Pietari, osa 2

Matkan kolmannen päivän olimme päättäneet omistaa Eremitaasille. Matkaoppaat suosittelivat lippujen ostoa etukäteen netistä jonojen välttäimiseksi, mutta tämä olisi tullut selvästi kalliimmaksi. Päätimme siis lähteä ajoissa liikkeelle, jotta jonot eivät ehtisi kamalan pitkiksi. Oli siis aikainen aamuherätys tiedossa (klo 8). Kävimme jälleen Market Placessa aamiaisella ja sitten kävelimme Eremitaasille. Olimme paikalla n. 9:40 ja siellä oli jo aikamoinen jono, vaikka museo aukesi vasta klo 11:30. Menimme jonon perään ja S kävi vielä varmistamassa, että olimme oikeassa jonossa. Väkeä kertyi koko ajan lisää meidän taaksemme ja olimme tyytyväisiä, että olimme tulleet hyvissä ajoin. Klo 10 portit avattiin ja pääsimme jonottamaan sisäpihalle. Klo 11:30 ihmisiä alettiin päästää sisää vähän kerrallaan, tosin jonon ohi tuli koko ajan ryhmiä, joilla oli liput jo valmiina. N. klo 11:55 me pääsimme viimein sisään lippuluukulle. 

Eremitaasissa annoin ohjat S:lle, koska itselläni ei ollut sen suurempaa preferenssiä siitä, mitä kävisimme katsomassa, koska oli alusta asti selvää että ehtisimme päivän aikana nähdä vain murto-osan Eremitaasin annista. Kävimme aluksi katsomassa egyptiläisiä asioita, sitten päädyimme antiikinaikaisten patsaiden keskelle. Löysimme myös DaVincin 2 maalausta (ja paljon muita maalauksia) sekä hovin tiloja valtaistuinsaleineen. Yritimme metsästää 3. kerroksen impressionistisia maalauksia, mutta meille kerrottii, että ne ovat näytillä aukion toisella puolella Pääesikunnan rakennuksessa. Menimme siis sinne, ja Renoir't ja Monet't löytyivät. Siellä sattui olemaan myös Manolo Blahnikin kenkänäyttely, joten katsastimme viimeiseksi vielä sen (löytyi korkkarit myös Marimekon unikkokuosilla, Suomi siis bongattu).

Museokiertelystä uupuneina ja nälkäisinä lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme paikalliseen ketjuravintolaan, jossa tarjolla oli mm. sushia ja aasialaista ruokaa. Tarjoilijat eivät juuri puhuneet englantia, mutta menu oli onneksi kaksikielinen. Päädyimme molemmat tilaamaan kananuudeliwokit, joita jouduimme odottamaan pitkältä tuntuvan tovin. Vatsat tulovat kuitenkin täyteen. Jatkoimme matkaa vesisateessa. Olimme ajatelleet mennä vielä Kunstkamera-museoon katsomaan luonnonoikkuja, kuten kaksipäisiä lampaita ja yhteenkasvaneita sikiöitä. Museolle päästyämme siellä oli kuitenkin todella pitkä jono edelleen, ja museo olisi ollut auki enää pari tuntia, joten emme viitsineet jäädä odottelemaan vesisateeseen. Täytyy jättää jotain ensi kertaankin.

Jalkamme olivat uupuneet Eremitaasista, joten halusimme ehdottomasti mennä metrolla takaisin hostellille. Metroasemallekin oli jonkin verran matkaa. Aikomuksenamme oli mennä vielä vähän ostoksille Nevskiy prospektille, joten ajattelimme mennä metrolla yhden pysäkin omamme yli ja kävellä sitten takaisin päin. Jotenkin kuitenkin päädyimme ihan eri paikkaan kun olimme ajatelleet. Eipä siinä mitään, päätimme jäädä sinne vähän kiertelemään. Oma ostaritutkani sai vainut ja kappas vain, metroaseman takana olikin ihan oikea kauppakeskus. Ja löytyipä sieltä myös se kaipaamamme isompi ruokakauppakin, joita keskusta-alueella ei ollut. Ei siis ollut turha tämäkään maisemareitti. Ostarilta löysimme molemmat itsellemme hatut, ja ruokakaupasta saimme evästä seuraavan päivän junamatkalle. Pieni vastoinkäyminen tuli kassalla, kun kortinlukija valitti väärästä pin-koodista, vaikka satavarmasti se meni oikein. Myöhemmin katsoin verkkopankista, että kaiken pitäisi kortin osalta olla kunnossa, eikä pankin asiakaspalvelijakaan osannut sanoa, missä vika. Onneksi oli muita maksuvälineitä myös mukana. 

Palasimme hostellille metrolla ja hengähdimme hetkisen. Sitten menimme illalliselle niin ikään Lonely Planetin suosittelemaan paikallista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan. Sielläkin oli tiskille jonoa, mutta totesimme sen vain kuuluvan päivän teemaan. Tiskillä pääsimme valitsemaan tarjolla olevista ruuista, ja valinnanvaraa riitti. Saattoi touhu lähteä vähän lapasesta, kun oli jo niin kova nälkä. Otin alkusalaatin, kalakeittoa, riisiä, kanavartaita, pari erilaista piirasta, sämpylän, omenaviinerin ja jääteen 500 ruplan hintaan. Sain kaiken syötyä, mutta vähempikin olisi riittänyt. Oli kuitenkin kiva syödä paikallisten suosimassa paikassa, ja ruoka oli kaiken lisäksi hyvää. Vatsat täynnä raahauduimme takaisin hostellille nukkumaan.