”Taasko sä lähdet?” kuului tutun ihmisen suusta, kun kerroin lähteväni pääsiäislomalla Meksikoon. Niinpä, Tansaniasta kotiuduin 11 viikkoa sitten, ja seuraavalle reissulle lähden muutaman päivän päästä. Itse tästä reissusta tulee vuoden sisään jo kolmas, kun viime vuonnakin reissasin pääsiäislomalla Skotlannissa. Puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että en yleensä ihan näin tiuhaan reissaa, vaan yksi pidempi reissu vuodessa on riittänyt hyvinkin pitkälle. Nyt näitä reissuja vain (ihan vahingossa) sattui tulemaan useampi, kun edellisvuonna matkustin joululoman sijasta pääsiäislomalla ja Meksikoon on jos ei nyt ainutkertainen niin ainakin hyvin ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa juuri tämän vuoden pääsiäisenä siellä järjestettävän kansainvälisen laulutapahtuman vuoksi.
Tällä kertaa lähden pitkästä aikaa reissulle perheeni kanssa. Äidin ja isän kanssa olen tainnut viimeksi reissata vuonna 2009, kun olimme koko perhe yhdessä Argentiinassa. Sen jälkeen olen matkustellut joko yksin tai vanhemman pikkusiskoni kanssa. Tällä kertaa tämä sisko ei tule mukaan, vaan saan viettää laatuaikaa nuoremman pikkusiskoni kanssa. Logistisista (ja opintopoissaoloteknisistä) syistä matkustan eri lennoilla kuin muu perhe. Lentojemme pitäisi kuitenkin saapua Mexico Cityyn suunnilleen samoihin aikoihin aamuyöstä (tosin eri terminaaleihin), joten toivon mukaan pääsemme kaikki perille. Ilmeisesti joku paikallinen myös ihan välttämättä haluaa tulla meitä kentälle vastaan.
Meksikossa vietämme 10 päivää. Niistä ensimmäiset neljä päivää olemme Mexico Cityssä ja osallistumme siellä kansainväliseen laulutapahtumaan. Tapahtuma kestää viikon, mutta harmillisesti se on juuri lomaani edeltävällä viikolla, enkä millään pystyisi olemaan poissa opetuksesta useampaa päivää. Pitkällisten selvittelyiden jälkeen sain kuitenkin melko helposti korvattua yhden päivän opetuksen ja sain siten yhden vapaapäivän ennen varsinaista pääsiäislomaa, joten ehdimme laulaa Meksikossa kolmen päivän ajan. Tapahtuman aikana minä ja sisko yövymme paikallisen perheen luona ja vanhemmat hotellissa. Laulamisen ohella käymme varmaan katsomassa joitakin merkittäviä nähtävyyksiä ja tutustumme paikalliseen kulttuuriin isäntäperheemme opastuksella. Ainakin menemme heti ensimmäisenä päivänä (lentomatkan jälkeen pirteinä) isommalla porukalla käymään Teotihuacánissa, joka on muinainen intiaanikaupunki ja tunnettu erityisesti pyramiditemppeleistään.
Lopun lomasta vietämme Yucatánin niemimaalla. Siellä tukikohtanamme toimii Playa del Carmen, josta sitten teemme päiväretkiä ympäröiville alueille. Playassa yövymme 5 yötä, eli ehdimme olla siellä neljä kokonaista ja yhden puolikkaan päivän. Emme ole vielä lyöneet suunnitelmia lukkoon, koska haluamme jättää aikaa myös ihan vaan rauhassa olemiseen. Etukäteen olemme kuitenkin varanneet retken Chichén Itzáan, joka on kuuluisin maya-kaupunki Yucatánin niemimaalla. Käymme myös Playa del Carmenin edustalla olevalla pienellä Cozumel-saarella, joka on tunnettu erityisesti snorklaus- ja sukellusmahdollisuuksistaan.
Nyt pitäisi vielä jaksaa pari viimeistä koulupäivää, ja sitten lennetään. Sisko suunnittelee kuvaavansa reissusta eeppistä matkadokumenttia GoProllani ja ehdotti, että voisin lentokoneessa jo yksinäni kuvailla matkatunnelmia. Rajansa kuitenkin kaikella, en kai minä nyt yksin kehtaa koneessa puhella kameralle! Paikan päällä voimme kyllä puolestani ihan sydämiemme kyllyydestä kuvailla vaikka minkälaisia (koti)elokuvien helmiä. Tässä vähän aikaa sitten katsoin 9 vuoden takaiselta Torinon reissultamme editoimani matkavideon, ja suuresta myötähäpeästä huolimatta oli kiva muistella mukavaa reissua.
”Sä taidat matkustaa aika paljon,” totesi eräs toinen tuttavani. ”Enemmänkin voisin”, vastasin hänelle ja kerroin tulevaisuuden suunnitelmistani. Mutta älkää huoliko, nyt lupaan ja vannon (kautta kiven ja kannon), että Meksikon jälkeen seuraava (muualle kuin Suomen naapurimaihin suuntautuva) reissu on luvassa vasta ensi vuoden puolella. Pitää siis ottaa kaikki irti tulevasta reissusta!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti