Karjavaunussa Nizhniy Novgorodista Permiin

Nizhniy Novgorodin juna-asemalla meillä ei ollut aavistustakaan, että mistä juna lähtisi. Löysimme jonkun sisäänkäynnin ja siinä oli lupaavasti turvatarkastuskin. Siitä päädyimme kuitenkin vain odotusaulaan. S yritti kysyä käytävällä istuvalta virkapukuiselta naiselta, että mistä lähtee juna Permiin. Nainen osoitti, että tuonne suuntaan. Siellä olikin laituri ja siinä oli juna, mutta se oli väärä juna. Kuikuilimme asemarakennuksen sisään ja siellä näimme infotaulun, jossa luki lähtevät junat. Meidän junamme laituria ei ollut siinä vielä mainittu, joten päätimme jäädä siihen odottelemaan, että tieto päiivittyisi. Hetken päästä siinä näkyikin, että juna lähtisi laiturilta 2 ja raiteelta 8. Päättelimme, että olimme laiturilla 1 ja laituri 2 olisi sen takana. Emme nähneet missään alikulkua, mutta sen sijaan näytti siltä, että radan yli pitäisi vaan kävellä. Jäimme edelleen odottamaan. Junan lähtö alkoi kuitenkin lähentyä ja edelleen näytti huonolta. Huomasimme, ettei radan yli pääsekään kävelemään. Päätimme mennä takaisin asemarkennuksen sisään tutkimaan tilannetta ja sieltähän se alikulkutunneli sitten löytyikin. Onneksi olimme olleet hyvissä ajoin paikalla. Pääsimme viimein oikealle laiturille ja raiteelle. Pian juna köröttikin paikalle. Näytimme passeja ja lippuja provodnitsalle ja pääsimme sisään. 

Meillä oli paikat 3 lk vaunussa eli ns. karjavaunussa. Siellä ei ole varsinaisia hyttejä, vaan koko vaunu koostuu vierekkäisistä 6 sängyn osioista: toisella puolella käytävää oli poikittain 4 sänkyä (2 alla ja 2 päällä) ja toisella puolella käytävää pitkittäin 2 sänkyä päällekäin. Pitkittäisten sänyjen alapedin sai muunnettua 2 tuoliksi ja pöydäksi. 4 sängyn puolella ikkunan edessä oli pöytä. Myös yläpetien ihmiset istuvat alapedillä silloin kun eivät nuku, sillä yläpedeillä ei mahdu istumaan. Säilytystilana oli molempien alasänkyjen alla olevat laatikot sekä yläsänkyjen yläpuolella olevat hyllyt. 

Kun astuimme sisään vaunuun, nenään tulvi heti sellainen jännä tuoksu, ei mitenkään voimakas tai paha, mutta tuli heti sellainen olo, että nyt sitten ollaan karjavaunussa. Siellä oli myös erittäin lämmin, ilmastointia ei selvästi ollut. Onneksi oli shortsit jalassa. Puikkelehdimme kapeaa käytävää pitkin vaunun toiseen päähän, ja yritin parhaani mukaan olla kolkkaamatta ketään rinkallani. Me saimme itsellemme alasängyt 4 punkan setistä. Rinkat sujahtivat kätevästi säilöön sänkyjen alla oleviin laatikoihin, joista kukaan ei pystyisi niitä varastamaan nukkuessamme. Yläpunkille tuli 2 venäläistä naista (ehkä äiti ja tytär) ja käytävän toisella puolella oli selvästi tyttö mumminsa kanssa. Muutenkin vaunussa vaikutti olevan lähinnä tavallisia venäläisiä perheitä. 

Kun juna lähti liikkeelle, provodnitsa tuli uudelleen katsomaan lippumme ja otti ne itselleen jemmaan. Häin selitti venäjäksi ilmeisesti antavansa liput takaisin sitten ennen kuin jäämme pois. Yritimme sanoa, että emme ymmärrä, english? Hän vain kuitenkin naurahti ja jatkoi nopeaa puhetta venäjäksi. Hetken päästä meille tuotiin lakanat. Yläpunkkien naiset istuivat aluksi jonkin aikaa meidän sänkyjemme jalkatilassa, mutta siirtyivät melko nopeasti yläpunkkiin makoilemaan ja juomaan (ilmeisest) olutta. Me kaivoimme neuletyöt esiin ja nautimme maisemista niin kauan kuin ulkona oli vielä valoisaa. Jossain vaiheessa oli myös pakko käydä vessassa, mikä oli kokemus sisänsä. Eihän se mikään luksushuussi ollut, mutta ihan siistiä kuitenkin. Ainut ongelma oli se, ettemme millään saaneet lavuaarin hanasta vettä tulemaan. Yritimme molemmat vääntää kaikkia mahdollisia vipuja ja etsiä polkimia tuloksetta. Päädyimme siihen, että ehkä sieltä nyt ei vaan tule vettä. Onneksi oli kuitenkin kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä mukana (joita olisi kuitenkin halunnut siellä vessassa käymisen jälkeen käyttää. 

Ennen kymmentä vaunusta sammutettiin suurin osa kattovaloista. Kaivoin otsalampun esiin, jotta pystyin jatkamaan kutomista. Söimme myös pientä iltapalaa, iltateetä varten S haki kuumaa vettä vaunun toisessa päässä olevasta samovaarista. Vaunu alkoi pikku hiljaa hiljetä, kun ihmiset kävivät nukkumaan. Laitoimme itsellemme pedit valmiiksi, eli tyynyihin tyynyliinat ja patjojen päälle lakanat. Lisäksi oli ylimääräinen lakana peitoksi. Tarjolla olisi ollut myös täkkejä, mutta edelleen oli sen verran kuuma, ettei tehnyt mieli vetää päälleen mitään ylimääräistä. S meni jo nukkumaan, mutta minä jatkoin vielä tovin neuomista otsalampun valossa. Siinä vaiheessa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa nauttimaan siitä, että saa vaan rauhassa olla eikä ole kiire mihinkään. Kuunnellessani junan puksutusta ja nukkuvien ihmisten tuhinaa tuntui kuin kaikki kiire ja stressi olisi kadonnut maailmasta ja olisi vain tämä hetki, joka kestäisi juuri niin pitkään kuin itse haluaisin.

Lopulta oli kuitenkin aika mennä nukkumaan. Yllättävän hyvin sain nukuttua. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että provodnitsa tuli siivoamaan lattiaa. Aamuyöllä lämmin aamuaurinko paistoi kirkkaana suoraan kasvoilleni lämmittäen ihanasti. Olimme siirtyneet 2 aikavyöhykettä eteenpäin, joten aamulla "aikaisin" herätessämme kello olikin jo paljon. Aamupalaksi maistuivat edellispäivänä ostamamme lihapiiraat ja hedelmät. Provodnnitsa tuli palauttamaan meille junalippumme. Sitten juna kurvasikin jo pian kohti Perm 2 -asemaa. Puikkelehdimme taas käytävää pitkin vaunun toiseen päähän uloskäynnille ja henkäisimme raitista ilmaa. Yö karjavaunussa oli ehdottomasti positiivinen kokemus, ja se antoi meille esimakua tuleviin junaöihin. Karjavaunuun emme tosin enää tällä reissulla mene, sillä loput junaetapit matkustamme 2 lk hyteissä. Nähtäväksi jää, millaista tunnelmaa ne meille tarjoavat.