Luksusta Kuolleellamerellä

Illan hämärtyessä

Loman toinen rantalomaosio alkoi rennosti. Nukuimme aamulla pitkään ja rentouduimme isäntiemme luona puolillepäivin asti. Sitten lähdimme ajamaan kohti Kuolluttamerta. Hotellialueelle savuttuamme menimme ensiksi ostoskeskukseen Rovers Return -ravintolaan lounaalle. Lemonmint-juomat virkistivät lämpimässä säässä (yli + 30 C). Otimme siskon kanssa Rovers Platterin 2 hlölle: sihen kuului ranskalaiset ja friteerattuja mereneläviä, ja sanotaanko vaikka näin, että ruokaa oli erittäin riittävästi. Myös muiden lounasannokset olivat maittavia ja hyvän kokoisia.

Lounaalla

Lounaan jälkeen ajoimme Mövenpick Dead Sea Resortin pihaan. Ennen pihalle ajoa vartija tarkisti, että meillä oli varaus, auton alus tarkastettiin peilillä ja tehtiin 3 pyyhkäisytestiä. Kun saimme auton parkkiin ja tavarat ulos autosta, piti vielä kävellä metallinpaljastimen läpi ja tavarat läpivalaistiin. Sitten istuimme pitkän tovin hotellin aulassa, koska jostain syystä meidän hotellivarausta ei löytynyt hotellin varaussysteemistä (tai löytyi vain yksi huone, kun olimme varanneet kolme). Ikäväksi tilanteen teki se, että kuulemma kaikki huoneet olivat varattuja ja myös viereisissä hotelleissa huonetilanne näytti huonolta. No, isäntämme soitti pari puhelua ja keskusteli hotellin esimiesten kanssa, ja loppujen lopuksi meille järjestyi luksushuoneet merinäköalalla (luonnollisesti niiden alunperin varattujen huoneiden hintaan). Netistä katsoin, että ne meidän alunperin varaaman huoneet olisivat maksaneet a 179 JOD ja nämä uudet huoneet 379 JOD, eli ihan kiva. Isäntämme sanoi, että Jordaniassa on niin kova pelko kasvojen menettämisestä, että heidän oli pakko järjestää meille huoneet. Ei valittamista. Koska hotellialue oli niin iso, meidät kuskattiin huoneisiimme golfautolla. Minun ja siskon huoneessa oli myös valtavan kokoinen terassi (luonnollisesti merinäköalalla). Kylppärissä oli sekä amme että suihku. Molemmille oli leveä sänky ja tilaa oli varsin riittävästi. 

Mövenpick Dead Sea Resort

Meidän huone

Koska kello oli jo melko paljon, suuntasimme heti ensi alkuun rantaa kohti. Aluksi laitoimme mutanaamiot koko vartaloon ja annoimme mudan kuivua. Sitten menimme lillumaan erittäin suolaiseen veteen. Meitä oli etukäteen varoitettu, ettei kannata sheivata samana päivänä. Noudatimme tätä neuvoa, mutta emme olleet osanneet varautua siihen, että paikallinen vessapaperi olisi niin karheaa, että suolainen vesi aiheutti aikamoista kirvelyä. Onneksi siihenkin tottui. Vesijuoksu onnistui hyvin, uiminenkin yllättävän hyvin. Uimakengät tulivat tarpeeseen, sillä pohja oli kivinen. Jonkin aikaa lilluttuamme menimme suihkuun pesemään loputkin mudat pois ja lähdimme metsästämään pyyhkeitä (menomatkalla rannalle ne olivat loppu). Edelleenkään pyyhkeitä ei aluksi ollut, sitten löytyi yksi ja meille sanottiin, että hakevat meille toisen. Varasimme aurinkotuolit ja odottelimme, mutta pyyhettä ei kuulunut. Sisko lähti jo huoneesta hakemaan oma pyyhettä. Sillä aikaa näin allaspojan kantavan puhtaita pyyhkeitä, joten hyökkäsin hänen kimppuunsa ja sain pyyhkeen. Kun sisko tuli takaisin, menimme uudelleen mereen ja sitten kävimme vielä pikaisesti altaasta. Aurinko alkoi jo laskea ja ajattelimme, että parhaat näkymät olisivat meidän omalta terassilta. Menimme siis sinne ihailemaan jälleen uutta auringonlaskua.

Lillumassa

Auringonlaskua ihailemassa omalla parvekkeella

Illalla menimme kaikki yhdessä hotellin ravintola-alueelle syömään kevyttä arabialaista iltapalaa (ja tietysti lemonmint-juomia). Illallinen nautittiin paikallisen musiikin tahdissa ja jonkin ajan kuluttua siellä esiintyi myös vatsatanssija. Mahat täynnä palasimme takaisin huoneisiimme. Huomasimme siskon kanssa, ettei meidän huoneessa toiminut enää kuin yksi valo. Oli esimerkiksi erittäin kätevää, että vessassa ei ollut toimivaa valoa. Olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä asialle mitään ja ajattelin mennä nukkumaan. Äiti tuli kuitenkin muusta syystä käymään huoneessamme ja soitti sitten huoltomiehen paikalle. 10 min päästä kaksi miestä tuli koputtamaan ovelle. Sanoin, että valot eivät toimi. He kokeilivat katkaisijoita, avasivat sitten sulakekaapin vaatekaapin seinän takaa ja käänsivät automaattisulakkeen takaisin päälle. Valot menivät päälle, kiitin huoltomiehiä ja painuin pehkuihin.

Illallista

Aamulla heräsimme klo 8, jotta ehtisimme nauttia aamupalasta ja viettää aikaa myös altaalla. Kävelimme siskon kanssa aamiaisravintolalle ja siellä meitä odotti valtaisa buffetaamiainen. Ilmoitimme ravintolaan mennessä huoneemme numeron ja meidät ohjattiin ulkoterassilla olevan pöydän ääreen istumaan. Pöytiin tarjoiltiin teetä ja kahvia, muut einekset noudettiin itse. Sieltähän löytyi vaikka mitä herkkua sekä arabialaisesta että länsimaisesta keittiöstä. Olin ensimmäisellä santsikierroksella hakemassa munakasta (joka paistettiin pyynnöstä haluamillani lisukekilla) kun sisko tuli sanomaan menevänsä käymään vessassa. Meni ehkä 2 minuuttia kun kävelin takaisin pöytämme luo, paitsi että siinä istui jo joku vieras mies ja meidän astiat oli korjattu pois. Sanoin tarjoilijalle, että meidän pöytämme on viety ja samantien järjestyi uusi pöytä. Nopeaa toimintaa.

Ihan ok aamupala

Puutarhaa

Altaalla

Aamiaisen jälkeen menimme jälleen käymään meressä. Sitten siirryimme isolle uima-altaalle ja varasimme parhaat aurinkotuolit sieltä itsellemme. Äiti liittyi myöhemmin seuraamme. Saimme pitää yhden huonee klo 14 asti, vaikka varsinainen check out oli jo klo 12. Kävimme siis välillä siirtämässä omat tavaramme toisten huoneeseen ja grillaus altaalla jatkui. Lopuksi kävimme vielä viimeisen kerran suolaamassa itsemme meressä ja sitten suihkun kautta vaihtamaan vaatteita. Siirryimme golfautolla receptioniin ja uloskirjauksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin aluksi vain takaisin sinen ostoskeskukseen vikistäytymään lemonmintien avulla. Iltapäivän ohjelmaan kuului Nebo-vuori, johon Mooses aikoinaan johdatti israelilaiset. Sieltä jatkoimme Madabaan ja isäntiemme suosikkiravintolaan, jossa nautimme arabialaisen lounaan/päivällisen. Kylläisinä ajelimme takaisin Ammaniin nauttimaan loppuajasta Jordaniassa.

Mt Nebo

Madaba

Ja taas syödään