S yritti kysyä konduktööriltä, että paljonko matka kustantaa. Nainen viittoili S:aa vain menemään peremmälle bussiin ja tuli sitten hetken päästä rahastamaan meitä. Hän näytti bussin seinällä olevaa kylttiä, jossa luki 22 ruplaa eli bussimatkan hinta, ja kyseli, minne olimme menossa. Sanoimme osoitteen ja nainen nyökytteli. Seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi nuorempi nainen ja mies. Konduktööri meni juttelemaan heille ja viittoili meitä kohti. Nuorempi nainen kysyi meiltä englanniksi, että olemmeko menossa hostelliin. Vastasimme kyllä, ja kaikki kolme jälleen nyökyttelivät. Sitten nuori nainen selvästi katsoi jotain sanakirjasta ja kysyi sen jälkeen, että mistä olemme kotoisin. Ilmeisesti hirveästi ulkomaisia turisteja ei Krasnoyarskissa käy. Edellisellä pysäkillä konduktööri sanoi meille, että seuraavalla pitää jäädä pois. Ja kun jäimme pois bussista, samalla pysäkillä jäänyt nainen vielä näytti meille, että mihin suuntaan pitää mennä. Tuli huolehdittu olo. En tiedä, ollaanko Krasnoyarskissa näin ystävällisiä kaikille (todennäköisesti) vai olimmeko me vain niin surkean ja eksyneen näköisiä.
Löysimme bussipysäkiltä helposti Hovel Hosteliin. Astuimme sisään ja kysyimme respan erinomaista englantia puhuvalta naiselta, että voisimmeko jättää rinkat säilöön päivän ajaksi. Hän kysyi, että oliko meille varattu 'big room'. Näytin epäilevältä, koska ajattelin hänen tarkoittavan dormia ja meillä piti olla privaatti huone. Hän kuitenkin sanoi, että kyllä big room on meille, ja se on jo vapaana, joten voisimme jo kirjautua sisään ilman lisämaksua. Kun menimme huoneeseen, muistin saman tien että miksi kyseessä oli big room. Siinä oli king size -parisänky, sohva, iso tv ja pleikkari, oma wc ja erillinen kylpyhuone, jääkaappi, mikro ja parvella vielä 2 sänkyä. Virkistäydyimme nopeasti, laitoimme tavarat kasaan päiväreppuihin ja lähdimme kylille.
Ensimmäisenä piti etsiä aamupalaa. Hostellin lähellä oli piirakkakahvila, josta saimme valtavankokoiset piirakkapalat ja teet huokeaan hintaan. Sitten piti vielä etsiä kauppa, josta saisimme evästä. Pienen etsiskelyn jälkeen sopiva eväskauppa löytyi ja olimme viimein valmiit lähtemään Stolby Nature Reserveen. Siellä olevat stolbyt ovat isoja (pyöreitä) kivilohkareita, ja niiden lisäksi myös muu luonto on kaunista. Menimme sillan kupeessa olevalle bussipysäkille. HereMaps kertoi, että busseilla 50 tai 80 pääsisimme oikeaan paikkaan. 80 kurvasi pysäkille ensimmäisenä, joten hyppäsimme sen kyytiin. Sillan yli mentäessä saimme ihailla jokea ja kaupunkimaisemaa. Bussimatkan piti kestää noin tunnin, mutta jo vajaan puolen tunnin kuluttua bussi pysähtyi ja konduktööri sanoi, että olemme päättärillä. Hän viittoili, että tuolta lähtee busseja, joten lähdimme kävelemään siihen suuntaan epämääräisen rakennusaitojen ympäröimän puiston läpi. Puiston toisella puolella oli kuin olikin isompi tie ja bussipysäkki, johon saapui melkein heti uusi bussi. Varmistimme vielä konduktöörilltä, että meneehän bussi Stolbyyn. Hän nyökytteli ja sanoi meille vielä sitten oikean pysäkin kohdalla, että nyt pitää jäädä.
Bussilta seurasimme kahta samalla pysäkillä jäänyttä naista, jotka näyttivät siltä, että olivat menossa samaan paikkaan kuin me. Saavuimme pian isoille puuportaille, jotka johtivat alas alfalttipäällysteiselle tielle. Siellä oli sitten pari sporttisesti pukeutunutta miestä menossa tietä pitkin poispäin päätieltä, joten päättelimme sen olevan oikea tie. Siitä sitten alkoi tuskallinen 7 km kävelymatka varsinaiseen luonnonpuistoon. Vaikka kävelimme metsässä, aurinko kuitenkin porotti taivaalla keskipäivän aikaan ja hiki vaan valui norona. Alkumatka oli loivaa ylämäkeä ja välillä menimme puiden lomaan rakennettuja portaikkoja pitkin. Loppumatkaa kohti tie kuitenkin jyrkkeni koko ajan ja oli pakko pysähtyä lepäämään suunnilleen jokaiselle levähdyspaikalle. Onneksi matkan varrella sai myös pysähtyä kuvaamaan ja katsomaan maaoravien, perhosien ja lintujen touhuja. Kun itse tein kuolemaa yhdellä taukopaikalla, S jutteli kahden paikallisen rouvan kanssa. Heitä kiinnosti kovasti, että mistä olemme kotoisin ja missä olemme nyt reissun aikana käyneet. He sanoivat, että nyt on paras aika vuodesta vierailla Stolbyssä, eli ainakin ajoitus oli mennyt meillä nappiin.
Jossain vaiheessa päädyimme ikuisuuksia jatkuiensiin portaisiin, joiden loppu sitten viimein häämötti. Olimme pääseen varsinaisille mestoille. Matkamuistomyymälän lisäksi siellä oli pieni koju, josta sai kylmää juotavaa. Limonadi (sitruunamehutiivistettä, vichyä, sitruunapaloja ja jäitä) oli tervetullut virkistys. Pian piti kuitenkin jo jatkaa matkaa eteenpäin, jotta ehtisimme nähdä edes muutaman stolbyn ennen kuin oli pakko lähteä kävelemään takaisin. Eli taas oli kavuttava portaita pitkin ylöspäin. Ensimmäisenä vastaan tuli pieni stolby, joka oli muutaman metrin korkuinen. Itse en olisi sinne päässyt millään ilveellä kiipeämään eikä S:kaan lähtenyt yrittämään. Joku pikkupoika ylhäällä kuitenkin oli ja ketterän näköisesti siellä liikkui, mutta tarvitsi isän apua alastulossa. Myös eräs paidaton mies näytti taitojaan: Hän ponkaisi kiven reunalle siten, että jalat olivat yhäälläja pää roikkui alaspäin. Siitä sitten käsivoimilla hän punnersi itsensä kiven päälle ja tuli samassa asennossa alas, eikä sen jälkeen näyttänyt yhtään siltä, että olisi moisesta rasittunut. Ei tehty samaa perässä.
Matka jatkui syvemmälle metsään ja lisää stolbyja tuli vastaan. Päädyimme myös yhdelle näköalapaikalle. Näimme, että isoimpien stolbyjen päällä oli porukkaa ja sieltä olisi varmasti ollut upeat maisemat, mutta edes valokuvien vuoksi emme lähteneet kiipeämään sinne. Ei ollut edes portaita, olisi vain pitänyt mennä kiviä pitkin. Pikku hiljaa päätimme, että eiköhän tämä ollut tässä. Oli vielä pitkä paluumatka edessä eikä ihan siinä lähistöllä ollut enää uudenlaista nähtävää. Raahauduimme takaisin limonadikojulle ja nautimme eväitä limonadin kera.
Matka takaisin bussipysäkille tuntui jopa pidemmältä kuin ylämäkeen kävelty menomatka. Jalat olivat hapoilla ja alamäkikävely tuntui polvissa. Etenimme kuitenkin tasaista rauhallista tahtia, ja lopulta aloimme jälleen kuulla liikenteen ääniä. Viimeisillä voimillani kiipesin portaat ylös ja laahustin vielä bussipysäkille. Onneksi emme joutuneet odottamaan bussia ihan kauhean pitkään, ja tällä kertaa pääsimme perille ilman vaihtoja. Kun viimein pääsimme takaisin hostellille, oli pakko päästä suihkuun. En muista, milloin viimeksi olisin haissut niin pahalta kuin silloin 38 tunnin junamatkan ja 8 tunnin vaelluksen jälkeen. Suihku tuntui taivaalliselta, ja kaiken kukkuraksi sai vielä laittaa puhtaat vaatteet päälle. Ah, mitä luksusta.
Kun olimme peseytyneet ja hieman levähtäneet, alkoi olla nälkä. Molempien teki mieli jotain kunnon mättöruokaa, joten kysyimme respan naiselta suosituksia pizzeriasta. Hän osasikin suositella meille hyvää paikkaa. Sinne oli vähän kävelymatkaa, mutta oikeastaan palauttava kävely tekikin hyvää. Italialainen ravintola oli täynnä porukkaa, mutta meille löytyi vielä pöytä ja englanninkieliset menut. Pizzalistalla oli 1 hengen ja 2 hengen pizzoja. Kysyimme, että minkä kokoisia ne ovat, ja päättelimme, että 2 hengen pizza vastasi normaalia pizzaa. Tilasimme siis molemmat 2 hengen pizzat, omaani tuli carbonara-täyte eli pekonia ja kananmunaa. Ja kylläpä se maistuikin hyvältä, eikä mennyt kauaa kun se oli kadonnut parempiin suihin.
Maittavan illallisen jälkeen kävimme vielä ravintolan vieressä olevassa ruokakaupassa ostamassa eväitä seuraavalle junamatkalle. Emme voineet vastustaa siellä myynnissä olleita kakkupaloja, joten ostimme yhden palan suklaakakkua ja yhden palan juustokakkua. Kassalla pankkikorttini valitti jälleen pitkästä aikaa väärästä pin-koodista, käteinen kuitenkin kelpasi. Kävelimme takaisin hostellille ja päätimme vielä kysäistä, että voisimmeko pestä pyykkiä. Respan nainen sanoi, että voimme jättää pyykit koneeseen niin hän laittaa sen sitten aamulla pyörimään ja vielä kuivausrumpuun, että ehdimme saada vaatteet kuivina mukaan. Me menimme siis isoon huoneeseemme syömään kakkua. Huoneessa oli aika lämmintä, mutta pienen etsinnän jälkeen löysimme ilmastointilaitteen kaukosäätimen ja ihana viileä ilmavirta virkisti. Sänkykin oli juuri sopiva rentoutumiselle raskaan päivän jälkeen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti