Sopivan pituinen rantaloma

Paje Beach

Rantalomamme Sansibarilla huipentui siihen, että menimme rannalle. Siskon kanssa tykkäämme kyllä uimisesta ja muista vesiaktiviteeteista, mutta emme oikein innostu päivä tolkulla rannalla makoilemisesta. Päätimme, että yhdistettynä muihin Sansibarilla tehtyihin retkiin yksi rantapäivä riittää meille vallan mainiosti. Rantakohteita Sansibarilla on pilvin pimein, mutta kesällä hotelleja katsoessani hintaluokkamme vaihtoehtoja ei ollut enää ihan kauheasti jäljellä myöskään rantakohteissa. Jotenkin sitten päädyin Paje Beachiin saaren itärannikolla ja siellä olevaan Ndame Beach Lodgeen, josta varasin kahden hengen huoneen kahdeksi yöksi (70€/yö).

Rantabungalow

Turhia sellaiset lasit ikkunoissa

Pajelle on noin tunnin ajomatka Stone Townista, ja se sujui mukavasti Warere Town Housen tutun kuskin kyydissä. Pienessä kylässä on suunnilleen yksi vähän isompi katu ja sitten pieniä hiekkateitä, jotka vievät eri rantahotelleille (joita siellä oli rivissä koko rantapätkän pituudelta). Kirjauduimme sisään hotelliin, ja ystävällinen herra tuli (pientä tippiä vastaan) viemään meidät huoneeseemme pieneen bungalowiin, jossa oli myös kaksi muuta asuinhuonetta. Huoneemme oli pieni ja pelkistetty, mutta molemmille oli oma sänky ja hyttysverkot, ja kylpyhuone oli erittäin siisti. Lämmintä suihkuvettäkin tuli. Hieman outoa oli se, ettei ikkunassa ollut ollenkaan ikkunalasia vaan ainoastaan hyönteisverkko. Hyttysiä ja muita hyönteiseliöitä kipitti jonkun verran pitkin seiniä ja lattioita, mutta huoneessa olevalla hyönteisspraylla nekin saatiin nirhatuksi. Ilmastointia ei ollut, mutta tuuletin piti varsin tehokkaasti lämpötilan inhimillisenä. 

Aamiaisbuffetin ensimmäinen kierros

Hotellin yhteydessä oli Blue Doors -ravintola, jossa tarjoiltiin huoneen hintaa sisältyvä aamupalan lisäksi á la carte -aterioita lounas- ja päivällisaikaan. Aamupala oli aivan huikea: sämpylää, paahtoleipää, suklaalevitettä, kakkua, paistettua perunaa, donitseja, nakkeja, keitettyjä kananmunia, tuoremehua, croissantteja, hedelmiä, corn flakeseja, jugurttia ym. Kokki vielä erikseen laittoi munia asiakkaan toiveen mukaan (itse otin munakasta ja paistettuja munia). Aamiaisen lisäksi söimme ravintolassa kerran lounasta ja kahdesti päivällistä. Vaikka ruoka olikin jokaisella kerralla hyvää, en olisi kyllä enää kolmatta iltaa syönyt kyseisessä lafkassa. 

Ravintolassa oli sellainen systeemi, että joko ruuat sai maksaa heti aterian jälkeen tai sitten syödä oman huoneen ”piikkiin” allekirjoittamalla lomakkeen. No, ensimmäisenä iltana söimme herkullisen aterian (itselläni Zanzibar Seafood Curry), mutta kun lautasemme haettiin pois, emme saaneet enää ketään paikalle kysyäksemme laskua tai allekirjoitettavaa lomaketta. Yksi tarjoilija oli ottanut tilauksemme, toinen tuonut ruuat ja kolmas vienyt lautaset pois, joten emme edes tienneet, kenen puoleen kääntyä. Odotettuamme ainakin 15 min menimme baaritiskille, jossa miestarjoilija nyreästi etsi kaavakkeen allekirjoitettavaksi. Seuraavana päivänä lounaalla palvelu takkusi taas, koska huomattavasti meitä myöhemmin paikalle tullut pariskunta sai ruokansa reilusti ennen meitä. 

Vaikka jo kaksi kertaa olimme pettyneet palveluun, emme jaksaneet lähteä etsimään toista ravintolaa, joten yritimme vielä kolmannen kerran. Tarjoilijatar tuli ottamaan tilauksemme, ja tilasin Penne Puttanescan (tarjoilija vielä erikseen toisti, että tilasin penne-pastalla). Sen jälkeen odottelimme juomiamme, joita ei kuulunut (eikä myöskään tarjoilijaa näkynyt missään). Myös kun ruoka jossain vaiheessa saapui (eri tarjoilijan tuomana), omassa annoksessani oli penne-pastan sijaan spagettia, mikä nyt ei ollut mikään katastrofi, mutta kun erikseen olin pennenä annoksen tilannut ja listassa oli sellainen vaihtoehto ollut. Olisivat edes käyneet kysymässä, haittaako vaihto spagettiin, jos vaikka pennet olivat loppuneet. No, oli jo niin nälkä, etten jaksanut enää valittaa asiasta. Emme muuten vieläkään olleet saaneen juomiamme. Vähän aiemmin olin jo itse meinannut mennä hakemaan pullot jääkaapista, mutta maltoin mieleni. Tämä uusi tarjoilija toi meille viimein juomat, mutta kävi toki ensin tarkistamassa ensimmäiseltä tarjoilijalta, että olimme sellaiset tilanneet. No, saimme vatsamme täyteen ja ruokakin oli ihan hyvää. Eipä voi kuin itseään syyttää laiskuudesta, olisi pitänyt protestoida jaloillamme ja mennä muualle syömään. Juuri meidänlaisiemme laiskojen ihmisen takia ravintolan henkilökunnalla ei ole mitään tarvetta parantaa palvelun tasoa, koska hotellin asukkaat joka tapauksessa käyvät siellä syömässä.

Merinäköala 

Lumilinnan näköinen hiekkalinna

Pitkän odottelun  jälkeen nousuvesi täytti vallihaudan

Ei mitään pahaa ilman paljon hyvääkin. Omasta huoneestamme oli osittainen näkymä parinkymmenen metrin päässä olevalle rantaviivalle. Uimaan pääsi siis nopeasti, ja tavarat saattoi hyvin jättää huoneeseen uintireissun ajaksi ilman, että tarvitsi kulkea pitkää matkaa niitä uudelleen hakemaan. Nousuveden aikaan vesi oli juuri sopivan syvyistä, ja jo lähellä rantaa pystyi ihan uimaan. Aamulla laskuveden aikaan joutui sen sijaan kahlaamaan todella pitkälle ennen kuin saavutti edes polviin asti syvää vettä. Vesi oli erittäin lämmintä ja kirkasta, tosin nousuveden mukana tuli jonkin verran vesikasveja pinnalle lillumaan. 

Laskuvesi

Pitkä kahluumatka takaisin rannalle 

Hotellin rantabaari

Uimisen lisäksi maltoimme myös jonkin verran makoilla aurinkotuoleissa, joita rantaviivalla oli runsaasti hotellivieraiden vapaassa käytössä. Toisena iltana rakensimme hiekkalinnan, joka sai kehuja ohikulkevilta ihmisiltä. Tuntui vähän pahalta, kun linnaa rakentaessamme paikallinen lapsi tuli myymään meille hedelmiä: me aikuiset vaan leikimme kun lapsi joutuu tekemään työtä ruokansa eteen. Muutenkin kaupustelijoita rannalla riitti, mutta useimmiten he kyllä häipyivät, kun sanoi ”ei kiitos”. 

Leijasurffailijat täyttivät rantaveden

Laskuvesikään ei häirinnyt leijasurffausta

Perinteisten rantalomailumahdollisuuksien lisäksi Paje on suosittu leijasurffauskohde. Toden totta, aamusta iltaan rantavedet olivat täynnä leijasurffaajia. Aluksi ajattelimme, että se näytti liian hurjalta meidän makuumme, mutta sitten innostuimme ajatuksesta kokeilla sitä. Kävimme Kite Schoolin toimistolla kysymässä leijasurffausmahdollisuuksista, mutta he eivät tarjonneet minkäänlaista tandem-kokeilua tai vastaavaa, vaan ainoa vaihtoehto olisi ollut koko päivän kestävä kurssi, joka oli senhetkiseen käteistilanteeseemme nähden aivan liian kallis ja lähes koko aikamme Pajella olisi mennyt siihen. Päätimme, että jätämme jotain seuraavaan kertaan ja keskitymme uimiseen. Ja kahden yön jälkeen totesimme, että tämä määrä rantalomailua oli todellakin ihan riittävä.

Illan pimetessä hiekkalinnakin huuhtoutuu pois