Puoli päivää karanteenissa

Changuu Island

Changuu Island, joka tunnetaan myös nimillä Prison Island ja Quarantine Island, on 5,6 km Sansibarin Stone Townista luoteeseen oleva pieni saari. Aikoinaan se toimi vankilana kapinoiville orjille ja myöhemmin myös Itä-Afrikan karanteenipaikkana, mistä lempinimi Vankilasaari juontaa juurensa. Nykyään saati on suosittu turistikohde, jossa historiallisten rakennusten lisäksi pääsee näkemään uhanalaisia, alun perin Seychelleitä kotoisin olevia aldabranjättiläiskilpikonnia. Näiden lisäksi saaren ympärillä on paljon värikkäitä koralliriuttoja. 

Retken järjestäminen Prison Islandille sujui taas todella helposti hotellin kautta 25 USD hintaan (/hlö). Edellisenä iltana kävimme sanomassa, että haluaisimme käydä siellä, ja seuraavana aamuna yhdeksän aikoihin hotellin aulassa oli paikallinen mies valmiina opastamaan meidät oikeaan paikkaan. Tämän kyseisen herran kanssa kävelimme ihan hotellin lähellä olevalle rannalle, jossa useita veneitä oli parkissa. Mies käski meitä odottelemaan hetken rannalla. Sanoin, että haluamme snorklata, ja kysyin varusteista. Hän häipyi jonnekin emmekä ymmärtäneet, palaisiko hän takaisin vai ei. Odotimme aika pitkään tietämättä, olisiko meidän pitänyt mennä jonnekin itse vai jatkaa odottelua. Jonkin ajan kuluttua herra kuitenkin palasi erikokoisten snorkkelien ja räpylöiden kanssa, ja saimme niistä valita itsellemme sopivat. Näiden lainaamiselle tuli hintaa muutaman euron verran.

Keula kohti karanteenia

Stone Town siintää horisontissa

Veneitä parkissa Prison Islandilla

Viimein rantaan saapui toinen mies, joka osoittautui veneen kapteeniksi. Hänen kanssaan oli apulaisena ehkä n. 15-vuotias nuori herra. He auttoivat meidät veneeseen ja pääsimme matkaan. Reilun 15 minuutin päästä saavuimme saaren tuntumaan. Kapteeni kysyi meiltä, haluammeko ensin snorklata vai käydä saarella. Valitsimme snorklauksen, joten vene ajettiin riutan luo. 

Päivä oli melko tuulinen ja aallot vähän liian isoja snorklaukseen. Riutan päällä vesi oli paikoin hyvin matalalla, ja aaltojen vuoksi meno oli aika epävakaata. Aluksi erehdyin menenään riutan päälle, ja jouduin heti niin matalaan kohtaan, että reisi otti osumaa koralliin enkä meinannut uiden päästä takaisin avoimemmalle paikalle. Kuitenkin hetken kuluttua aallokkoon tottui ja snorklaus onnistui ihan hyvin, kun pysytteli riutan reunalla. Siskolla oli myös jonkin verran ongelmia välineiden kanssa, kun maski ei pysynyt vesitiiviinä. Kapteeni kuitenkin auttoi parhaansa mukaan. Aallot sekoittivat vettä ja hiekkaa sen verran, että näkyvyys ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin Menai Baylla. Nähtävää kumminkin riitti ja sain snorklata ihan niin kauan kuin halusin.

Aldabranjättiläiskilpikonna

Herkku maistuu

Snorklailun jälkeen kapteeni ajoi veneen lähelle rantaa ja lähdimme tutkimaan saarta apupojan kanssa. Ensimmäisenä menimme jättikilpikonnien alueelle, jossa niitä olikin reilusti. Opaspoikamme kävi hakemassa meille vihreitä lehtiä, joita saimme syöttää kilpikonnille. Ne liikkuivat yllättävän nopeasti huomatessaan, että herkkua oli tarjolla. Osan selkään oli maalattu niiden ikä.. Kilpikonna-alueen kierrettyämme jatkoimme matkaa eteenpäin, ja kävimme katsomassa vanhaa vankilarakennusta. Saarella on nykyään hotelli uima-altaineen ja tenniskenttineen, mutta kaltereitakin yhä löytyi, joten saimme hieman käsitystä saaren historiallisista oloista. Olisi kyllä ollut ihan hyvä lukea enemmän saaren historiasta jo etukäteen, niin olisi varmasti saanut vierailusta enemmän irti. Vähän hävettää, että silloin tiesimme vain suunnilleen sen, että siellä on joskus ollut vankila ja siellä on isoja kilpikonnia.

Rautaportti ei ole murtunut

Maisemaa kalterien takaa

Saarikierroksen jälkeen menimme takaisin rantaan ja nousimme takaisin veneeseen, kun kapteeni oli saanut sen tarpeeksi lähelle. Saavuimme samaan paikkaan mistä lähdimmekin, ja siellä oli taas joku uusi poika vastassa noutamassa snorklausvälineitämme. Maksoimme vähän tippiä kapteenille ja apupojalle, ja kiitimme heitä mukavasta puolen päivän retkestä. Sitten kävelimme itse takaisin hotellille. Taisteluarvet korallin kanssa jäivät ja niskakin kärähti jälleen, mutta mitä sitä nyt pienistä. Hauskaa oli kaikesta huolimatta.

Kirkasta vettä aallokosta huolimatta