Ihana Praha ja satumainen Karlštejn

Kaunis Praha

4,5 tunnin junamatka Prahaan sujui mukavasti kahdella penkillä leveillen, blogia kirjoitellen ja erityisesti Saksan eteläosien maisemia ihaillen. Prahan päärautatieasemalle saavuttuani ensimmäiseksi piti pähkäillä, mistä saisin paikallista rahaa. Alunperin oli tarkoitus vaihtaa valuuttaa jo Berliinissä, mutta en sitten siellä saanut aikaiseksi metsästää rahanvaihtopistettä. Minulla on jonkin verran euroja mukana vaihdettavaksi, mutta aseman valuutanvaihtopisteet näyttivät ottavan 15-20 % komissiota (mikä Loneny Planetin mukaan on tavallista), joten päädyin kuitenkin nostamaan rahaa pankkiautomaatilta (niitä löytyikin useampia). 

Junamatkalla Berliinistä Prahaan

Seuraavaksi pitikin pähkäillä, miten pääsisin hostellille, joka oli vajaan 4 km päässä asemalta. Keli oli vähän ankea ja rinkka painava, joten ei huvittanut kävellä. Päädyinkin menemään metrolla, ja kun joka tapauksessa ostin lipun, ostin samantien 24 h lipun (4,4 €), joka on voimassa kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa. Mainittakoon, että yksittäiset liput maksavat 1 € (30 min) ja 1,5 € (90 min). Kahden metron ja yhden ratikan jälkeen pääsin perille linnan kupeeseen Hostel Santini Pragueen, jonne olin etukäteen tehnyt varauksen kolmeksi yöksi 9 hengen dormiin (17 € /yö). Hostelli oli erittäin siisti ja huoneessa oli kaksi kylpyhuonetta sekä omat lukolliset kaapit (johon rinkkakin mahtui ongelmitta, toisin kuin Varsovassa). Olisin kuitenkin kaivannut sänkyyn omaa lamppua (toki otsalamppu oli mukana) ja omia pistokkeita (itse ehdin varata sellaisen sängyn, jonka vieressä sattui olemaan pistoke, mutta kaikissa sängyissä näin ei ollut). Huoneen hintaan sisältyi myös aamiainen, joka oli Puolan tarjontaan verrattuna hyvinkin vaatimaton (teetä, kahvia, tuoremehua, muroja ja yksi täytetty sämpylä. No, parempi sekin kuin ei mitään, ja kaupasta sai huokeaan hintaan haettua lisää murkinaa.

Hostel Santini Prague

Kun olin asettunut aloilleni hostelliin, lähdin tutkimaan ympäristöä. Kävelin vähän matkaa hostellilta linnaa kohti ja n. 5 min kävelyn jälkeen päädyinnäköalapaikalle, josta oli hieno näkymä kaupunkiin. Kiertelin linnan alueella ja kävin katsomassa upean St Vitus Cathedralin. Sitten lähdinkin päämäärättömästi ajelemaan ratikoilla ympäri kaupunkia, mikä oli ihan loistavaa: ei tarvinnut rasittaa jalkoja tai kylmettyä viimassa, mutta näki maisemia "paikalliseen tapaan". Totta kai oli sitten käytävä myös vanhankaupungin kaduilla kävelemässä ja katsomassa sen iso aukio ja kaunis astronominen kello. Löysin myös hyvän isomman supermarketin, josta löytyi illallistarpeita ja muutakin evästä. (Välihuomautuksena todettakoon, että hostellin kulmallakin on "supermarket", joka ei kyllä valikoimaltaan tai edes kooltaan eronnut mitenkään sitä vastapäätä olevasta "minimarketista".)

Maisemia hostellin läheisyydestä. Alemmissa kuvissa linnaa.

Mahtava St. Vitus Cathedral

Astronominen kello

Ratikkamatkan varrelta

Seuraavana aamuna nukuin oikeasti pitkään (en edes ehtinyt hostellin aamiaiselle). Siinä vaiheessa kuin lähdin liikkeelle takki päällä, aurinko oli jo korkealla ja oli huomattavasti lämpimämpää kuin edellisenä päivänä. Jouduinkin pian riisumaan takin pois, koska tuli liian kuuma. Kävelin hostellilta ruuhkaiselle Charles Bridgelle ja kävelin sen yli joen toiselle puolelle. Sitten hyppäsin taas ratikan kyytiin. Tällä kertaa valitsin sellaisen linjan, joka ajaa joen vartta pitkin. Ajoinkin ratikalla n. 20 min etelään päin, kunnes se kaartoi pois joelta. Hyppäsin pois seuraavalla pysäkillä ja lähdin seuraavalla kaupunkiin päin menevällä ratikalla takaisin. Pian löysin itseni taas vanhankaupungin kujilta. Jossain vaiheessa päädyin torille, jossa myytiin kaikenlaista ruuasta ja kukista matkamuistoihin. Olikin ihana ostaa jäätelö ja istua torin laidalla nauttimassa auringosta ja katsella torilla asioivia ihmisiä. Lopulta lähdin takaisin kohti jokea ja kävelin pitkään sen länsipuolen rannalla. Siellä oli (taas) paljon joutsenia, joita ihmiset ruokkivat leivänpaloilla. Rannalta lähdin kävelemään hostellia kohti pitämään pientä levähdystaukoa. 

Ruuhkainen Charles Bridge

Kuplamies hommissa vanhankaupungin aukiolla

Tori

Torin laidalla

Valtava Vltava

Vltavan varrella

Taas niitä joutsenia

Katutaidetta

Kai se on taidetta tämäkin

Iltapäivällä lähdin vielä kävelylle Petrínské Sady -puistoon, jossa omenapuut kukkivat kauniisti. Puisto on mäen rinteellä ja huipulle olisi päässyt "ratikalla", mutta päätin kuitenkin reippailla ja kävellä ylös. Puistossa oli paljon muitakin ihmisiä kävelyllä ja samalla pystyi nauttimaan maisemista. Ylhäällä olevan näkötornin huipulle pääsee kiipeämään n. 300 portaan verran  2,6 euron hintaan (opiskelija) ja hissilläkin lisämaksusta. Ajattelin, että eihän tuo mitään, äkkiäkös tuonne kapuaa. No joo, eihän se portaiden määrä ollut paha, mutta suojakaiteen lisäksi ei ollut mitään pleksiä tai muutakaan suojaa, vaan ihan ulkoilmassa käveltiin. Kaiken lisäksi torni vielä heilui tuulen mukana. Onneksi sentään portaat olivat umpinaiset, muuten olisi varmaan jäänyt kävely alempaan näköalatasanteeseen. Rystyset valkoisina kaidetta puristaen selvisin hengissä ja uskalsin ottaa valokuviakin. Tämä oli ehdottomasti (ainakin tähän mennessä) reissun pelottavin kokemus, vaikka järjellä ajateltuna ei tuossa mitään hätää edes ollut (voi tätä putoamisen pelkoa). Näiden koettelemuksien jälkeen kävin vielä illalla siinä hostellin viereisellä näköalatasanteella ihailemassa kaupungin valoja.

Puiston väriloistoa

Kauhea vale-Eiffeltorni

Maisemaa tornista

Öinen Praha

Vaikka tykkäänkin Prahasta tosi paljon, viimeisenä päivänä päätin lähteä retkelle Karlštejniin, joka on n. 30 km päässä Prahasta. Heräsin aamulla puoli seitsemältä ihan sitä varten, että pääsisin ottamaan valokuvia Charles Bridgesta ilman valtavia väkijoukkoja. Aikainen herätys kannatti, sillä muutamista muista valokuvaajista huolimatta silta oli aamuauringossa todella kaunis. Palasin vielä hostellille aamupalalalle ja lähdin sitten kävelemään päärautatieasemalle. Aamuinen Praha oli todella hurmaava, koska vanhankaupungin kujat eivät olleet täynnä turistimassoja. Juna-asemalla oikea laituri ja taajamajuna löytyivät helposti ja 40 min junamatka kului nopeasti. 

Charles Bridge aamuauringossa

Junalla Karlstejniin

Myös "muutama" muukin turisti makasi samalla junalla Karlštejniin, joten heitä seuraten asemalta oli helppo löytää kylään. Lyhyen kävelymatkan jälkeen sain ensisilmäyksen siihen paikkaan, joka minut (ja muut turistit) oli Karlštejniin houkutellut: mahtipontinen, uskomattoman hyvin säilynyt kaunis keskiaikainen linna, joka komeili mäen päällä. Taas pääsin kapuamaan rinnettä ylös. Kun nyt linnalle asti olin tullut, päätin mennä opastetulle kierrokselle linnan sisään (Tour 1, opiskelijahinta 7,20 €). Pääsinkin nauttimaan englanninkielisestä kierroksesta n. 20 kiinalaisen turistin kanssa. Linnan sisällä oli kauniita vanhoja tavaroita, mutta ne eivät silti pärjänneet loistossaan linnan upealle ulkokuorelle. Oppaan kertomat tarinat linnasta ja sen esineistöstä olivat kuitenkin mielenkiintoisia. Valokuvauspolitiikka jäi itselleni edelleen epäselväksi. Lipunmyyntipisteessä oli kyltti, että linnan sisällä valokuvaaminen on kielletty. Kierroksella kiinalaiset kuitenkin kaivoivat heti kamerat esiin eikä opas kommentoinut siihen mitään, joten otin sitten itsekin runsaasti valokuvia. Kai se opas olisi jotain sanonut, jos näin ei olisi saanut tehdä.

Karlstejn

Ensinäkymä linnaan

Siinä se nyt on joka suunnasta

Aarteita linnassa

Linnakierroksen jälkeen pohdin, että löytyisikö jostain lähistöltä sellainen paikka, jossa voisi istua piknikillä ja katsella samalla linnaa. Jonkin aikaa käveltyäni näin, että muutama ihminen kääntyi pois "turistiväylältä" kohti metsää. Lähdin seuraamaan heitä, ja siellä olikin ihan kunnon metsäpolku, jonka varrella puissa oli värillisiä "reittimerkkejä". Mitään varsinaisia opasteita ei kuitenkaan ollut. Jonkin matkaa rinnettä ylös käveltyäni edessä aukeni valtava vihertävä nurmikenttä, josta avautui uskomattoman kaunis näkymä linnaan. Siellä kelpasikin sitten useampi tunti makoilla auringossa syömässä evitä, lukemassa kirjaa, kuuntelemassa musiikkia ja kirjoittamassa postikortteja. Viihdyin niin kauan, että nenäkin vähän paloi ja käsiin tuli t-paitarusketusrajat. Kun viimein maltoin lähteä jatkamaan matkaa, piti vielä kylästä ostaa jäätelö ja mansikka-nutellacreppi ennen junamatkaa takaisin Prahaan. Enpä muista, milloin vappuaattona olisi viimeksi ollut näin upeat maisemat.

Salaperäinen polku

Nothing to add

Ei pöllömpi piknikpaikka