Nizhniy Novgorod

Heräsimme aamulla vähän ennen yhdeksää lähteäksemme aamiaiselle. Joku kuitenkin koputti huoneemme oveen ja kappas vaan, sieltä tulikin aamiainen huoneeseen tarjoiltuna. Minulle oli paistetut kananmunat ja S:lle lettu, kuten olimme edellisenä iltana listasta valinneet. Lisäksi oli leipää, leikkelettä, juustoa, hilloa, jugurttia, banaania ja teetä. Nautimme aamiaisen rauhassa hyvällä ruokahalulla. Halusimme viettää mukavassa hotellihuoneessa mahdollisimman paljon aikaa, joten meillä ei ollut mikään kiire lähteä kiertelemään kaupungille. Kun viimein oli aika luovuttaa huone, pakkasimme jälleen rinkkamme ja jätimme ne säilöön hostellin komeroon. 

Hostelli oli aivan kävelykadun vieressä, joten lähdimme kävelemään sitä pitkin kohti Kremliniä. Matkan varrelta löytyi Spar, josta saimme juotavaa ja suklaata. Kremlinin muurien sisällä kiertelimme jonkin aikaa, mutta lähdimme melko pian kohti Volgaa. Rinnettä alas meni tie, mutta oikaisimme jokseenkin huonossa kunnossa olevan portaikon kautta. Pian pääsimmekin Volgan äärelle ja kävelimme sen varrella olevaa kävelykatua pitkin kohti edessä siintävää gondolia, yhtä Nizhniy Novgorodin nähtävyyttä. Tai siis alunperinhän sitä ei oltu tarkoitettu turistikohteeksi. Reilun 3 km pituinen gondolireitti on tarkoitettu paikallisille ihmisille lähiliikenteeksi Nizhniy Novgorodin ja Volgan toisella puolella olevan Borin välille, koska maata pitkin matka kestäisi 40 min kun gondolilla se tatttuu 13 minuutissa. Luonnollisesti gondoli kuitenkin houkuttelee myös kaupungissa vierailevia turisteja. 

Päästäksemme gondolin alkupisteeseen meidän oli käveltävä ylös todella pitkä ylämäki, joka ei onneksi ollut jyrkkä, mutta se ei meinannut loppua ollenkaan. Onneksi kuitenkin pääsimme mäen huipulle ja gondoli löytyi. Matka Boriin kustansi huimat 90 ruplaa, mikä oli pilkkahinta niistä upeista maisemista, joita Volgan yli kulkiessamme näimme. Noustuamme pois gondolista Borin puolella ostimme jätskit paikallisen muorin kioskista. Irtojäätelön ostokin oli Venäjällä erilaista kuin Suomessa: hinnoittelu tapahtui painon mukaan eikä pallojen määrän mukaan. Muorilla oli isoja vohvelitötteröitä, joihin hän kauhoi osoittamiani jäätelömakuja, sitten tötterö punnittiin ja sen perusteella määräytyi hinta noin 160 ruplaa). Menimme läheiseen puistoon nautiskelemaan jäätelömme. Sitten palasimme gondolilla takaisin toiselle puolelle.

Lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa ja lopulta päädyimmekin takaisin sille kävelykadulle. Siellä tuli vastaan pari naista, jolla oli oikeita pöllöjä mukana. 150 ruplan maksua vastaan saimme pitää pöllöjä kädessäme ja ottaa muutamia kuvia. Eipä tällaista tilaisuutta ihan joka päivä tarjoudu vastaan. Pöllöistä hurmioituneina menimme läheiseen kahvilaan nauttimaan alkoholittomista mojitoista ja fasiliteeteista. Sitten kiertelimme vielä kävelykadulla katsomassa kauppoja ja kojuja. Lopulta kävimme vielä syömässä ranskalaista sipulikeittoa ja venäläistä lihalajitelmaa, jotta saimme vatsamme täyteen ennen yön junamatkaa. Sparista haimme vielä vähän lisää matkaevästä ja vettä. Oli jo vähän kiire taas vaihteeksi.

Palasimme takaisin hostellille ja pyysimme respan tyttöä tilaamaan meille taksin juna-asemalle. Hän käytti siihen jotain nettisovellusta, ja pian taksi ajoikin pihaan. Kävelimme rinkkoinemme ulos, mutta taksin toinen takarengas oli ihan tyhjä. Piti siis tilata uusi taksi. Onneksi silläkää ei kestänyt kauaa saapua paikalle. Lastasimme rinkat takakonttiin ja menimme istumaan. Respan tyttö yritti selittää jotain huonolla englannilla. Ymmärsimme sen verra, että han halusi, että maksamme hänelle 150 ruplaa. Ajattelin, että se on varmaan joku komissiomaksu, joten annoimme hänelle rahat. Pääsimme matkaan. Tämän kuskin auto oli paljon uudempi kuin se edellisen illan rotisko. Kuski käytti myös puhelimen navigaattoria ja puhelimessa oli myös ns. taksimittari, joka näytti koko ajan kulunutta aikaa ja taksaa. Kun pääsimme perille asemalle, mittari näytti 160 ruplaa. Yritimme maksaa kuskille, mutta hän sanoi, että maksu on jo hoidettu. Ilmeisesti siis respen tyttö oli itse hoitanut maksun sen nettisovelluksen kautta ja me sitten vain maksoimme hänelle tarvittavan summan käteisellä. Eipä tuo taksimatka siis maksanut paljon mitään, yhteensä alle 3 €. Kuittia emme saaneet taaskaan saaneet, mutta se tuntuu olevan venäläinen tapa. Pääasia oli, että ehdimme turvallisesti ajoissa perille.