Miljardin tähden hotelli ja maisemia Marsista

Ilta-auringossa

Taas tuli aikainen herätys, koska jo klo 7 piti päästä matkaan. Kävimme hotellin aamiaisella ja Kassim oli jopa ajoissa paikalla (edellisenä päivänä oli ollut epäselvyttä siitä, mihin aikaan lähdetään ja kuinka kauan ajomatkassa kestää). Kassim oli sitä mieltä, että Wadi Rumiin ajaa tunnin, kun taas matkaoppaan mukaan ajomatka on 2 tuntia. Kassim olisi ehdottomasti halunnut viedä meidät myös pikku-Petraan, mutta kun tarpeeksi monta kertaa sanoimme, ettei ole aikaa, hän uskoi ja päätyi ajamaan meidät suoraan Wadi Rumiin. Matkalla hänen piti pari kertaa kysyä ajo-ohjeita paikallisilta taksikustelita ym. (täällä ei ole tapana käyttää navigaattoreita eivätkä ainakaan Ammanin taksikuskit tiedä osoitteita vaan suunnistavat esim. isoimpien hotelleiden ja tiettyjen maamerkkien perusteella). Matkan varrella pysähdyimme näköalapaikalla ja matkamuistomyymälässä. Kassim soitti Wadi Rum -retkemme järjestäjälle matkan varrelta ja kertoi, että olemme tulossa ja ehdimme ajoissa. Me olimme kuulemma sanoneet, että klo 9 pitää olla perillä, vaikka toistuvasti useina eri kertoina olimme sanoneet, että perillä pitää olla klo 8:30. No, olimme Wadi Rumin portilla klo 9:00 (Kassim myös kuuluvasti huomautti, että katsokaa, hän ehti ajoissa), vaikka siitä oli vielä ajomatkaa Wadi Rum Villageen, joka oli sovittu tapaamispaikka. Onneksi meidän myöhästymisellä ei näyttänyt olevan väliä, ehdimme silti retkelle mukaan.

Matkan varrella

Olin varannut meille Wadi Rum Nomadsilta 1 vrk jeeppiretken aavikolle sisältäen yöpymisen tähtitaivaan alla beduiinileirissä (a 55 JOD) ja seuraavalle aamulle 1 h kameliratsastuksen (a 20 JOD). Seuraamme liittyi Georgiassa asuva brittiasianajaja ja 80 päivän maailmanympärysmatkalla oleva brasilialainen nainen. Liikuimme kahdella autolla kahden beduiinioppaan, Habisin ja Abdullahin kanssa. Ajelimme aavikolla ja pysähdyimme mielenkiitoisissa paikoissa katsomaan maisemia kävellen (eli käytännössä kiipeillen). Kävimme mm. parissa kanjonissa, kivisillalla ja hiekkadyynillä. Kävimme myös teellä beduiiniteltassa. Äiti ja iskä ostivat sieltä itselleen beduiinihuivit pään suojaksi. Minulta yksi beduiinimiehistä tuli kysymään, että voisiko hän tehdä minulle pienen hennatatuoinnin käteen. Ajattelin, että mikäpä siinä, se ehtii kuitenkin haalistua pois ennen kuin pitää palata takaisin töihin. Ihan pieni siitä ei sitten tullutkaan, mutta todella kaunis kuitenkin. Sisko ja äitikin saivat sitten omat tatuoinnit. 

Lawrence Spring

Hiekkaa joka paikassa

Kanjoni

Beduiinileirissä

Iltapäivällä pysähdyimme rauhalliseen paikkaan kallion viereen, ja miehet virittivät siihen meille istuskelualueen. Siinä sitten pari tuntia vietimme siestaa sillä aikaa kun beduiinit laittoivat meille lounasta. Lounaan jälkeen matka jatkui taas uusiin kohteisiin. Ison kivisillan luona minut valtasi joku tilapäinen mielenhäiriö ja lähdin siskon kanssa kiipeämään sinne Habisin avulla. Ylösmeno ei ollutkaan mitenkään kamalaa, mutta ylhäällä alkoi jo vähän huimata, oltiin aika korkealla ja oli jyrkkä pudotus alas.  Hyvin pikaisesti kävin sillan päällä valokuvia varten. Sitten erittäin hitaasti ja rauhallisesti laskeuduin hivuttautuen alas. Hengissä selvisin, mutta olisin kyllä voinut jättää kiipeilyn väliin. Päivän viimeisenä kohteena oli taas yksi kallio, jonka laelta oli huikeat näkymät aavikolle. Auringonlasku oli lähellä, joten Habis kysyi, haluaisimmeko jäädä sinne katsomaan sitä. Ilman muuta halusimme, joten Habis ja Abdullah jättivät meidät sinne ja lähtivät leiriin valmistelemaan illallista. Olipa muuten kertakaikkisen hieno auringonlasku. 

Siesta ja lounastauko

Matka jatkuu

Mikäköhän tilapäinen mielenhäiriö valtasi?

Auringonlasku

On se vaan hieno 

Kun aurinko oli kadonnut kallioiden taa, oli onneksi vielä sen verran valoisaa, että pystyimme ongelmitta kävelemään alas kukkulalta. Autot kuskeineen olivat onneksi odottamassa, ja siitä oli enää lyhyt ajomatka leiriin. Hyvästelimme mukanamme olleen brittimiehen, joka ei jäänyt yöksi aavikolle. Sen sijaan leirillä seuraamme liittyi saksalaispariskunta, pari beduiinimiestä ja heidän firmalleen työskentelevä hollantilaisnainen. Istuimme nuotion ääreen juomaan teetä ja kuuntelemaan beduiinilauluja. Illalliseksi saimme mm. kuopassa haudutettua kananlihaa ja kasviksia. Ruuan jälkeen menimme siskon kanssa ihastelemaan upeaa tähtitaivasta ja yritimme ikuistaa sitä myös kameralla. Pimeällä myös puskapissa onnistui helpommin, kun ei tarvinnut miettiä, minkä kiven taakse menee katseilta piiloon. Kun menimme yöpuulle, meille levitettiin patjat maahan siskonpetiin. Saimme myös makuupussit, fleece-vuoren makuupussiin ja paksun peiton. Siinä sitä sitten nukuttiin tähtien alla. Itse nukuin kuin tukki, eikä tullut yhtään kylmä. Toki olen tottunut nukkumaan ulkona teltassa ja makuupussissa. Suomessa kun ei oikein viitsi hyttysten takia nukkua taivasalla, joten tämä oli itsellenikin aivan ainutlaatuinen ja upea kokemus. 

Yöpaikka beduiinileirissä

Ruokaa 

Niitä on paljon

Leiripaikka

Hyvin nukutun yön jälkeen saimme aamupalaa ja pakkasimme kamppeemme mukaan. Sitten Abdullah ajoi meidän perheen ja saksalaisen pariskunnan kamelipisteelle. Siellä meitä odotti 6 kamelia, joiden selkään nousimme. Loppumatka Wadi Rum Villageen taittuikin sitten kamelin selässä. Teki muuten aika gutaa sisäreisille ja nivusille. En varmaan olisi pystynyt yhtään kauempaa olemaan kamelin selässä. Iskä joutui vähän puolimatan jälkeen nousemaan pois ja kävelemään loppumatkan, koska sattui liikaa. Retkeä varatessani olin ajatellut meille 2 tunnin kameliretkeä, mutta onneksi siinä vaiheessa tuli joku järjen ääni ja päädyin tuohon yhteen tuntiin. Äiti oli meistä ainoa, jolla ei ollut ongelmia ja olisi kuulema voinut jatkaa pidempäänkin. Kivat hänelle, ja kiva kokemus tämä oli itsellenikin, mutta seuraavalla kerralla puoli tuntia riittää ihan hyvin :)

Kameleita

Kun Jordanian reissua lähdimme suunnittelemaan, itselleni Wadi Rum ja yöpyminen tähtitaivaan alla olivat ehdottomia reissukohteita. Kaikki odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Oppaamme Habis oli nuoresta iästään (18-v.) huolimatta erittäin osaava. Hän myös osasi toimia meidän länsimaisten naisten kanssa olematta liian tungetteleva mutta kertoen itsestään sopivasti aina silloin kuin jotain kysyimme. Hän kertoi äidilleni nähneensä edellisenä yönä 3 tähdenlentoa. Äiti kysyi, mitä hön toivoi. Habis sanoi, ettei toivonut mitään, sillä hänellä on jo kaikki, mitä hän tarvitsee. Habis myös sanoi, että hän on iloinen, koska jos hymyilee maailmalle, maailma hymyilee takaisin. Tässäpä olisi hyviä elämänohjeita meille kaikille. 

Pieni kivisilta