Big Five ja pari muuta eläintä Tansanian Safarilla - Osa 4

Tanzania Host Experience: 4 päivän safari telttamajoituksessa 
Lake Manyara National Park, Serengeti National Park, Ngrorongoro Conservation Area 
2 autoa, 9 valkonaamaa, 2 opasta, 2 kokkia 
560 USD + tipit 100 000 Tsh /hlö

Auringonnousu Ngorongoro craterin laidalla

Päivä 4 - Ngorongoro crater

Safarimme viimeisen päivän aamu alkoi herätyksellä klo 6:00. Kraatterin reunan takaa nouseva aurinko tarjosi upean väriloiston, jota saatoimme ihailla hampaita harjatessa. Aamupalan jälkeen noin klo 7 pakkasimme tavarat autoihin ja lähdimme liikkeelle kohti Ngorongoron suojelualueen päänähtävyyttä eli Ngorongoro crateria. Alas kraatterin pohjalle vievä Seneton laskeutumistie oli hyvin lähellä leirintäaluetta. Ennen laskeutumista pysähdyimme portille odottamaan vuoroamme, koska alas päästettiin vain tietty määrä autoja kerralla. Yksi auto saa viettää kraatterissa enintään 6 tuntia, eikä tieurilta saa poiketa ainutlaatuisen ympäristön suojelemiseksi.

Ngorongoro crater

Kraatterin pohjalla

Ngorongoro Crater on maailman suurin inaktiivinen, intakti ja vedellä täyttymätön tuliperäinen kaldera. Pinta-alaltaan n. 300 m² ja 610 m syvä kraatteri syntyi korkean tulivuoren romahtaessa kasaan. Oppaamme Chuin mukaan Ngorongoron kraatteri tarjoaa eläimistöltään valtavaa monipuolisuutta. Pienellä alueella elää valtavasti suuria nisäkkäitä, ja suurpetokanta on tiheämpi kuin missään muualla maailmassa. Chi kertoi, että esimerkiksi leijonien populaatiotiheys on kraatterissa suurempi kuin muissa vierailemissamme puistoissa. Leijonien lisäksi odotimme eniten näkevämme erittäin uhanalaisen suippohuulisarvikuonon (black rhino), viimeisen big five-eläimemme. Chuin mukaan Ngorongoro craterissa elää vain parikymmentä sarvikuonoa, joten kaikki eivät niitä onnistu kraatterissa vieraillessaan bongaamaan, mutta päivän sääolosuhteet olivat kuulemma meille siinäkin suhteessa suotuisat.

Autonkorjauspuuhissa

Pumba

Kun olimme laskeutuneet kraatterin pohjalle, jouduimme pysähtymään, koska autostamme valui jarrunestettä tielle. Oppaamme rupesivat autonkorjaushommiin, joten me nousimme ulos autosta ja nautimme maisemista. Noin puolen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa. Chui pahoitteli viivästystä, mutta hänen mukaansa oli tärkeämpää varmistua auton kunnosta kuin odottaa onnettomuutta, mistä olimme kaikki samaa mieltä. Jonkin ajan kuluttua Chui pysähtyi ja kaivoi kiikarit esiin. Kuulemma kaukaisuudessa näkyi muutama sarvikuono. Kiikaroimme kaikki Chuin osoittamaan suuntaan ja näimme siellä tummia möykkyjä, joita en ainakaan itse tunnistanut sarvikuonoksi, mutta uskoimme kyllä ammattitaitoisen Chuin sanaan.

Paikallinen kylpylä

Suippohuulisarvikuono

Loppujen lopuksi näimme päivän aikana yhteensä 8 sarvikuonoa, ja suurimman osan niistä mekin tunnistimme sarvikuonoiksi. Niin lähelle emme päässeet, että olisimme niitä erotettavasti tunnistaneet ilman kiikareita tai kameran zoomia, mutta olimme kumminkin varsin tyytyväisiä. Sarvikuonojen lisäksi näimme runsaasti virtahepoja, seeproja, puhveleita, gnuita, erilaisia lintuja, pahkasikoja ja muutaman norsun. Leijonia metsästimme todella pitkään ja meinasimme jo luopua toivosta, vaikka niitä on kraatterissa huomattavasti enemmän kuin sarvikuonoja, mutta lopulta odotuksemme palkittiin. Juuri ennen lounasaikaa näimme 3 nuorta leijonaveljestä makoilemassa heinikossa. Katselimme niitä aika pitkään, ja odotuksemme palkittiin, kun yksi niistä nousi seisomaan. Se kruunasi muutenkin upean päivän.

Veljekset kuin leijonat

Lounasaikaan ajoimme kraatterissa olevalle piknikalueelle. Olimme aikeissa mennä siellä olevan lammen rannalle syömään eväitämme, mutta Chui käski meitä olemaan autossa, koska muuten linnut yrittäisivät saada osansa lounaastamme. Autossa syödessämme saimmekin katsella, kuinka ulkona istuvien turistien lounaat joutuivat lintujen uhriksi. Eväät syötyämme meillä oli hetki aikaa kävellä piknikalueella. Lammessa oli valtavasti virtahepoja, jotka pitivät kovaa ääntä ja ajoittain haukottelivat näyttävästi.

Virtahepoa haukotuttaa

Sunnuntain perhehetki

Veljekset leikkimässä

Lounastauon jälkeen lähdimme ajamaan takaisin leirintäalueelle. Poistuimme kraatterista Lerain nousutietä, ja loimme vielä viimeiset vilkaisut upeaan maisemaan. Leirintäalueella pakkasimme autoihin loput tavarat, nappasimme kokit mukaan ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Arushaa. Autossa keskustelimme vielä tipeistä, ja yleinen mielipide oli se, että maksetaan infolapussa ehdotettu summa, vaikka esim. Lonely Planetin mukaan sopiva summa olisi paljon pienempi. Olimme kuitenkin hyvin tyytyväisiä safarielämykseemme, joten maksoimme mielellämme ehdotetun tippisumman. Päätimme kuitenkin maksaa tippiä vain omalle oppaallemme ja omassa autossamme olevalle kokille. Kokosimme kaikkien tippirahat kahteen kirjekuoreen, jotka olin ottanut mukaan tätä tarkoitusta varten. Koska minä ja siskoni olimme majoittuneena eri paikassa kuin safaritoverimme, jäimme kyydistä pois ennen muita, joten annoin kirjekuoret rahoineen yhdelle autoon jääneistä ihmisistä. Toivon mukaan tippirahat loppujen lopuksi päätyivät oikeille henkilöille, koska he todellakin olivat ne ansainneet.

Kraatterin pohja

Lopputulemana 4 päivän safarista voin todeta sen, että se oli kaikkea mitä olin safarilta toivonut ja vielä vähän enemmän. Mielestäni Tanzania Host Experience tarjosi todella hyvän hinta-laatusuhteen, enkä oikein tiedä, mitä muiden firmojen pyytämällä lisärahalla vastaavanlaisella safarilla olisimme saaneet enemmän. Mielestäni 3 puiston yhdistelmä oli toimiva, ja pidin paljon kaikista puistoista. Ne kaikki olivat erilaisia, ja jokaisessa oli jotain sellaista, mitä muissa ei ollut. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa, olisin mielelläni ollut safarilla pidemmän aikaa. Toisaalta neljässäkin päivässä näki valtavasti, ja välillä alkoi jo tulla pientä kisaväsymystä. Tietysti nyt meillä meni paljon aikaa siirtymisiin, pidemmällä safarilla voisi viettää useamman yön samassa paikassa. Jos joku Tansaniaan pienellä (tai isommallakin) budjetilla matkustava etsii luotettavaa safarifirmaa, voin erittäin lämpimästi suositella Tanzania Host Experienceä ja vielä erityisesti aivan loistavaa opastamme Chuita.

Uljaat leijonaveljekset