Pyhä kaupunki

Jerusalem

Jerusalem on ollut aika erilainen ennakko-odotuksiini verrattuna. En osaa pukea sanoiksi sitä, mitä oikeastaan etukäteen odotin, mutta täällä ollessani tykästyin kaupunkiin kovasti. Jotenkin joka paikassa vallisee sellainen suvaitsevainen ja toiset huomioon ottaava asenne (vaikka tosiasiassa näin ei olisikaan).  Kaduilla kaikki kulkevat sulassa sovussa uskontoon ja ihonväriin katsomatta. Kaikki kohtaamani ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita. Pimeän tultuakaan ei ollut yhtään turvaton olo kulkiessani yksin ulkona. Beetlehemissä käydessäni sanoin hätäpäissäni yhdelle kaupan (mies)myyjälle, että ystäväni odottavat muualla, kun hän kysyi, matkustanko yksin. Tuskin tähänkään oli tarvetta, myyjä oli hyvin ystävällinen ja osasi suomeakin ("ei oo rahaa" ja "on rahaa"). Myyjä vain ihmetteli, että miksi "kaverini" eivät tulleet mukaan, pelottiko heitä tulla Palestiinaan. Vakuutin, että "kaverit" olivat vain väsyneitä, joten päätin tulla yksin. Valeaviomiehelle tai edes valekihlasormukselle ei ole ollut tarvetta. Eniten kiinnostuneita ovat olleet paikalliset lapset, jotka tulevat usein tervehtimään iloisesti ja pyytävät leikkimään kanssaan (en tiedä, miten tyypillistä tämä on).

Hautakiviä ja kumpuja

Minulla oli siis Jerusalemissa aikaa 2,5 päivää. En ollut etukäteen suunnitellut mitään eritystä, vaan olin ajatellut sitten paikan päällä miettiä fiiliksen mukaan, mitä haluaisin tehdä. Minulla jäi Suomessa ennen matkaa asioita "vähän" kesken. Jordaniassa oli koko ajan seuraa, joten kotiasiat eivät siellä niin pyörineet mielessä, mutta nyt kun olin yksin, oli myös liikaakin aikaa märehtiä ja murehtia ja miettiä kotiinpaluuta. Osittain tätä pahensi vielä se, etten penikkataudin vuoksi pystynyt kävelemään kovin pitkiä matkoja yhteen putkeen, joten en voinut pitää itseäni kiireisenä koko ajan. Käytinkin Jerusalemissa paljon aikaa mietiskelyyn ja rukoiluun, mihin miljöö sopi täydellisesti. 

Itkumuuri, miesten ja naisten osiot

Kävin tietysti katsomassa myös tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Itkumuurin, Via Dolorosan jne. En kuitenkaan pääsääntöisesti suunnistanut kartan kanssa, vaan sukelsin aina vanhankaupungin kapeille kujille ja menin sinne, mikä näytti kiinnostavalta tai kutsuvalta. Sain vinkin, että luterilaisen kirkon tornista olisi parhaat näköalat. Kirkko oli kuitenkin valitettavasti suljettu molempina kertoina kuin sinne yritin mennä. Sain siis "tyytyä" Mt. Of Olivesin näköalatasanteiden maisemiin. Kävin myös Oskar Schindlerin haudalla, joka lopulta löytyi pienen mutkan kautta. Machane Yehuda -marketin kujilta löytyi iltaisin jos jonkinlaista syötävää. Ruoka ei ole varsinaisesti halpaa missään, mutta oikeastaan hostellin hintaan kuuluvan täyttävän aamiaisen lisäksi en tarvinnut päivässä kuin yhden lämpimän aterian. Lähimarketista löytyi sopivia snackseja välipaloiksi. Sieltä löytyi yllättäen myös TimTameja, mutta 6 € hintaan en viitsinyt niitä ostaa (syyskuun Australianreissua odotellessa). 

Vanhankaupungin kujilla

Respect

Machane Yehuda

Mamilla Mall

Viimeisenä päivänä päätin käydä myös Beetlehemissä vierailemassa Jeesuksen synnyinpaikassa. Katsoin wikitravelista, että sinne pääsee kätevimmin ja halvimmin bussilla, joka lähtee Damascus Gaten viereiseltä bussiasemalta. Kävelin sinne ja yritin ensin mennä bussiin laiturilta, jossa luki Bethlehem. Kuski kuitenkin sanoi, ettei hän mene sinne, vaan bussi lähtee viereiselltä laiturilta. Parin minuutin päästä bussi 231 tulikin laiturille ja alle 2 € hintaan sain lipun Beetlehemiin. Bussimatka kesti reilun puoli tuntia maisemareittiä pitkin. Jäin pois siinä pysäkillä missä kaikki muutkin jäivät. Siitä oli vielä n. 15 min kävelymatka kapeita ostoskatuja pitkin Manger Squarelle. Siellä odotti Church of Nativity eli Jeesuksen syntymäkirkko, joka on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneet. Siellä oli pari muutakin tyyppiä ja sain odotelle jonossa reilun puoli tuntia, että pääsin sisään kirkon alla olevaan luolaan, johon Jeesuksen täsmällinen synnyinpaikka on merkattu lattiaan hopeisella tähdellä. Kumarruin suutelemaan tähteä niin kuin tapoihin kuuluu, ja olihan se hieno ja pyhä kokemus. Ympärillä imiset rukoilivat ja lauloivat virsiä omilla äidinkielillään ja iloitsivat päästessään käymään pyhässä paikassa.

Church of Nativity

Kirkossa vieralun jälkeen shoppailin vähän (hinnat olivat halvempia kuin Jerusalemissa). Päätin kuitenkin melko pian lähteä takaisin Jerusalemiin, koska tuon päänähtävyyden lisäksi lähistöllä ei ollut enää oikein muuta nähtävää. Kävelin takaisin samalla bussipysäkille, jolla jäin tullessa pois kyydistä. Olin juuri liikennevaloissa kun näin bussini lähtevän pysäkiltä. Onneksi seuraava tuli jo 20 min päästä. Pysäkillä oli koppi, jonka penkillä nukkui poika. Kävelin suomalaiseen tapaan kauemmaksi kopista. Hetken päästä joku mies tuli herättämään pojan ja käski tämän istumaan. Hän tuli sitten minulle sanomaan, että voin mennä istumaan tuolille, bussia joutuu kuitenkin odottamaan pitkään. Tartuin tarjoukseen ja siinä sitten istuttiin vierekkäin sen pikkupojan kanssa. Pikku hiljaa pysäkille alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä, lähinnä musliminaisia. Jokunen turistikin näkyi. Kun bussi tuli paikalle, ahtauduimme siihen ja lähdimme liikkeelle. Tällä kertaa matka kesti noin 40 min, koska Jerusalemin rajalle tullessa bussi pysäytettiin tarkastusta varten (Beetlehem on Palestiinan puolella). Kaikki palestiinalaiset nousivat pois bussista. Wikitravelissa sanottiin, että turistien kuuluu jäädä bussiin eikä kuski ajanut minua ja niitä paria muuta turistia pois, joten jäin sinne istumaan. Kuski otti maton mukaansa ja meni pihalle rukoilemaan. Aseistettu (nais)vartija tuli sisään bussiin ja vilkaisi pikaisesti passimme ja viisumime. Sitten hän meni ulos ja tarkasti yksitellen kaikkien palestiinalaisten henkilökortit/luvat. Kun kaikki olivat taas bussissa, matka jatkui bussiasemalle. 

Beetlehem

Jerusalemissa oleskelusta on tehnyt entistä jännittävämpää mielenkiintoiset kämppikseni. Yövyn siis 4 henkilön dormissa. Kun saavuin tänne, alasängyssä kuorsasi kovaan ääneen keski-ikäinen myöhemmin kiinalaiseksi paljastunut rouva. Kun illalla tulin takaisin huoneeseen, kylppäri kirjaimellisesti lainehti vedestä ja pesuallas oli täynnä saippuavaahtoa, nainen kuorsasi edelleen alapedissä. Kävin pesemässä hampaat ym. Nainen sitten yhtäkkiä heräsi ja selitti jotain kiinaksi. Hetken päästä hän tuli takaisn luutun kanssa ja kuivasi kylppärin lattian. Sitten hän meni takaisin sänkyyn ja 2 min kuluttua alkoi taas kuorsata. Seuraavana aamuna herätessäni hän oli poissa, eikä häntä ole sen jälkeen enää näkynyt. Sen sijaan kahteen muuhun sänkyyn oli tullut nukkujia: yläpedille keski-ikäinen kenialainen Max, joka ilmeisesti on patologi (tai ainkin tehnyt kanditutkinnon patologiasta (?), ei kuitenkaan lääkiksessä), ja alapedille rollattorin kanssa liikkuva 88-vuotias australialainen John, joka on tehnyt pitkän uran kauppakirjojen tarkastajana ja on nyt kolmannella pyhiinvaellusmatkallaan Jerusalemissa. Selvisi, että tuo kiinalainen nainen oli yrittänyt ajaa Johnin pois meidän huoneestamme, mutta Max oli puolustanut kyyneleet silmissä ollutta Johnia ja nainen oli sitten itse vaihtanut huonetta. Huonokuuloisella Johnilla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana ja pidimme kolmisin myös yhteisiä rukosushetkiä. Enpä ole ennen ollut hostellissa, jossa olisi näin laaja ikähaitari, yleensä huonetovereina on ollut vain muita pari-kolmekymppsiä reppureissaajia. En kyllä voi käsittää sen kiinalaisnaisen käytöstä. Miten hän kuvitteli voivansa ajaa toisen ihmisen pois huoneesta, josta me kaikki olemme maksaneet. Onneksi asia kuitenkin kääntyi parhain päin, niin kuin yleensä tuppaakin käymään. Huomenna matka jatkuu eteenpäin ja mietiskely varmasti jatkuu, mutta pyhä kaupunki jätti sellaisen jäljen, että uskon kaiken järjetyvän parhain päin. Ainakin tähän mennessä elämässäni kaikki on mennyt juuri niin kuin pitikin, vaikkei aina niin kuin olin etukäteen toivonut. 

Herkkuja