Indiana Jonesin jalanjäljissä Petrassa

Lepohetki Petrassa

Aamulla jouduimme nousemaan aikaisin, koska lähdimme matkaan jo klo 7. Kuskimme Kassim saapui paikalla ajallaan ja silmät ritissä lähdimme ajamaan kohti Petraan. Matkan varrella pysähdyimme pitämään tauon huoltoasemalla, jossa oli iso matkamuistomyymälä ja kahvila. Äiti ainakin teki runsaasti löytöjä kaupassa, jossa Kassimin mukaan hinnat olivat alhaisemmat kuin turistikohteissa. Myyjälläkin oli "special offer, just for you" -myyntitaktiikka. Käytimme hyväksemme myös mahdollisuutta käydä vessassa. Kassim ehdotti, että ostaisimme teetä tai kahvia, mutta kukaan meistä ei halunnut, kun olisimme vain halunneet jatkaa matkaa. Kassim kuitenkin kaikessa rauhassa poltti tupakkaa, ryysti kahviaan ja kyseli meiltä perheestämme ym. Sitten hän vielä vei meidät sisään kauppaan ja osti kaikille mehut ja siskolleni pussillisen sipsejä. Viimein pääsimme jatkamaan matkaa.

Ajomatkalla

4 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Petra Villageen. Kassim ajoi meidät soraan 7 Wonders -hotellillemme. Huone ei tietenkään ollut vielä valmiina, mutta saimme käydä vessassa ja jättää matkatavarat säilytykseen. Sitten Kassim ajoi meidät Petran portille ja käski soittamaan, kun olemme valmiita lähtemään. Kuulemma 2-3 tuntia riittäisi Petrassa hyvin pääkohreiden näkemiseen. Portilla oli heti turvatarkastus, kuljimme metallinpaljastimien läpi ja laukut läpivalaistiin. Sitten menimme jonotamaan lippuluukulle, kunnes joku ilmoitti, että Jordan Passin mobiilversiolla voi vain suoraan kävellä sisäänkäynnille. Iskällä on printattu Jordan Pass, joten siihen tarvitsi kuitenkin leiman lipunmyynnistä. Kun se oli saatu, kävelimme sisäänkäynnille. Siellä virkailija vilkaisi Jordan Passia, kysyi nimeni ja päästi minut sisään. Jordan Passia ei siis mitenkään skannattu ym. 

Portin sisäpuolella meille tarjottiin heti vaihtoehtoa ratsastaa hevosilla päänähtävyyksien luo. Päätimme kuitenkin kävellä. Aluksi reitti kulki avomaastossa vuorien ympäröimänä. Sitten pääsimme The Siqin alkuun, eli kuljimme 1,2 km matkan kapean kanjonin läpi. Hieno kokemus, vaikka vähän väliä sai väistellä raivohulluna ajavia hevosvankkureita. The Siq päättyi Treasuryyn, jonka monet tunnistavat mm. Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvasta. Ihan hulppea pytinkihän se on kaikessa komeudessaan. Ja ajatella, Harrison Ford ja Sean Connory ovat joskus kävelleet siellä.

Reitin varrella

The Siq

Treasury

Treasurylta eteenpäin kävelimme jonkin matkaa, sitten täytyikin jo pitää vessatauko. Sitten piti tehdä päätös: jatkaako eteenpän pääreittiä, kääntyä oikealle kuninkaallisia hautoja kohti vai kääntyä vasemmalle ja kiivetä ylös katsoaan maisemia ja Place of the Holy Sacrifacea. Päädyimme kolmanteen vaihtoehtoon, ja siinäpä olikin kipuamista. Välillä piti pysähtyä hengähtämään, kun portaat vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Jossain vaiheessa portaat loppuivat ja kiipeilimme sitten kallioita pitkin ylöspäin. Huipulle pääsimme. Itse Place of the holy Sacrifice ei ollut kovin kummoinen, mutta maisemat olivat hienot.

Nousu Place of the Holy Sacrificeen

Sitten piti päättää, minne seuraavaksi mennään. Sama reitti takaisin alas ei houkutellut, mutta Sini löysikin meille toisen (helpomman näköisen) reitin alas. Pysähdyimme melkein heti ystävällisen beduiininaisen myyntikojuun lepäämään ja juomaan teetä. Matka jatkui alas, ja välillä tuli myös vähän jyrkempiä portaita vastaan. Ohitimme myös monenlaisia pytinkejä. Ikuisuudelta tuntuneen kävely jälkeen meillä ei ollut aavistustakaan, että missä olimme ja kuinka pitkä matka pääreitille olisi. Muita ihmisiäkään ei enää näkynyt. Ei enää kuitenkaan kannattanut kääntyä takaisin, joten jatkoimme sinnikkäästi olkua pitkin eteenpäin. Lopulta edessä näkyi taas paikallisten asuinrakennelmia. Pikkutyttö tuli pyytämään meitä teelle. Kieltäydyimme kohteliaasti, ja tyttö osoitti meille, missä suunnassa Petra on. Lähdimme kävelemään siihen suuntaan, ja pian pääreitin päätepiste näkyikin jo edessämme. Vielä oli edessä muutaman kilometrin kävely takaisin Treasurylle ja edelleen The Siqiä pitkin portille. 

Alaspäin

Löydettiin takaisin pääreitille

Kassim tuli meitä vastaan portille ja ajoi meidät turkkilaisen ravintolan eteen. Hän käski iskää istumaan ravintolan puolelle ja ohjasi meidät naiset yläkertaan. Siellä oli turkkilainen kylpylä, ja Kassim ehdotti meille, että menisimme sinne rentoutumaan raskaan päivän jälkeen. Olimme ajatelleet syödä jotain ja sitten käydä hotellin uima-altaalla, mutta päädyimme siihen, että hieronta voisi tehdä hyvää. Halusimme kuitenkin syödä ensin, joten liityimme iskän seuraan ravintolaan ja tilasimme sapuskaa. Kassim käytti taas tilaisuuden hyväkseen ja kyseli meiltä kaikenlaista, kertoi itsestään ja kertoi taas huonoja vitsejään, joihin minun (huono) huumorintaju ei kerta kaikkiaan riitä. Onneksi hän meni sitten loputa ulos tupakalle, joten saimme syödä rauhassa. 

Päivällisen jälkeen siirryimme takaisin yläkertaan. Meille annettiin pyyhkeet ja käskettiin riisua vaatteet. Sitten meidät ohjattiin höyrysaunaan rentoutumaan. Aluksi siellä tuntui ihan mukavalta, mutta pikku hiljaa alkoi henkeä ahdistaa, kun siellä piti vaan olla eikä kukaan hakenut meitä sieltä pois. Naiset ja miehet olivat samassa höyrysaunassa, mutta molemmille oli omat hoitajansa, joten meitä haettiin sieltä vuorotellen hoitoihin. Systeemi jäi itselleni vähän epäselväksi, koska nainen tuli hakemaan mukaansa sellaisia naisia, jotka olivat tulleet saunaan vasta meidän jälkeemme. Äiti kävi jo pariin otteeseen kysymässä, että milloin meidän vuoromme on. Käskettiin vaan odottaa saunassa, emme muka olleet vielä olleet siellä 20 min. Jossain vaiheessa Siniä tultiin hakemaan hoitoihin. Siinä vaiheessa jouduin lähtemään pukuhuoneen puolelle hengittelemään raittiimpaa ilmaa (siellä tosin haisi suitsuke ja tupakansavu, joten loppujen lopuksi en tiedä, kumpi oli parempi). Lopulta äitiä tultiin hakemaan hoitoihin, mutta äiti päästi minut menemään ensin. Äiti päätyi sitten iskän kanssa kahdestaan miestyöntekijöiden hoidettavaksi, mikä todennäköisesti oli aivan ennenkuulumatonta, vaikka äidillä oli koko ajan pyyhe päällä.

Kun astuin hoitohuoneeseen, minut mukaansa noutanut naistyöntekijä vetäisi pyyhkeen päältäni pois ja seisoin siinä sitten ilkosillani. Nainen heitti päälleni saippuavettä, tarttui kädestäni kiinni ja alkoi ronskein ottein kuoria ihoani pesulapulla. Kädet kävivät nopeasti (ja kursailematta aika lähellä haaraväliäkin) ja aina välllä päälleni heitettiin lisää saippuavettä. Kun kuuraus oli valmis, huuhteluvedet heitettiin päälle ja minut käskettiin makaamaan pöytätason päälle mahalleni. Siitä se varsinainen kidutus sitten alkoikin. Naiselle oli todella terävät ja nopeat sormet ja ne kävivät koko kroppani läpi. Niissä kohdissa, missä ei sattunut, kutitti aivan mahdottomasti. Nainen tuntui vain nauttivan siitä, kun kiemurtelin kivusta tai kutinasta. Aina välillä hän sitten läimäisi paikkojani kovalla voimalla ilman mitään ennakkovaroitusta. Juuri kun ajatelin, etten kestä enempää, hoito oli ohi, sain viimeiset huuhteluvedet päälleni ja minut ohjattiin suihkuun (josta tuli vain kylmää vettä). Vaikka itse hoito tuntuikin kärsimykseltä, oli sen jälkeen oikeastaan ihanan rentoutunut olo. 

Kassim ajoi meidät hotellille ja sisäänkirjauksen jälkeen pääsimme tilavaan 4 hengen huoneeseemme. Äiti, sisko ja minä ajattelimme vielä käydä kattoterassin uima-altaalla. Receptionin herra sanoi, että vesi on kylmää kun on jo pimeää, mutta altaalla saa käydä. No, menimme sinne ja kylmäähän se oli. Äiti uskaltautui veteen, mutta minä ja sisko vain kastoimme jalkamme ja päätimme, että se riittää. Menimme takaisin huoneeseen, pakkasime tavarat ja painuimme pehkuihin pitkän mutta antoisan päivän jälkeen. 

Hotellilla