Luolaretkellä Sloveniassa

Koska reililipussani oli vielä päiviä reilusti käyttämättä enkä kokenut tarvitsevani enempää aikaa Zagrebissa kiertelyyn, päätin lähteä päiväretkelle Sloveniaan. Ljubljana olisi ollut helppo kohde, sillä sinne pääse Zagrebista junalla reilussa kahdessa tunnissa. Kaupunkeja on reissun aikana tullut kuitenkin sen verran jo kierrettyä, että päätin mennä askelta pidemmälle ja käydä Skocjan Caves -luolastossa. Sitä mm. Lonely Planet ja Tripadvisor suositelivat, joten vaikka erinäisissä luolissa on tullut aiemminkin käytyä, ajattelin tämän kuitenkin olevan näkemisen arvoinen paikka. 

Jouduin taas heräämään aamulla aikaisin, jotta ehdin klo 7 lähtevään junaan. Menin ensin yhdellä junalla Ljubljanaan, ja maiden rajalla oli taas mittavat passin- ja lipuntarkastukset. Ljubljanassa vaihdoin taajamajunaan, jolla pääsin Divacaan klo 11 aikaan. Asemalla odotti bussi, jonka kyydissä pääsin Skocjan Cavesin infokeskukseen. Interrail-nettisivulla sanottiin, että reililipulla bussikuljetus olisi ilmainen. Kuitenkaan bussissa kukaan ei kysynyt mitään lippua tai pyytänyt maksua, eli ilmeisesti kyyti oli joka tapauksessa ilmainen. Samalla bussilla tuli muitakin ihmisiä, eikä heiltäkään maksua pyydetty.

Kun bussi saapui perille, menin infokeskukseen kysymään tietoa luolaretkistä. Ystävällinen opas kertoi, että seuraava kierros alkaisi vasta klo 13. Tai itse asiassa kierroksia on kaksi, joista toinen menee pidemmän aikaa luolastossa ja toinen pidemmän aikaa ulkosalla. Olisi mahdollista yhdistää nämä kaksi kierrosta, mutta omiin aikatauluihini se ei sopinut. Muuten en olisi enää päässyt bussilla juna-asemalle ja päivä olisi pitkittynyt huomattavasti. Päätin siis, että menen 1,5-2 tunnin kierrokselle, joka on pidemmän pätkän luolastossa. Koska kierroksen alkuun oli vielä n. 1,5 tuntia aikaa, päätin kävellä muutaman kilometrin mittaisen Educational Trail -lenkin. Reitin varrella oli infotauluja luontopolkutyyliin kertoen alueen luonnosta. Osa reitistä kulki kylän asutuksen keskellä, osa taas ihan metsässä. Muutama hyvä näköalapaikkakin oli tarjolla. 

Kun palasin takaisin infokeskukseen, paikka kuhisi muita turisteja. Lipunmyyntikin oli auennut, joten sain ostettua lipun kierrokselle. Sain myös ihan ilmaiseksi avaimen omaan lokeroon, jonne sain laitettua ylimääräiset tavarani säilöön kierroksen ajaksi. Kun kello löi yksi, kaksi opasta kokosi meidät yhteen ja lähdimme isona laumana valumaan kohti luolaston sisäänkäyntiä. Siellä meidät jaettiin kahteen n. 40 hengen porukkaan, joista minä pääsin ensimmäiseen. Oppailla oli muutama tärkeä sääntö: älä ota kuvia, älä eksy porukasta äläkä koske kivimuodostelmiin. Näillä eväillä pääsimme viimein sisään.

Luolastossa oli kaksi turisteille valmistettua osuutta. Ensimmäinen osuus oli ns. hiljainen luolasto, jonka korkeissa kammioissa oli toinen toistaan upeampia tippukivimuodostelmia. Aika monessa tippukiviluolassa olen ehtinyt elämäni aikana käydä ja ajattelin, että niissä ei mitään uutta ja ihmeellistä minulle olisi. Kyllä kuitenkin leuka loksahti alas, kun astuimme sisään. Kymmeniä metrejä korkeissa kammioissa katosta roikkuvat ja lattiasta kohoavat kivimuodostelmat olivat kertakaikkisen hienoja. Opas kertoi meille niiden synnystä ja luolien historiasta sujuvalla englannilla, mikä oli oiva lisä elämykseen.

Olin jo ihan myyty hiljaisessa luolastossa, mutta paras oli kuitenkin vielä edessä. Jossain vaiheessa aloimme nimittäin kuulla veden solinaa, ja pian laskeuduimmekin  yli 100 m korkeaan kammioon, jonka pohjalla virtasi Recka-joki. Ylitimme joen n. 40 metriä joen yläpuolella kulkevaa siltaa pitkin, ja sitten kuljimmekin portaita ylös-alas luolan reunalla. Lopulta päädyimme luolan suuaukolla, josta aikoinaan jokikin on virrannut sisään. Siellä viimein opas antoi luvan ottaa valokuvia. Sitten kävelimme ulkona vielä vähän matkaa hissille, joka vei meidät lähelle infokeskusta. Vähän harmitti, ettei kuvia saanut ottaa, kun netistäkään ei oikein edustavia otoksia löydy. Luolissa oli kuitenkin sen verran hämärää, ettei hyviä kuvia kuitenkaan olisi saanut mukana olevilla välineillä otettua. Täytyy siis vain mennä paikan päälle, jos haluaa ihailla luolastoa.

Infokeskuksella odottelin vähän aikaa bussia ja pääsin sitten takaisin juna-asemalle ja junalla Ljubljanaan. Siellä minulla oli 1,5 tuntia vaihtoaikaan seuraavaan junaan, joten päätin lähteä erittäin pikaiselle kaupunkikierrokselle. Ajattelin että ylhäältä linnasta näkee parhaiten kaupungin maisemat, joten päätin mennä ensimmäisenä sinne. Ajanpuutteen vuoksi investoin 1,5 € ylös menevään hissiin. Siellä tehokkaasti ihailin ja valokuvasin maisemat, jonka jälkeen kävelin alas. Sitten ehdin hieman kierrellä kaupungissa sekä käydä ostamassa evästä ja postikortin ennen kuin palasin takaisin juna-asemalle. Matka Zagrebiin sujui unisissa merkeissä, ja taas piti passia ja lippua vilauttaa moneen kertaan. Vaikka retki Sloveniaan oli pikainen, oli se mielestäni ehdottomasti matkan arvoinen ja mielelläni menisin uudelleenkin paremmalla ajalla. Ensi kertaan siis :)