Tanzania Host Experience/Viva Africa Tours: 4 päivän vaellus Mt. Merulle (4566m)
2 valkonaamaa, 1 opas, 1 kokki, 1 tarjoilija, 4 kantajaa, 1 kuski
700 USD + tipit 50 USD ja 45 000 Tsh /hlö
 |
| Arusha National Park |
Päivä 1
Ensimmäisenä retkiaamuna heräsimme hyvissä ajoin valmistautumaan tulevaan koetukseen, vaikka olimme pakanneet rinkat ja reput valmiiksi jo edellisenä iltana. Hyvä niin, sillä istuimme vielä aamiaispöydässä, kun Chua ja kuski tulivat meitä noutamaan jo klo 8, vaikka edellispäivän briefingissä olimme ymmärtäneet kyydin tulevan vasta klo 8:30. Ajomatka Arusha National Parkiin kesti noin tunnin. Poimimme matkan varrelta kyytiin Moshista mukaan tulevat kantajamme ja kokin. Kansallispuiston portilla pysähdymme hoitamaan lupa-asiat kuntoon ja kävimme erittäin siisteissä vessoissa.
 |
| Arusha National Park |
 |
| Momella Gate |
Portilta oli vielä 14 km matka muhkuraista hiekkatietä pitkin Momella Gatelle. Sinne viimein päästyämme Chua ohjasi meidät istumaan ”restroom”-katokseen, jossa ei meidän lisäksemme ollut kovin montaa muuta valkonaamaa. Chua käski meidän odotella siinä ja lähti itse jonnekin. Aikaa kului, ihmisiä tuli ja meni eikä meille kerrottu, mitä tapahtuu. Paikalle saapui useampi iso ryhmä ja he pääsivät aloittamaan vaelluksensa, vaikka olimme paikalla ennen heitä. Noin kolmen tunnin odottelun jälkeen klo 12:30 maastopukuinen mies tuli kysymään meiltä, olemmeko aikeissa nousta vuorelle. Myöntävän vastauksen jälkeen hän pyysi meidät sisälle rakennukseen täyttämään henkilötietolomakkeita. Kyseinen henkilö paljastui kansallispuistossa työskenteleväksi rangeriksi eli pyssymieheksi, jota ilman vuorella ei saa liikkua.
 |
| Matkaan Momella Gatelta |
Klo 13 pääsimme viimein matkaan. Koska puistossa on rangereita vain rajallinen määrä, yhdistyimme toisen ryhmän kanssa: heitä oli 7 ja meitä 2. Kun lähdimme liikkeelle, Chuakin ilmestyi jostain paikalle toisen ryhmän oppaan kanssa. Rangerimme käveli edellä ja johdatti meitä eteenpäin kertoen reitistä ja Merusta, vaikka rangereiden työnkuvaan ei varsinaisesti kuulu opastus vaan ainoastaan suojeleminen eläimiltä. Merun huipulle vie vain yksi reitti, Momella Route, joka kuitenkin alaosastaan haarautuu kahteen osaan. Me menimme ensimmäisenä päivänä niistä pidempää, pääosin metsässä etenevää tietä pitkin. Etapin alussa oli todella kuuma, mutta kun pääsimme metsään, ilma muuttui miellyttävämmäksi. Kun aloimme nousta ylöspäin, vauhti hidastui huomattavasti ja ranger sai koko ajan toppuutella meitä kävelemään hitaammin eli ’pole pole’.
 |
| Fig Tree Arch |
 |
| Puistossa oli jälkien perusteella todistettavasti norsuja, vaikkei niitä näkynyt. |
Reilun tunnin patikoimisen jälkeen saavuimme Fig Tree Archille, joka on kahden villin viikunapuun yhteen kasvaessaan muodostama iso kaari. Söimme siellä lounaaksi kokkimme etukäteen valmistamat eväät. Syötyämme ja levättyämme jatkoimme matkaa minulle sopivalla vauhdilla eli erittäin hitaasti. Reilun tunnin päästä pysähdyimme hetkeksi Maio Fallsille. Siitä tunnin matkan päässä oli Kioto Camp, josta oli hyvä näkymä Momella-järville. Kilimanjaroa emme vielä nähneet pilvien takaa. Nousimme vielä jonkin aikaa ylöspäin ja saavutimme päivän korkeimman kohdan 2600 metrissä. Siitä laskeuduimme 2514 metriin Miriakamba Hutille, jonne saavuimme n. klo 18.
Miriakamba Hutissa yövyimme siisteissä neljän hengen huoneissa, joissa oli kaksi kerrossänkyä. Valkonaamoille oli omat mökit ja paikallisille oppaille, kantajille ja kokeille omansa. Vessat olivat erittäin siistit ollakseen vuorenrinteellä keskellä ei mitään. Oma vessapaperi kannatti kuitenkin olla mukana. Kun olimme levittäneet tavaramme huoneeseen, tarjoilijamme Simon tuli antamaan meille lämmitettyä pesuvettä virkistäytymistä varten. Sen jälkeen menimme ruokailurakennuksen vieressä olevalle näköalatasanteelle katselemaan Kilimanjaroa ja auringonlaskua. Sitten meille oli katettuna todella herkullinen päivällinen alkupaloineen ja alkukeittoineen.
 |
| Room Hippopotamus |
 |
| Miriakamba Hut, taustalla siintää Meru huippuineen |
Ruuan jälkeen Chua tuli kyselemään päivän fiiliksiä ja kertomaan seuraavan päivän ohjelmasta. Kysyimme, miksi aamulla jouduimme odottamaan niin kauan Momella Gatella. Chua kertoi sen johtuneen siitä, että meidän piti odottaa toista pienempää ryhmää, jonka kanssa voisimme lähteä yhden rangerin mukana liikkeelle. Valtio on kuulemma rajoittanut rangerien määrää, joten he eivät voineet päästää meidän kahden hengen ryhmäämme yksin yhden rangerin kanssa. Tällaista me arvelimmekin aamulla, mutta olisi tietysti ollut kiva, että meille olisi kerrottu jo silloin odottelun syy. No, kaikesta huolimatta tämä ensimmäinen päivä oli kokonaisuudessaan hyvä. 10 km matka 1000 m nousulla edettiin sen verran rauhallisella tahdilla, ettei vielä tuntunut kauhean pahalta. Tosin olimme sellaisessa korkeudessa, ettei vuoristotaudin pitäisikään vielä iskeä.
 |
| Kilimanjaro kaukaisuudessa |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti