Kivikaupungin kupeessa

Kissa odottaa kärsivällisesti saalista Forodhani Gardensilla Sansibarissa

Jo viime keväänä heti lentojen ostamisen jälkeen katselin Sansibarin majoitusvaihtoehtoja, mutta vaihtoehtoja oli niin paljon, etten osannut tehdä niiden suhteen päätöksiä suuntaan jos toiseen. Lähes kaikista hintaluokkamme hotelleista löytyi sekä positiivisia että negatiivisia arvosteluja, joten oli hankalaa, kun ei yhtään tiennyt, ovatko paikat yhtään niin kuin nettisivuilla esitetyissä kuvissa. No, päätöksenteko vain venyi ja venyi. Lopulta juhannuksen aikaan ei enää ollut jäljellä kuin muutama vaihtoehto, mikä sitten teki valinnan helpoksi. Varasin meille kahden hengen deluxe-huoneen ilmastoinnilla ja parvekkeella Warere Town Housesta hintaan 70 USD/yö. Hotelli sijaitsee lauttaterminaalin lähellä Stone Townin ulkopuolella kuitenkin sen välittämässä läheisyydessä. 

Warere Town Housen piha

Vähän ennen matkan alkua varasin meille myös lentokenttäkuljetuksen hotellille 10 USD hintaan. Saavuttuamme Sansibarin kentälle ja nähdessämme tuloaulan täynnä paikallisia miehiä tarjoamassa kuljetuspalveluitaan olimme erittäin iloisia, että nimelläni varustettua kylttiä kädessään pitävä kuski oli meitä vastassa. Matka hotellille kesti varmaan puolisen tuntia. Auto pysähtyi epämääräisen näköiselle kujalle ja kuski sanoi meidän olevan perillä. Katsoimme ihmeissämme ympärillemme emmekä nähneet nimikylttiä tai edes hotellin näköistä rakennusta missään. Kuski ohjasi meidät kapeaa polkua pitkin edessä olevan rakennuksen taakse, ja sieltähän se (ihan asiallisen näköinen) hotellikin paljastui.

Leveä ja erittäin leveä sänky

Hotellin aulassa meille tuotiin kosteat pyyhkeet virkistäytymistä varten ja tarjottiin kylmää sitruuna-inkiväärijuomaa. Tämän pienen lepohetken jälkeen kirjauduimme sisään ja meidät ohjattiin toisessa kerroksessa olevaan huoneeseemme. Hieman kostealta tuoksahtavassa huoneessa oli kaksi hyttysverkoilla varustettua sänkyä, joista toinen oli leveä ja toinen erittäin leveä. Parveke oli pihalle päin, mutta edessä kasvava puu peitti suurimmaksi osaksi näkyvyyden (vaikkakin antoi mukavasti viilentävää varjoa). WC ja suihku olivat erittäin siistejä. Miinusta siitä, että vaikka vessa- ja pesutilat oli erotettu nukkumatiloista seinällä, se ei ulottunut kattoon asti, vaan käytännössä ne olivat samaa tilaa. Kosteutta siis tuli suihkusta runsaasti makuutiloihin eikä vessassa saanut paljoa yksityisyyttä. Oli kumminkin ihanaa päästä pitkästä aikaa kunnon suihkuun ja länsimaiseen vessaan. 

Meidän parveke puun takana

Ulkona oli niin kuuma, että huoneessa oleva ilmastointi oli pelastus. Tosin emme oikein osanneet käyttää sitä. Ensimmäisenä yönä luulin sen olevan päällä, mutta huoneessa oli silti tukalaa. Seuraavana yönä sain ilmastoinnin oikeasti päälle, mutta se oli niin kylmällä, että palelimme molemmat peittojen alla. Kolmantena eli viimeisenä yönä löysin tyydyttävän tasapainon kylmän ja kuuman välillä. Muiden mukavuuksien lisäksi huoneessa toimi langaton netti, jota sisko pystyi älypuhelimellaan hyödyntämään. (Itsehän olin matkassa vanhan Nokia-kapulani kanssa.) Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin hyvin tyytyväisiä hotelliin ja huoneeseemme, joka tarjosi edulliseen hintaansa nähden sellaisia mukavuuksia, joista emme vielä olleet matkan aikana juurikaan päässeet nauttimaan.

Näkymä kattoterassilta

Stone Town

Warere Town Housen yksi ehdoton plussa on sen kattoterassi, josta voi ihailla näkymiä niin merelle kuin Stone Towniinkin. Siellä kävimme pariin otteeseen juomassa limppareita, joita pystyi itse jääkaapista ottamaan ja merkkaamaan listaan myöhemmin tapahtuvaa maksua varten. Myös huoneen hintaan kuuluva maukas aamupala tarjoiltiin kattoterassilla. Valikoimassa oli erilaisia leipiä ja hedelmiä sekä teetä ja kahvia. Erilliseltä listalta sai vielä samaan hintaan tilata joko munakkaan, munakokkelin tai letun. Aika hyviä herkkuja.

Myyjiä alkaa kokoontua Forodhani Gardensille

Illan hämärtyessä ihmiset jonottavat pizzaa

Zanzibar pizza, jossa Nutellaa, banaania ja cashew-pähkinöitä

Hotellista oli noin 10 minuutin kävelymatka meren rannalla olevalle Forodhani Gardensille, jossa iltaisin kymmenet paikalliset laittoivat pystyyn ruokakojunsa ja myivät kaikkia mahdollisia herkkuja. Jokaisena iltana kävimme sieltä hakemassa iltapalaa ja/tai jälkiruokaa. Suosikiksemme muodostui Mr. Chocolaten kojusta ostettu Zanzibar pizza, joka ei siis suinkaan ollut perinteistä italialaista pizzaa vaan ennemminkin suolaisilla tai makeilla täytteillä täytetty lettu. Pizzoja sai halvimmillaan 3 000 Ts hintaan (n. 1,5 €), joten samalla kertaa pystyi hyvillä mielin ottamaan sekä makeaa että suolaista. Myyntikojujen luona pyöri todella paljon turisteja, ja siellä uskalsi liikkua myös pimeän tultua (toisin kuin Arushassa). 

Seikkailua kapeilla kujilla

Puuovia

Suomen(kin) lippu liehuu erään hotellin edustalla

Forodhani Gardensin lisäksi itse Stone Town kapeine ja mutkittelevine kujineen on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Alue on niin pieni, että sinne on mukava lähteä seikkailemaan ilman karttaakin ja eksyä löytääkseen itsensä hetken päästä ihan toiselta puolelta kaupunkia. Varsinaiset turistinähtävyydet jätimme katsomatta (tai ehkä näimme osan niistä tietämättämme) ja sen sijaan keskityimme kuulostelemaan kaupungin tunnelmaa ja kiertämään lukuisissa pienissä putiikeissa. Kauppoja oli monenlaisia, mutta suurin osa oli selkeästi turisteille suunnattuja. Hinnat olivat manner-Tansaniaa kalliimpia, mutta tinkimällä silti reilusti halvempia kuin Suomessa. Erityisesti tykästyimme puisiin rasioihin ja arkkuihin, jotka oli kaiverrettu yhtä taidokkaasti kuin suurin osa Stone Townin upeista puuovista. Harmi, ettei käsityönä tehtyä ovea tai isoa aarrearkkua saanut mahtumaan matkalaukkuun.

Forodhani Gardens

Stone Townin laidalla

Kattoterassin iltanäytös