Nyt se päivä sitten viimeinkin koitti: nousimme S:n kanssa Allegro-junaan Tikkurilasta Pietariin. 4 viikossa kuljemme Siperian ja Mongolian halki Pekingiin, josta S sitten palaa Suomen arkeen ja minä jatkan junailua Kiinassa. Elokuun loppupuolella kiertelen Japanissa ja synttäreitä menen viettämään Australiaan Cairnsiin Ison Valliriutan ääreen. Sitten onkin jo aika vähän hengähtää ja miettiä, että mihin sitä sitten jatkaisi. Aasiassa ajattelin olla loppuvuoden, sitten kierrän muutaman kuukauden eteläistä Afrikkaa ja lopuksi vielä Etelä- ja Väli-Amerikkaa niin pitkään kuin rahat riittävät. Paljon valmisteluita ja summittaisia suunnitelmia on tehty, mutta melko pitkälle reittisuunnitelma on avoin ja muutokset todennäköisiä. Rinkka painaa kunnioitettavat 27 kg ja on ihan täyteen ahdettu, mutta eiköhän tässä matkan varrella tavara vähene (toiveajattelua ehkä :D). On sellainen tunne, että jotain tärkeää on unohtunut kuitenkin. Tikkurilan juna-asemalla jo tajusin, että hattuhan se jäi kotiin. Sovitaan kuitenkin niin, että sitä mitä ei ole mukana, en tarvitse. Matkan aikana yritän aktiivisesti päivittää blogia, mutta saattaapi olla, että perinteiseen tapaan käy niin, että jossain vaiheessa en vain saa aikaiseksi. Jospa kuitenkin muistaisin edes päivittää tuota sivun oikeassa laidassa olevaa karttaa. Sen sain pitkän taistelun jälkeen avustettuna toimimaan. Jos jotakuta reissuttaa, seuraani voi liittyä missä vaiheessa vaan. Kovaa vauhtia kukkaro ohenee ja elonlaatu kohenee, kun matkustaa.
Sehän tarkoittaa vain sitä, että on ihan pakko ostaa uusi hieno reissuhattu :)
VastaaPoista