Lähtö Lähi-Itään

Valmiina lähtöön

Maailmanympärimatka lähestyy jo kovaa vauhtia ja reilun kahden kuukauden päästä Siperia kutsuu. Sinne asti en kuitenkaan malttanut odottaa, onhan edellisestä reissusta jo melkein vuosi aikaa. Koska äidin ystävä puolisoineen asuu vielä toistaiseksi Ammanissa Jordaniassa, emme malttaneet olla käyttämättä mahdollisuutta vierailla heidän luonaan ja siinä sivussa kiertää vähän muuallakin Jordaniassa. Lomateknisistä syistä pääsiäinen osoittautui taas parhaaksi ajankohdaksi lähteä, joten ei siinä muu auttaunut kuin varata lennot ja nauttia tästä reilun parin viikon lomasta juuri nyt. Matkaseura on sama kuin 2 vuotta sitten Meksikossa, eli äiti, isi ja pikkusisko ovat reissussa mukana ensimmäiset 10 päivää. Sitten jatkan yksinäni vielä viikoksi Israeliin. Sinne muilla ei ollut aikaa eikä erityistä kiinnostusta lähteä, mutta itselläni Israel on ollut vieraltavien maiden listalla jo pitkään. Eli kun nyt Jordaniaan asti lähden ja Israel on siinä vieressä, olisi mielestäni hukkaanheitetty tilaisuus olla menemättä sinnekin.

Koska muut palaavat Suomeen Ammanista ja minä Tel Avivista, matkustamme jälleen eri lennoilla. Itselleni olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi ostaa sama menolento muiden kanssa eikä minua yhtään haittaa matkustaa yksin, joten valitsin sitten itselleni sopivimmat lennot. Ukranian International Airlines tarjosi edullisimmat ja kätevimmät lennot Kiovan kautta. Hetken aikaa mietin, että uskaltaako kyseisen lentoyhtiön lennoille mennä, mutta ajattelin että edelleenkin on suurempi riski joutua autokolariin kuin lentokoneturmaan. Äitiä mietitytti Ukrainan kautta lentäminen nykytilanteen takia, mutta toisaalta missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Uskoisin, että vuoden kuluessa olen menossa vielä paljon epäilyttävämpiinkin paikkoihin.

Yritin edellisenä iltana tehdä online check-iniä, mutta se ei millään onnistu. Kokeilin kaikkia mahdollisia yhdistelmiä lipun numeron ja varausnumeron ja sukunimeni kirjoitusasuista, mutta sivusto vaan herjasi, että minulle ei ole vielä myönnetty e-lippua.  En ollut kauhean huolissani, koska näin on käynyt aiemminkin, ja tähän mennessä olen aina päässyt lennolle. Päätin kuitenkin mennä kentälle hyvissä ajoin, mikä osoittautui erinomaiseksi ajatukseksi. Saavuin kentälle 2 h 20 min ennen koneen lähtöä. Check-in ei ollut vielä auki, mutta jonossa oli jo ainakin 30 ihmistä ennen minua. 20 minuuttia piti vielä odotella jonossa, että check-in aukesi, ja sitten meni vielä 25 min jonottaessa tiskille. Ilmeisesti kovin moni muukaan ei ollut saanut online check-iniä tehtyä. Virkailija punnitsi tarkasti sekä rinkan (vain 14 kg, varmaan meikäläisen ennätys) että käsimatkatavarat (6 kg + käsilaukku, jota ei punnittu). Käsimatkatavarareppuun piti myös kiinnittää cabin approved -lippu. Virkailija kysyi, että onhan minulla. Jordanian viisumi. Sanoin, ettei ole, sen saa rajalta. Virkailija oli epäileväinen, joten näytin etukäteen ostamaani Jordan Passia ja selitin, että sillä saa sen viisumin sieltä lentokentältä lunastettua. Ei ollut virkailija ilmeisesti koskaan aiemmin tuota Jordan Passia nähnyt, mutta sain boarding passit ja pääsin jatkamaan turvatarkastukseen. Siinä vaiheessa check-in -tiskeille oli vieläkin yli 100 m pitkä jono.

Turvatarkastuksessakin näytti olevan jonoa ja poliisit partioivat kentällä rynnäkkökiväärit selässä. Päätin kävellä siihen pienempään sivussa olevaan turvatarkastukseen ja se oli hyvä ratkaisu, sillä siellä ei ollut jonoa ollenkaan. Turvatarkastuksessa en itse joutunut kopeloitavaksi, mutta selvästi siellä tehtiin tavallista enemmän satunnaistettuja ruumiintarkastuksia ja matkatavarasyynejä. Se laatikko, johon olin laittanut ulkotakkini, joutui satunnaisen pyyhkäisytestin uhriksi. Eipä mittarit tietenkään värähtäneet, joten matka jatkui kauppoihin ja vessaan. Ennen portille menoa oli vielä passintarkastus, jossa ei myöskään ollut jonoa yhtään. Portilla piti tovi odotella, kun boarding aloitettiin vasta n. 15 min ennen koneen suunniteltua lähtöaikaa. Lentokoneessa jouduin ikävästi istumaan keskipaikalla, mutta onneksi jalkatilaa oli kuitenkin ihan hyvin eikä lento kestänyt kuin kaksi tuntia (ja vieruskaverit olivat ihan rauhallisia).

Ukrainan yllä

Kiovassa piti ensin siirtyä bussilla Terminaaliin, jossa sitten odotti uusi turvatarkastus. Sittenpä oikeastaan päädyinkin jo suoraan seuraavalle lähtöportille. Lentojen välillä oli 6 tunnin odotusaika, mutta lähtöportilta löytyi rauhallinen pistorasiallinen nurkkaus ja kentällä oli ilmainen wifi, joten odotusaika sujui joutuisasti Netflixin parissa. Noin kaksi tuntia ennen koneen lähtöaikaa lentokenttävirkalija käveli luokseni ja käski minun ottaa tavarani mukaan ja siirtyä muualle, koska tulisi "security check". Kävin sitten kävelemässä terminaalin ympäri ja hakemassa pientä purtavaa, koska ensimmäisellä lennolla ei ollut hintaan sisältyvää ruokatarjoilua. 

Oma nurkka

Boarding alkoi tällä kertaa jo etuajassa. Portille mentäessä piti jo näyttää virkailijalle passi ja boarding pass. Sitten jollain logiikalla osa matkustajista joutui turvatarkastukseen ja osa ei. Itse sain onneksi kävellä suoraan portille. Koneeseen ei kuitenkaan vielä heti päässyt, vaan odottelimme käytävässä, että kaikki matkustajat saapuivat paikalle, ja sitten siirryimme busseilla koneen luokse. Taas jouduin istumaan keskipaikalla, tällä kertaa kahden (hyvin käyttäytyneen) miehen välissä. 3,5 h lento olisi ollut muuten helppo nakki, mutta heti ensiminuuteilla ilmassa viime päivinä vaivannut mutta oikeastaan jo helportanut vatsakipu alkoi uudelleen: yritin etsiä sopivaa asentoa ja riisuin ylimääräisiä vaatteita pois, koska tuskanhiki pukkasi pintaan. Onneksi laukussa oli kipulääkkeitä mukana ja niillä sain kivun helpottamaan jonkin verran, tuskanhiki kuitenkin seurasi Ammaniin asti.

Kone saapui Ammaniin ajallaan klo 23:45. Siellä oli sitten vuorossa rajamuodollisuudet, ja vaikka viisumi oli maksettu etukäteen (sisältyy Jordan Passin hintaan), piti kuitenkin jonottaa yli tunti, että pääsin viimein tiskille, josta viisumi myönnettiin. Tiskejä oli 4, joissa molemmissa kaksi (mies)virkailijaa. Ensimmäinen virkailija otti passini, sanoi "hello, Jordan Pass?" ja istui sitten 10 minuuttia tietokoneen ruutua tuijottaen ja näppäimistöä näpytellen minulle mitään sanomatta. Sitten hän antoi passin viereiselle virkailijalle, joka kysyi, olenko ensimmäistä kertaa Jordaniassa, mistä tulen, kauanko aion olla ja missä yövyn. Sitten otettiin ilmeisesti valokuva pärstästäni, ja pääsin viimein metsästämään rinkkaani. Siinäkin meni tovi, koska lentoni saapumisesta oli siinä vaiheessa ehtinyt kulua jo melkein 1,5 tuntia. Löytyihän se rinkka lopulta, joku oli vain nostanut sen kasaan tavarahihnan viereen. Ennen terminaalista poistumista kaikki matkatavarat vielä läpivalaistiin kertaalleen, ja n. klo 01:20 pääsin odotusaulaan, jossa muu matkaseurue kärsivällisesti odotti. Isäntämme kyydillä pääsimme Ammaniin ja painuimme melkein saman tien pehkuihin. Kyllä siinä matkassa vaan yllättävän pitkään kesti, mutta onneksi on kuitenkin 17 päivää aikaa nauttia lomasta paikan päällä. 

Amman