Haifassa viimeiseen pariin kilometriin meni varmaan 20 min aikaa, kun oli sen verran ruuhkaa. Olin sopinut tapaavani kaverini Technion-yliopiston pääportilla, joten ajoin sinne ja laitoin auton parkkiin portin ulkopuolella olevalle parkkipaikalle. Kaveri löytyi, ja lähdimme kierrokselle viikonlopun tyhentämälle yliopistokampukselle. Kaverini ahkeria opiskelijatovereita tapasimme työn touhussa vapaapäivänäkin. Kampuskierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan ympäri Haifaa ja pysähdyimme välillä katsomaan mielenkiintoisia paikkoja. Rannan kävelykadun varrella pysähdyimme välillä syömään. Kävimme myös kahlaamassa virkistävässä Välimeren rantavedessä. Lopulta oli aika sanoa näkemiin ja jatkaa matkaa Tel Aviviin.
Olin laittanut navigaattoriin Abraham Hostel Tel Avivin osoitteen. Kadunvarressa aivan hostellin edessä oli sellainen rako, johon juuri ja juuri sain hivutettua auton taskuparkkiin. Menin sisälle tekemään check-inin ja kysyin samalla, voikon auton pitää siinä kadun varressa parkissa. Hostellin työntekijä sanoi, että periaatteessa siinä saisi ilta-aikaan pysäköidä vain asukkaat, mutta sapattina parkkipirkot eivät välttämättä käy kierroksella. Ajattelin kuitenkin pelata varman päälle ja siirsin auton vieressä olevalle maksulliselle parkkialueelle. Kun ajoin avonaisesta portista sisään, valkopaitainen herra tuli ohjaamaan minut sopivaan parkkiruutuun. Hän kysyi, kuinka pitkäksi aikaa parkkiaikaa tarvitaan. Sanoin, että sunnuntaiaamuun klo 8 asti. Mies sanoi, että seuraavaan aamuun klo 6 asti taksa on 40 NIS ja sitten siitä sunnuntaihin klo 6 asti toiset 40 NIS. Minun pitäisi maksaa 80 NIS nyt ja voisin sitten sunnuntaiaamuna maksaa taksan niiltä parilta ylimääräiseltä tunnilta. Jossain olisi varmaan ollut halvempi taksa enkä tiedä, oliko minulle tarjotussa taksassa turistilisä, mutta en jaksanut lähteä etsimään muutakaan paikkaa eikä summa ollut mitenkään kohtuuton (10 € /vrk), joten maksoin miehelle ja sain auton kojelaudalle laitettavaksi kaksi paperilappua, joissa lukui 40 ja hirveästi tekstiä hepreaksi.
Parkkipaikkasäädön jälkeen menin huoneeseeni eli 6 naisen dormiin. Muita ei ollut paikalla, joten sain rauhassa laittaa hostellin lakanat vuoteeseeni ja käydä nukkumaan korvatulpat ennaltaehkäisevästi korvissa. Seuraavana aamuna heräsin vasta melko myöhään. Ehdin kuitenkin mennä nauttimaan majoitusmaksuun kuuluvan aamiaisen. Hyvin syöneenä ja leväneenä lähdin kävelemään kaupungille kohti Old Jaffaa. Muutama tunti käveltyäni palasin takaisin hostellille. Keskustan rannat olivat täpötäynnä, koska oli pyhäpäivä. Päätinkin siis lähteä autolla Tel Avivin eteläpuolelle n. 30 min ajomatkan päässä olevalle Palmahim Beachille, joka googlen mukaan on rauhallisempi ja kauniimpi kuin keskustan rannat. Kun lähdin ajamaan parkkipaikalta, ei ketään tuntunut kiinnostavan. Itse asiassa vartijoita ei edes näkynyt missään.
Se täytyy sanoa Tel Avivissa (ja Israelissa ylipäätään) ajamisesta, että harhaan ajaminen liittymissä on todella helppoa. Kännykkäni navigaattori ei erikseen näyttänyt, millä kaistalla tulisi olla, ja kun en tarkasti tiennyt, minkä kylän suuntaan olin menossa, saatoin huomata vasta liian myöhään, että olisikin pitänyt olla toisella kaistalla. Palmahimiin ajaessa oli useampi liittymäkohta, joista noin. 5 ensimmäistä meni osittain sattumalta oikein, mutta sitten siinä viimeisessä olin väärällä kaistalla ja piti tehdä ugelit seuraavassa moottoritieliittymässä. Onneksi lomalla oli aikaa eksyä. Kun lähestyin Palmahim Beachia, oli autoja parkissa kadunvarressa jo useita kilometreja ennen rantaa. Ajattelin, että onkohan tämäkin paikka ihan täpötäynnä. Selvisi kuitenkin, että aivan rannan vieressä oleva parkkialue oli maksullinen (ei mikään yllätys) ja parkkeeraus kadunvarteen oli kielletty noin kilometrin matkalla ennen parkkialuetta. Laiskuuttani päätin maksaa parkkipaikasta ja laitoin auton parkkiin parkkialueelle. Rannalla tosiaan oli porukkaa, muttei läheskään niin paljon kuin Tel Avivin rannoilla. Vedessä varsinkin sai olla ihan omassa rauhassa, koska ilmeisesti paikallisille vesi on vielä liian kylmää.
Parin tunnin rantalomailun jälkeen aurinko alkoi jo painua horisonttia kohti, minkä vuoksi ilmakin viilentyi. Päätin siis lähteä ajamaan takaisin Tel Aviviin. Ajoin takaisin samalle parkkipaikalla ja jätin autoni samaan parkkiruutuun. Kun poistuin autosta, valkopaitainen vartija ilmaantui jostain perimään maksua. Sanoin, että maksoin jo eilen sunnuntaihin asti. Vartija sanoi, ettei homma toimi niin. Maksu on vain siihen asti kun auto on parkissa, jos lähtee pois, seuraa uusi maksu (tämä todennäköisesti saattoi pitää paikkansa, mutta se ei tullut itselleni siinä vaiheessa mieleen kun lähdin pois parkista). Heittäydyin tyhmäksi turistiksi ja sanoin, että eilen sovittiin toisen vartijan kanssa, että maksu on hoidettu sunnuntaiaamuun klo 6 asti ja kun tulen noutamaan autoa klo 8, maksan sitten ne 2 ylimääräistä tuntia. Vartija totesi, että se on sitten ok, jos kerran aion maksaa seuraavana päivänä.
Pidin hostellilla pienen hengöhdystauon. Sitten alkoi jo vatsa kurnia, koska kuumuuden vuoksi ei ollut aamiaisen jälkeen maistunut kuin vähän suolapähkinöitä. Kaverini oli suositellut minulle Green Cat -vegaanipizzeriaa, joten kun se oli ihan kulman takana, suuntasin sinne. Täällälkään ei ollut englanninkielistä menua, mutta ei ollut hepreankielistäkään. Tarjoilija selosti, että heillä on kaksi erikokoista pizzaa: 4 palan ja 8 palan. Hän luetteli minulle täytevaihtoehdot ja niistä sai valita kaksi. Koska oli kova nälkä, ajattelin, ettei 4 palaa riitä mihinkään. Otin siis ison pizzan herkkusieni-sipulitäytteellä. Kaikkiin pizzoihin kuului myös tomaattikastike ja cashew-"juusto". Todella iso pizza sieltä sitten tuotiinkin, ei meinannut mahtua pöydällekään. Ensimmäiset 4 palaa upposi hyvin ja oli jo täysi olo. Kuitenkin 20 minuutissa tuhosin koko valtavan pizzan. Mainittakoon, että viereisessä pöydässä samankokoista pizzaa yhdessä syönyt pariskunta olli pari viimeistä palaa omasta pizzastaan mukaan kotiin, koska eivät jaksaneet syödä sitä kokonaan. Oli muuten taas ihan tosi hyvää pizzaa. Jos sitä olisi tarjottu minule jossain muualla, en olisi yhtään kiinnittänyt huomiota siihen, että pizza on vegaanista. Cashew-"juusto" oli erinomaista, samoin tomaattikastike. Myös pohjassa oli hyvä sitko.
Viimeisenä varsinaisena lomapäivänä jouduin heräämään jo klo 7, jotta ehdin syödä aamupalan ja palauttaa auton ajoissa vuokraamolle. Kun kävelin parkkipaikalle, se eilinen vartijaukko oli istumassa tuolilla ihan siinä minun autoni edessä varmistamassa, että maksan ennen kuin lähden. Hän sanoi, että kahden tunnin taksa on 45 NIS. Kovaan ääneen ihmettelin, että miten 2 tuntia voi maksaa 45 NIS kun vuorokausi maksoi 40 NIS. Vartija selitti, että silloin oli sapatti ja siksi vuorokausitaksa oli halvempi, arkipäivänä se oli kuulemma 95 NIS. Vartijan kopin seinässä oli paljon hepreankielistä tekstiä sekä numerot 5 ja 25. Sanoin kuskille, että miksi seinässä lukee ihan eri summat kuin mitä hän minulta pyytää. Kuulemma se 5 NIS oli 15 minuutin parkkeeraukselle ja 25 NIS tunnille. Jäi epäselväksi, että miten hön tämän perusteella päätyi loppusummaan 45 NIS. Kymmenisen minuutti väittelin vartijan kanssa asiasta, mutta sitten luovutin ja maksoin. Kyse oli kuitenkin vain muutamista euroista, joten en vain jaksanut enää tapella asiasta. Tuli kyllä sellainen huijattu olo, vaikka toisaalta saattaa olla, että sama taksa olisi kuitenkin kaikilla muillakin. Pääsinpähän lähtemään pois ja ajamaan Hertzin toimstolle. Siellä virkailija tarkisti auton kunnon ja bensatilanteen. Taas piti kuitata nimi alle ja homma oli sillä selvä. He velottaisivat luottokortiltani tarvittavan summan.
Kun olin päässyt autosta eroon, lähdin kävelemään takaisin hostellille. Matkalla kävelin myös Carmel Marketin läpi. Siellä oli vilske päällä jo aamutuimaan ja ihmeteltävää riitti kaikille aisteille. Kun viimein päädyin takaisin hostellille, oli jälleen lepotauon paikka. Koska check-out oli vasta klo 12, ehdin varsin hyvin vähän torkkua ja pakata sitten tavarat rinkkaan. Puolenpäivän aikaan kävin luovuttamassa avaimet vein rinkan säilöön matkatavarahuoneeseen. Sitten lähdin uudelle kävelykierrokselle keskusta-alueelle. Jotenkin kummasti päädyin taas isoon ostotkeskukseen shoppailemaan ja tein pari viime hetken hankintaa. Käväisin myös valokuvausliikkeessä teetättämässä passikuvia seuraavan matkan viisumeita varten. Koska viimein sain ostettua lisää postikortteja ja postimerkkejäkin sain, palasin takaisin hostellille kirjoittamaan kortit valmiiksi. Postilaatikko löytyi onneksi aivan hostellin vierestä. Sitten olikin jo kiire metsästämään ruokaa, sillä Memorial Dayn vuoksi kaikki kaupat ja ravintolat sulkeutuivat jo klo 18. Pikakaturuokameiningillä mentiin.
Olin aiemmin päivällä pyytänyt hotellin työntekijää varaamaan minulle illalle taksin lentokentälle. Taksi-juna -yhdistelmällä olisin päässyt vähän halvemmalla, mutta laiskotti, eikä huvittanut rinkan kanssa lähteä seikkailemaan Tel Avivin yöhön. Varauksen yhteydessä kysyttiin, haluanko maksaa kortilla vai käteisellä. Käteistä ei enää juurikaan ollut, joten sanoin maksavani kortilla. Kun H-hetki sitten koitti ja nousin taksiin, ei korttini jostain syystä toiminutkaan. Piti sitten tehdä välipysähdys pankkiautomaatille, niin sain nostettua kuskille tarvittavat rahat. Nyt olen sitten viettänyt Tel Avivin kentällä laatuaikaa odottaen klo 5:30 lähtevää paluulentoa. Onneksi on wifi ja onneksi löytyi myös pistorasia pöydän vierestä. Ja käteistä rahaakin jäi taksin jäljiltä vielä sen verran, että oli ihan pakko ostaa hampurilaisateria. Olisin niin mielelläni jäänyt lomailemaan vielä edes muutamaksipäiväksi, mutta kaipa se on pakko palata Suomeen ja kohdata siellä arki. Eipä onneksi enää ole kuin ne 17 työpäivää jäljellä, ja enää 46 päivää matkaan maailman ympäri :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti