Vamos a México!

”Taasko sä lähdet?” kuului tutun ihmisen suusta, kun kerroin lähteväni pääsiäislomalla Meksikoon. Niinpä, Tansaniasta kotiuduin 11 viikkoa sitten, ja seuraavalle reissulle lähden muutaman päivän päästä. Itse tästä reissusta tulee vuoden sisään jo kolmas, kun viime vuonnakin reissasin pääsiäislomalla Skotlannissa. Puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että en yleensä ihan näin tiuhaan reissaa, vaan yksi pidempi reissu vuodessa on riittänyt hyvinkin pitkälle. Nyt näitä reissuja vain (ihan vahingossa) sattui tulemaan useampi, kun edellisvuonna matkustin joululoman sijasta pääsiäislomalla ja Meksikoon on jos ei nyt ainutkertainen niin ainakin hyvin ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa juuri tämän vuoden pääsiäisenä siellä järjestettävän kansainvälisen laulutapahtuman vuoksi.

Tällä kertaa lähden pitkästä aikaa reissulle perheeni kanssa. Äidin ja isän kanssa olen tainnut viimeksi reissata vuonna 2009, kun olimme koko perhe yhdessä Argentiinassa. Sen jälkeen olen matkustellut joko yksin tai vanhemman pikkusiskoni kanssa. Tällä kertaa tämä sisko ei tule mukaan, vaan saan viettää laatuaikaa nuoremman pikkusiskoni kanssa. Logistisista (ja opintopoissaoloteknisistä) syistä matkustan eri lennoilla kuin muu perhe. Lentojemme pitäisi kuitenkin saapua Mexico Cityyn suunnilleen samoihin aikoihin aamuyöstä (tosin eri terminaaleihin), joten toivon mukaan pääsemme kaikki perille. Ilmeisesti joku paikallinen myös ihan välttämättä haluaa tulla meitä kentälle vastaan.

Meksikossa vietämme 10 päivää. Niistä ensimmäiset neljä päivää olemme Mexico Cityssä ja osallistumme siellä kansainväliseen laulutapahtumaan. Tapahtuma kestää viikon, mutta harmillisesti se on juuri lomaani edeltävällä viikolla, enkä millään pystyisi olemaan poissa opetuksesta useampaa päivää. Pitkällisten selvittelyiden jälkeen sain kuitenkin melko helposti korvattua yhden päivän opetuksen ja sain siten yhden vapaapäivän ennen varsinaista pääsiäislomaa, joten ehdimme laulaa Meksikossa kolmen päivän ajan. Tapahtuman aikana minä ja sisko yövymme paikallisen perheen luona ja vanhemmat hotellissa. Laulamisen ohella käymme varmaan katsomassa joitakin merkittäviä nähtävyyksiä ja tutustumme paikalliseen kulttuuriin isäntäperheemme opastuksella. Ainakin menemme heti ensimmäisenä päivänä (lentomatkan jälkeen pirteinä) isommalla porukalla käymään Teotihuacánissa, joka on muinainen intiaanikaupunki ja tunnettu erityisesti pyramiditemppeleistään.

Lopun lomasta vietämme Yucatánin niemimaalla. Siellä tukikohtanamme toimii Playa del Carmen, josta sitten teemme päiväretkiä ympäröiville alueille. Playassa yövymme 5 yötä, eli ehdimme olla siellä neljä kokonaista ja yhden puolikkaan päivän. Emme ole vielä lyöneet suunnitelmia lukkoon, koska haluamme jättää aikaa myös ihan vaan rauhassa olemiseen. Etukäteen olemme kuitenkin varanneet retken Chichén Itzáan, joka on kuuluisin maya-kaupunki Yucatánin niemimaalla. Käymme myös Playa del Carmenin edustalla olevalla pienellä Cozumel-saarella, joka on tunnettu erityisesti snorklaus- ja sukellusmahdollisuuksistaan. 

Nyt pitäisi vielä jaksaa pari viimeistä koulupäivää, ja sitten lennetään. Sisko suunnittelee kuvaavansa reissusta eeppistä matkadokumenttia GoProllani ja ehdotti, että voisin lentokoneessa jo yksinäni kuvailla matkatunnelmia. Rajansa kuitenkin kaikella, en kai minä nyt yksin kehtaa koneessa puhella kameralle! Paikan päällä voimme kyllä puolestani ihan sydämiemme kyllyydestä kuvailla vaikka minkälaisia (koti)elokuvien helmiä. Tässä vähän aikaa sitten katsoin 9 vuoden takaiselta Torinon reissultamme editoimani matkavideon, ja suuresta myötähäpeästä huolimatta oli kiva muistella mukavaa reissua. 

”Sä taidat matkustaa aika paljon,” totesi eräs toinen tuttavani. ”Enemmänkin voisin”, vastasin hänelle ja kerroin tulevaisuuden suunnitelmistani. Mutta älkää huoliko, nyt lupaan ja vannon (kautta kiven ja kannon), että Meksikon jälkeen seuraava (muualle kuin Suomen naapurimaihin suuntautuva) reissu on luvassa vasta ensi vuoden puolella. Pitää siis ottaa kaikki irti tulevasta reissusta!

Sopivan pituinen rantaloma

Paje Beach

Rantalomamme Sansibarilla huipentui siihen, että menimme rannalle. Siskon kanssa tykkäämme kyllä uimisesta ja muista vesiaktiviteeteista, mutta emme oikein innostu päivä tolkulla rannalla makoilemisesta. Päätimme, että yhdistettynä muihin Sansibarilla tehtyihin retkiin yksi rantapäivä riittää meille vallan mainiosti. Rantakohteita Sansibarilla on pilvin pimein, mutta kesällä hotelleja katsoessani hintaluokkamme vaihtoehtoja ei ollut enää ihan kauheasti jäljellä myöskään rantakohteissa. Jotenkin sitten päädyin Paje Beachiin saaren itärannikolla ja siellä olevaan Ndame Beach Lodgeen, josta varasin kahden hengen huoneen kahdeksi yöksi (70€/yö).

Rantabungalow

Turhia sellaiset lasit ikkunoissa

Pajelle on noin tunnin ajomatka Stone Townista, ja se sujui mukavasti Warere Town Housen tutun kuskin kyydissä. Pienessä kylässä on suunnilleen yksi vähän isompi katu ja sitten pieniä hiekkateitä, jotka vievät eri rantahotelleille (joita siellä oli rivissä koko rantapätkän pituudelta). Kirjauduimme sisään hotelliin, ja ystävällinen herra tuli (pientä tippiä vastaan) viemään meidät huoneeseemme pieneen bungalowiin, jossa oli myös kaksi muuta asuinhuonetta. Huoneemme oli pieni ja pelkistetty, mutta molemmille oli oma sänky ja hyttysverkot, ja kylpyhuone oli erittäin siisti. Lämmintä suihkuvettäkin tuli. Hieman outoa oli se, ettei ikkunassa ollut ollenkaan ikkunalasia vaan ainoastaan hyönteisverkko. Hyttysiä ja muita hyönteiseliöitä kipitti jonkun verran pitkin seiniä ja lattioita, mutta huoneessa olevalla hyönteisspraylla nekin saatiin nirhatuksi. Ilmastointia ei ollut, mutta tuuletin piti varsin tehokkaasti lämpötilan inhimillisenä. 

Aamiaisbuffetin ensimmäinen kierros

Hotellin yhteydessä oli Blue Doors -ravintola, jossa tarjoiltiin huoneen hintaa sisältyvä aamupalan lisäksi á la carte -aterioita lounas- ja päivällisaikaan. Aamupala oli aivan huikea: sämpylää, paahtoleipää, suklaalevitettä, kakkua, paistettua perunaa, donitseja, nakkeja, keitettyjä kananmunia, tuoremehua, croissantteja, hedelmiä, corn flakeseja, jugurttia ym. Kokki vielä erikseen laittoi munia asiakkaan toiveen mukaan (itse otin munakasta ja paistettuja munia). Aamiaisen lisäksi söimme ravintolassa kerran lounasta ja kahdesti päivällistä. Vaikka ruoka olikin jokaisella kerralla hyvää, en olisi kyllä enää kolmatta iltaa syönyt kyseisessä lafkassa. 

Ravintolassa oli sellainen systeemi, että joko ruuat sai maksaa heti aterian jälkeen tai sitten syödä oman huoneen ”piikkiin” allekirjoittamalla lomakkeen. No, ensimmäisenä iltana söimme herkullisen aterian (itselläni Zanzibar Seafood Curry), mutta kun lautasemme haettiin pois, emme saaneet enää ketään paikalle kysyäksemme laskua tai allekirjoitettavaa lomaketta. Yksi tarjoilija oli ottanut tilauksemme, toinen tuonut ruuat ja kolmas vienyt lautaset pois, joten emme edes tienneet, kenen puoleen kääntyä. Odotettuamme ainakin 15 min menimme baaritiskille, jossa miestarjoilija nyreästi etsi kaavakkeen allekirjoitettavaksi. Seuraavana päivänä lounaalla palvelu takkusi taas, koska huomattavasti meitä myöhemmin paikalle tullut pariskunta sai ruokansa reilusti ennen meitä. 

Vaikka jo kaksi kertaa olimme pettyneet palveluun, emme jaksaneet lähteä etsimään toista ravintolaa, joten yritimme vielä kolmannen kerran. Tarjoilijatar tuli ottamaan tilauksemme, ja tilasin Penne Puttanescan (tarjoilija vielä erikseen toisti, että tilasin penne-pastalla). Sen jälkeen odottelimme juomiamme, joita ei kuulunut (eikä myöskään tarjoilijaa näkynyt missään). Myös kun ruoka jossain vaiheessa saapui (eri tarjoilijan tuomana), omassa annoksessani oli penne-pastan sijaan spagettia, mikä nyt ei ollut mikään katastrofi, mutta kun erikseen olin pennenä annoksen tilannut ja listassa oli sellainen vaihtoehto ollut. Olisivat edes käyneet kysymässä, haittaako vaihto spagettiin, jos vaikka pennet olivat loppuneet. No, oli jo niin nälkä, etten jaksanut enää valittaa asiasta. Emme muuten vieläkään olleet saaneen juomiamme. Vähän aiemmin olin jo itse meinannut mennä hakemaan pullot jääkaapista, mutta maltoin mieleni. Tämä uusi tarjoilija toi meille viimein juomat, mutta kävi toki ensin tarkistamassa ensimmäiseltä tarjoilijalta, että olimme sellaiset tilanneet. No, saimme vatsamme täyteen ja ruokakin oli ihan hyvää. Eipä voi kuin itseään syyttää laiskuudesta, olisi pitänyt protestoida jaloillamme ja mennä muualle syömään. Juuri meidänlaisiemme laiskojen ihmisen takia ravintolan henkilökunnalla ei ole mitään tarvetta parantaa palvelun tasoa, koska hotellin asukkaat joka tapauksessa käyvät siellä syömässä.

Merinäköala 

Lumilinnan näköinen hiekkalinna

Pitkän odottelun  jälkeen nousuvesi täytti vallihaudan

Ei mitään pahaa ilman paljon hyvääkin. Omasta huoneestamme oli osittainen näkymä parinkymmenen metrin päässä olevalle rantaviivalle. Uimaan pääsi siis nopeasti, ja tavarat saattoi hyvin jättää huoneeseen uintireissun ajaksi ilman, että tarvitsi kulkea pitkää matkaa niitä uudelleen hakemaan. Nousuveden aikaan vesi oli juuri sopivan syvyistä, ja jo lähellä rantaa pystyi ihan uimaan. Aamulla laskuveden aikaan joutui sen sijaan kahlaamaan todella pitkälle ennen kuin saavutti edes polviin asti syvää vettä. Vesi oli erittäin lämmintä ja kirkasta, tosin nousuveden mukana tuli jonkin verran vesikasveja pinnalle lillumaan. 

Laskuvesi

Pitkä kahluumatka takaisin rannalle 

Hotellin rantabaari

Uimisen lisäksi maltoimme myös jonkin verran makoilla aurinkotuoleissa, joita rantaviivalla oli runsaasti hotellivieraiden vapaassa käytössä. Toisena iltana rakensimme hiekkalinnan, joka sai kehuja ohikulkevilta ihmisiltä. Tuntui vähän pahalta, kun linnaa rakentaessamme paikallinen lapsi tuli myymään meille hedelmiä: me aikuiset vaan leikimme kun lapsi joutuu tekemään työtä ruokansa eteen. Muutenkin kaupustelijoita rannalla riitti, mutta useimmiten he kyllä häipyivät, kun sanoi ”ei kiitos”. 

Leijasurffailijat täyttivät rantaveden

Laskuvesikään ei häirinnyt leijasurffausta

Perinteisten rantalomailumahdollisuuksien lisäksi Paje on suosittu leijasurffauskohde. Toden totta, aamusta iltaan rantavedet olivat täynnä leijasurffaajia. Aluksi ajattelimme, että se näytti liian hurjalta meidän makuumme, mutta sitten innostuimme ajatuksesta kokeilla sitä. Kävimme Kite Schoolin toimistolla kysymässä leijasurffausmahdollisuuksista, mutta he eivät tarjonneet minkäänlaista tandem-kokeilua tai vastaavaa, vaan ainoa vaihtoehto olisi ollut koko päivän kestävä kurssi, joka oli senhetkiseen käteistilanteeseemme nähden aivan liian kallis ja lähes koko aikamme Pajella olisi mennyt siihen. Päätimme, että jätämme jotain seuraavaan kertaan ja keskitymme uimiseen. Ja kahden yön jälkeen totesimme, että tämä määrä rantalomailua oli todellakin ihan riittävä.

Illan pimetessä hiekkalinnakin huuhtoutuu pois

Puoli päivää karanteenissa

Changuu Island

Changuu Island, joka tunnetaan myös nimillä Prison Island ja Quarantine Island, on 5,6 km Sansibarin Stone Townista luoteeseen oleva pieni saari. Aikoinaan se toimi vankilana kapinoiville orjille ja myöhemmin myös Itä-Afrikan karanteenipaikkana, mistä lempinimi Vankilasaari juontaa juurensa. Nykyään saati on suosittu turistikohde, jossa historiallisten rakennusten lisäksi pääsee näkemään uhanalaisia, alun perin Seychelleitä kotoisin olevia aldabranjättiläiskilpikonnia. Näiden lisäksi saaren ympärillä on paljon värikkäitä koralliriuttoja. 

Retken järjestäminen Prison Islandille sujui taas todella helposti hotellin kautta 25 USD hintaan (/hlö). Edellisenä iltana kävimme sanomassa, että haluaisimme käydä siellä, ja seuraavana aamuna yhdeksän aikoihin hotellin aulassa oli paikallinen mies valmiina opastamaan meidät oikeaan paikkaan. Tämän kyseisen herran kanssa kävelimme ihan hotellin lähellä olevalle rannalle, jossa useita veneitä oli parkissa. Mies käski meitä odottelemaan hetken rannalla. Sanoin, että haluamme snorklata, ja kysyin varusteista. Hän häipyi jonnekin emmekä ymmärtäneet, palaisiko hän takaisin vai ei. Odotimme aika pitkään tietämättä, olisiko meidän pitänyt mennä jonnekin itse vai jatkaa odottelua. Jonkin ajan kuluttua herra kuitenkin palasi erikokoisten snorkkelien ja räpylöiden kanssa, ja saimme niistä valita itsellemme sopivat. Näiden lainaamiselle tuli hintaa muutaman euron verran.

Keula kohti karanteenia

Stone Town siintää horisontissa

Veneitä parkissa Prison Islandilla

Viimein rantaan saapui toinen mies, joka osoittautui veneen kapteeniksi. Hänen kanssaan oli apulaisena ehkä n. 15-vuotias nuori herra. He auttoivat meidät veneeseen ja pääsimme matkaan. Reilun 15 minuutin päästä saavuimme saaren tuntumaan. Kapteeni kysyi meiltä, haluammeko ensin snorklata vai käydä saarella. Valitsimme snorklauksen, joten vene ajettiin riutan luo. 

Päivä oli melko tuulinen ja aallot vähän liian isoja snorklaukseen. Riutan päällä vesi oli paikoin hyvin matalalla, ja aaltojen vuoksi meno oli aika epävakaata. Aluksi erehdyin menenään riutan päälle, ja jouduin heti niin matalaan kohtaan, että reisi otti osumaa koralliin enkä meinannut uiden päästä takaisin avoimemmalle paikalle. Kuitenkin hetken kuluttua aallokkoon tottui ja snorklaus onnistui ihan hyvin, kun pysytteli riutan reunalla. Siskolla oli myös jonkin verran ongelmia välineiden kanssa, kun maski ei pysynyt vesitiiviinä. Kapteeni kuitenkin auttoi parhaansa mukaan. Aallot sekoittivat vettä ja hiekkaa sen verran, että näkyvyys ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin Menai Baylla. Nähtävää kumminkin riitti ja sain snorklata ihan niin kauan kuin halusin.

Aldabranjättiläiskilpikonna

Herkku maistuu

Snorklailun jälkeen kapteeni ajoi veneen lähelle rantaa ja lähdimme tutkimaan saarta apupojan kanssa. Ensimmäisenä menimme jättikilpikonnien alueelle, jossa niitä olikin reilusti. Opaspoikamme kävi hakemassa meille vihreitä lehtiä, joita saimme syöttää kilpikonnille. Ne liikkuivat yllättävän nopeasti huomatessaan, että herkkua oli tarjolla. Osan selkään oli maalattu niiden ikä.. Kilpikonna-alueen kierrettyämme jatkoimme matkaa eteenpäin, ja kävimme katsomassa vanhaa vankilarakennusta. Saarella on nykyään hotelli uima-altaineen ja tenniskenttineen, mutta kaltereitakin yhä löytyi, joten saimme hieman käsitystä saaren historiallisista oloista. Olisi kyllä ollut ihan hyvä lukea enemmän saaren historiasta jo etukäteen, niin olisi varmasti saanut vierailusta enemmän irti. Vähän hävettää, että silloin tiesimme vain suunnilleen sen, että siellä on joskus ollut vankila ja siellä on isoja kilpikonnia.

Rautaportti ei ole murtunut

Maisemaa kalterien takaa

Saarikierroksen jälkeen menimme takaisin rantaan ja nousimme takaisin veneeseen, kun kapteeni oli saanut sen tarpeeksi lähelle. Saavuimme samaan paikkaan mistä lähdimmekin, ja siellä oli taas joku uusi poika vastassa noutamassa snorklausvälineitämme. Maksoimme vähän tippiä kapteenille ja apupojalle, ja kiitimme heitä mukavasta puolen päivän retkestä. Sitten kävelimme itse takaisin hotellille. Taisteluarvet korallin kanssa jäivät ja niskakin kärähti jälleen, mutta mitä sitä nyt pienistä. Hauskaa oli kaikesta huolimatta.

Kirkasta vettä aallokosta huolimatta

Sininen safari

Ennen matkaa olin luonnollisesti ottanut selvää Sansibarin retkimahdollisuuksista. Halusimme ehdottomasti snorklaamaan, koska tykkäsimme siitä kovasti Uudessa-Seelannissa. En kuitenkaan varannut mitään retkiä etukäteen, koska vaihtoehtoja oli jälleen valtavasti ja ajattelin, että paikan päällä saamme retken halvemmalla. Sansibarille saavuttuamme emme kuitenkaan kauheasti jaksaneet kysellä ympäriinsä eri puljujen tarjoamia retkiä, vaan yksinkertaisesti varasimme retken hotellimme kautta. Se tapahtui hyvin helposti: katsoimme huoneessamme olevasta infokirjasesta haluamamme retken, kävelimme vastaanottotiskille ja sanoimme haluavamme seuraavalle päivälle Safari Bluen (hinta 75 USD/hlö). 

Sansibarilaisia veneitä Fumban rannikolla

Purje auki eteenpäin

Retkipäivän aamuna kahdeksan jälkeen kuski ajoi meidät hotellilta n. 20 minuutin päässä olevaan Fumba-kylään. Siellä autossa hetken aikaa odoteltuamme oppaamme Ali saapui paikalle ja ohjasi meidät rantaa odottamaan lisää sillä aikaa, kun hän kävi hakemassa meille snorkkelit ja räpylät. Saimme odottaa pitkään eikä Alia näkynyt, mutta rannalla oli paljon muitakin valkonaamoja, joten arvelimme olevamme oikeassa paikassa ja että jossain vaiheessa meille tullaan sanomaan, kun pitää siirtyä jonnekin. Aurinkoa ei juurikaan näkynyt pilvipeitteen takaa ja taivas näytti todella harmaalta, mutta lämpöä silti riitti.

Hiekkadyynille leiriytymään

Mestarimaastoutuja

Ravunkoloja konsanaan

Kymmenen aikaan Ali tuli takaisin ja lähdimme kahlaamaan kohti perinteistä sansibarilaista venettämme, joka oli kaukana rannasta laskuveden vuoksi. Samaan veneeseen tuli 5-henkinen ruotsalainen perhe, yksi pariskunta ja 4 paikallista työntekijää. Tuuli oli sen verran navakka, että pääsimme etenemään purje auki jonkin matkan päässä olevan Kwale Islandin edustan hiekkadyynille. Vietimme siellä pari tuntia kukin haluamallamme tavalla. Me emme paljoa jaksaneet makoilla rannikolla, joten suurimman osan ajasta kahlasimme ja uimme erittäin lämpimässä ja ihanan turkoosissa merivedessä. Välillä kävimme syömässä Alin viipaloimia tuoreita hedelmiä. 

Menai Bayn maisemia

Seuraavaksi menimme takaisin veneeseen ja siirryimme aivan dyynin lähellä olevalle koralliriutalle, jossa pääsimme viimein snorklaamaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys siksi erittäin hyvä. Näimme paljon kauniita koralleja ja parvittain erilaisia kaloja. GoProta tulikin ahkerasti käytettyä. Ja vaikka iholla oli reilusti aurinkorasvaa eikä aurinko edes kunnolla porottanut ja minulla oli uikkarin päällä t-paita, kärähdin silti. Onneksi ehdimme kuitenkin kunnolla nauttia reissun parhaista snorklausmaisemista.

Erakkorapu

Kwale Island

Iso puu

Kun muut olivat saaneet tarpeekseen snorklaamisesta (itse olisin voinut jatkaa vieläkin pidempään), siirryimme veneellä Kwale Islandille, jossa meille tarjoiltiin maittava merenelävälounas. Sen jälkeen oli taas pari tuntia vapaa-aikaa saarella, minkä käytimme tutkimalla saarta kävellen ja vähän myös uiden. Ali esitteli meille valtavaa puuta, jonka päälle kiipesimme. Päivän lopuksi ajoimme veneellä katsomaan mangrovepuita. Paluumatkalla aallokko oli aikamoinen, joten köröttelimme moottorin kanssa eteenpäin. Samalla näimme, kuinka hiekkadyyni, jolla olimme aamupäivän viettäneet, oli täysin kadonnut nousuveden alle. Fumbassa kuski oli jo odottamassa meitä ja pääsimme mukavan päivän päätteeksi hotellille suihkuun. Mielelläni viettäisin samanlaisen päivän joskus toistekin.

Mangrovepuita

Tammikuun hiekkaenkelit