Juna saapui Pietariin juna-asemalle täsmällisesti. Juuri silloin luonnollisesti satoi kaatamalla, joten teimme heti pysähdyksen ratapihan paloportaiden alle sateensuojaan kaivaaksemme sadetakit esiin. Vartijasedät ystävällisesti käskivät meitä jatkamaan matkaa eteenpäin, joten lähdimme metsästämään metroasemaa. Hetken haahuiltuamme löysimme juna-aseman vasemmalta puolelta metroaseman. Ostimme metrokortit, joihin latasimme 10 metromatkaa. Sitten taas pähkäilimme, että mihin pitäisi mennä. Hostellin ohjeistuksen mukaan meidän piti mennä sinisellä linjalla, mutta asemalta ei sellaista lähtenyt. Virkailija käski meitä menemään ensin punaisella linjalla ja vaihtamaan sitten. Laskeuduimme metrotunneliin loputtoman pitkiä liukuportaita pitkin ja astuimme metroon. Jossain vaiheessa pääsimme viimein linjakartan ääreen ja huomasimme, että olisimme päässeet perille nopeamminkin vaihtamalla metroa jo aiemmalla pysäkillä, mutta mikäkös kiire meillä lomalaisilla oli.
Saavuimme Nevsky prospektin asemalle ja nousimme liukuportaita ylös. Here mapsin avulla paikansimme itsemme ja hostellimme sijainnin, eikä asemalta ollut enää pitkä kävelymatka majapaikkaamme Cuba Hosteliin. Sähköpostilla saatujen ohjeiden avulla löysimme melko helposti perille, vaikka hostelli olikin epämääräisen oven ja rappukäytävän takana. Hostellin reception oli 2. kerroksessa, eikä hissiä ollut, joten rinkkojen kanssa oli raahauduttava nuhjuisia portaita ylös. Respan nainen kirjasi meidät sisään ja ohjasi meidät 3. kerroksessa olevaan 2 hengen huoneeseemme. Kerroksessa oli 6 huonetta, yhteinen keittiö, 1 yhteinen vessa ja 1 yhteinen suihku. Kaikkialla oli erittäin siistiä ja rauhallista. Levittäydyimme huoneeseemme ja päätimme levähtää hetken aikaa raskaasta matkasta uupuneina.
Vatsat alkoivat pikku hiljaa kurnia, joten päätimme lähteä etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Koska olimme aivan keskustassa ja Kazanin katedraali oli ihan vieressä, päätimme käydä katsastamassa sen siinä matkan varrella. Kävimme myös kirjakaupassa, josta mukaan tarttui ensimmäiset postikortit. Sitten päädyimme kanavan varteen ja bongasimme siitä mukavannäköisen Dom7 jazz-ravintolan, jossa saimme vatsamme täyteen herkullista ruokaa. Sade oli sillä aikaa jo hieman laantunut, joten kävelimme kanavan varrella ja kävimme katsomassa Verikirkkoa ulkoa päin. Sitten menimme vielä kahvilaan iltateelle ja jälkiruokakakuille. Yritimme kaupungilla kävellessämme etsiä ruokakauppaa, josta olisi voinut ostaa vettä ja naposteltavaa, mutta isompaa kauppaa ei löytynyt. Päädyimme sitten täydentämään vesivarastojamme pikkukaupassa. Sitten palasimme takaisin hostellille ja melko pian painuimme pehkuihin sovittuamme, että seuraavana aamuna ei olisi kiire herätä.
Seuraavana aamuna heräsimme hyvin nukuttun yön jälkeen. Hostellin suihkusta ei aluksi tullut lämmitä vettä ollenkaan, mutta odottelun jälkeen pääsin lämpimään suihkuun. Pakkasimme päiväreput ja lähdimme etsimään aamupalapaikkaa. Nevsky prospektin varrelta löytyi useita kahvioita, mutta Market Place -niminen paikka kiinnitti huomiomme. Siellä oli tarjolla erilaisia voileipiä, mysliä ja lisukkeita, piiraita, croisantteja, lettuja, hedelmiä jne. Toisella tiskillä valmistettiin myös munakkaita asiakkaiden toiveiden mukaan. Homma toimi kokoa oma ateriasi -periaatteella, ja kaikki oli hinnoiteltu erikseen. Päädyimme molemmat ottamaan täytetyt voileivät sekä juustotäytteiset letut. Tuohon vielä lisäksi kuppi teetä, ja maittava aamiainen oli valmis nautittavaksi 300 ruplalla. Koska aurinko paistoi, menimme nauttimaan aamiaisemme terassille.
Kylläisinä kävelimme sitten Verikirkolle ja kävimme siellä ihailemassa taidokkaasti tehtyjä mosaiikkeja. Sitten kävelimme Iisakinkirkolle, jonka ulkopuolelta ostimme liput sekä kirkkoon että colonnadeen eli yläällä olevalle näköalatasanteelle. Tässä vaiheessa pohdiskelimme, että miten kaikkiin kirkkoihin peritään pääsymaksu, koska mielestämme periaatteessa kirkkoihin tulisi kaikkien saada mennä ilman maksua. Ajattelin, että pääsymaksu voitiin periä sillä verukkeella, että kirkkoja markkinoitiin museoina. No, joka tapauksessa olihan tuo Iisakinkirkkokin hulppea ilmestys. Sisällä kätyämme kiipesimme 262 porrasta 43 metrin korkeuteen katsomaan maisemia. Huipulla tuuli aika kovaa ja välillä vähän pelotti, että pysyvätkö kamerat kädessä, mutta säästyimme henkilö- ja tavaravahingoilta. Jonkun japanilaissedän hattu lensi tuulen mukana turva-aidan toiselle puolelle, mutta onneksi hän sai kalastettua hattunsa sieltä takaisin.
Kirkkokierroksen jälkeen S kaipasi vessaa ja molemmat huikopalaa, joten menimme kirkon lähistöllä olevaan siistinnäköiseen kavilaan drinkeille ja jäätelölle. Meille tuotiin myös lyijykynät ja paperiset pöytäabletit, joissa oli pisteenyhdistämistehtävä. Olikin siis ruokaa odotellessa pakko ryhtyä toimeen ja tehdä tuo kuva valmiiksi. Naureskelimme, että meille tuotiin trail making test eteen, jotta voidaan varmistua siitä, olemmeko vielä ajokykyisiä. Tulimme siihen lopputulokseen, ettei kumpikaan meistä olisi tämän testin perusteella saanut enää pitää ajokorttiaan, sen verran kauan tuon tekemiseen meni ja muutama virhekin sattui matkan varrella. Valmista kuitenkin tuli, ja jäätelökin maistui sitten kun olin malttanut tehdä tehtävän loppuun. Mainittakoon myös, että kahvilassa oli aivan erinomaiset vessat, kaiken kaikkiaan siis hyvä valinta.
Seuraavaksi matka jatkuin Neva-joen vartta pitkin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Ostimme yhdistelmälipun linnoituksen 5 kohteeseen, mutta loppujen lopuksi jaksoimme käydä niistä vain kahdessa (yhdistelmälippu tuli silti halvemmaksi kuin erilliset liput). Ensin kävimme Pietari-Paavalin katedraalissa, johon on haudattu Venäjän keisareita. Sitten menimme Trubetskoy Bastioniin tutkimaan linnoituksen vankisellejä. Muutaman kerran meinasimme joutua valtavien turistiryhmien saartamiksi, mutta selvisimme puikkelehtimis- ja änkemistaktiikalla turistimassojen ohi.
Kun olimme saanet tarpeeksemme nähtävyyksistä, päätimme palata takaisin hostellille. Kävelimme puiston läpi metroasemalle ja menimme yhden pysäkinvälin Nevskiy prospektiin. Kaipasimme jälleen syötävää, joten pysähdyimme Coffee Shopiin wrapeille. Sitten menimme hostellille keräämään ruokahalua, sillä olimme päättäneet mennä illalliselle hostellin lähellä olevaan Terrassa-ravintolaan, jota Lonely Planetkin suositteli. Ravintola sijaitsi kattoterassilla, joten koska oli ainoa aurinkoinen päivä Pietarissa oleskelumme aikana, niin päätimme törsätä vähän kalliimpaan ravintolaan. Nousimme hissillä ylös ravintolaan ja vaikkei meillä ollut pöytävarausta, saimme kuitenkin pöydän terassin reunalta (tosin meillä ei ollut sadesuojaa eikä ehkä kaikkein paras näkymä, mutta hieno näkymä kuitenkin. Menussa oli ruokaa laidasta laitaan (burgereista hummeriin ja kaviaariin) ja hintahaarukkakin oli melkoinen, joten meni muutama tovi, että saimme päätettyä. Alkuun tilasimme kivennäisvettä, meille tuotiin myös focacciaa pestolla. Juomaksi tilasin alkoholittoman marjadrinkin, alkuruuaksi gaspachion ja pääruuaksi sea food pastaa (S otti saman pääruuan). Koko lysti kustansi omalta osaltani n. 42 €, eli se siitä budjettimatkailusta. Oli kuitenkin mielestäni sen arvoista. Ajoituskin oli hyvä, sillä juuri kun olimme lähdössä, alkoi sataa vettä ja näimme hienon sateenkaaren Kazanin katedraalin yllä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti