua kaartaa takaisin, mutta vartija sanoi, että sinne ei pääse ja sisäänkäynti on edessä päin. Lisää kävelyä siis. Sitten näkyikin turvatarkastuspiste. Paikalisilta tarkistettiin henkilöllisyystodistus, mutta meidät päästettiin suoraan turvatarkastukseen. Vielä kadun ylitys ja olimme viimein aukiolla. Samalta näytti edelleen.
Palloiltuamme siellä hetken päätimme suunnata Kiellettyyn kaupunkiin. Tien yli ei päässyt, joten oli mentävä alikulun kautta. Päätimme seurata valtavaa turistimassaa, ja päädyimmekin sillä taktiikalla oikeaan paikkaan. Myös lippuluukku löytyi pitkien jonojen takaa. Valitsimme lyhyen näköisen jonon, mikä oli virhe. Tuntui, että kaikki muut jonot etenivät vaikka me vain seisoimme paikoillamme. Nyt S:kin jo valitteli, että on kuuma. Minulla itse asiassa ei ollut enää niin nuutunut olo kuin edellisenä päivänä, vaikka kuumuus otti edelleen voimille. Jossain vaiheessa meidän jonommekin alkoi edetä, ja ehkä tunnin jonotuksen jälkeen oli viimein meidn vuoromme. Näköjään siellä oli joku harjoittelija hommissa, koska vieressä istui kokeneemman näköinen virkailija ja kaikilla muilla luukuilla oli vain yksi virkailija. Saimme kuitenkin viimein liput. Sitten pitikin päästä vähäksi aikaan istumaan varjoon.
Kun jaksoimme jatkaa matkaa, astuimme sisään Kiellettyyn kaupunkiin. Turisteja oli paljon, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin etukäteen pelkäsin. Menimme aluksi vähän sivummalle katsomaan mielenkiintoista kalligrafianäyttelyä (ihanaa, ilmastoitu rakennus). Sitten kiersimme kaikki isoimmat valtaistuinsalit. Maksoimme myös 10 yuanin lisämaksun päästäksemme katsomaan koristeellisia kelloja (ja nauttimaan taas hetkeksi ilmastoinnista). Saavuimme paikalla juuri silloin, kun joitakin kelloja näytettiin toiminnassa. Ihmisjoukko oli kerääntynyt yhden ison lasivitriinin ympärille ja yritin jonkin aikaa kuikuilla päiden takaa, ettää näkyisikö niitä kelloja. Lovuin kuitenkin toivosta, sillä jos ei edessä ollut pää niin sitten siihen tuli selfiekeppi. Matka jatkui eteenpäin ja vielä oli joku valtaistuinsali edessä. Lopulta pääsimme puutarhaan, jonka ihailun jälkeen poistuimme pohjoisportista.
Sitten menimme vielä Jingshan Parkiin, koska tiesin siellä olevan hyvän näköalapaikan. Se tietysti tarkoitti sitä, että piti jälleen kiivetä portaita ylös. Maisemat olivat kuitenkin kiipeämisen arvoiset (vaikka smog hämärsi näkyvyyttä). Emme jaksaneet kauheasti enää kierrellä puistossa, joten suuntasimme itäportille ja kävelimme sieltä hostellille viilentymään ja käymään välisuihkussa. Levättyämme jonkin aikaa lähdimme etsimään ruokapaikkaa Houhai- ja Qianhai-järvien seudulta. Näimme kadulla useammankin paikan, jossa oli englanninkielinen menu. Paikat olivat kuitenkin melko hintavia. Päädyimme kiertämään koko Qianhai-järven ympäri, emmekä oikein osanneet päättää, mihin menisimme syömään. Päätimme sitten mennä yhteen reittimme alkupäässä olleeseen ravintolaan. Joku henkilökuntaan kuuluva ohjasi meidät hissiin ja menimme alas kellarikerrokseen. Siellä oli fiinin näköinen ravintola, ja aula oli täynnä porukkaa. Kukaan ei puhunut englantia, mutta käteeni iskettiin joku lappu. Päättelimme, että se on jonotusnumero.
Emme jaksaneet jäädä odottamaan, joten lähdimme pois ja menimme lähellä olevaan toiseen ravintolaan. Siellä meidät ohjattiin yläkertaan ja valitsimme pöydän ikkunan vierestä. Menua katsellessa silmät söivät ehkä enemmän kuin vatsaan lopulta mahtui, sillä päätimme tilata neljä eri annosta jaettavaksi. Annokset olivatkin tosi isoja, emmekä jaksaneet syödä ihan kaikkea, mutta ruoka oli erinomaisen hyvää. Hintaa tuli paikalliseen tasoon nähden aika paljon, mutta toisaalta ruokaakin oli paljon. Lähdimme kävelemään takaisin hostellille ja pysähdyimme matkan varrella pienessä ruokakaupassa ostamassa vähän evästä seuraavalle päivälle. Hostellilla varasimme seuraavalle päivälle retken Kiinan muurille ja nautimme taas ihanasta ilmastoinnista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti