Salzburgin alppimaisemissa

Sateinen Salzburg

Saapuessani Salzburgiin ilma oli suoraan sanottuna ankea. Vettä ripotteli tasaiseen tahtiin ja oli kylmää ja harmaata. Onneksi International Youth Hosteliin oli vain 10 minuutin kävelymatka juna-asemalta. Löysinkin helposti perille ja pääsin lepäämään pitkähkön junamatkan jälkeen. Hostellin sijainti olikin oikeastaan yksi sen harvoja hyviä asioita. Nukuin yhden yön 6 hengen dormissa kalliiseen 21,60 €:n hintaan (aamiainen erikseen 3,5 €). Huone oli melko ahdas eikä sängyssäni ollut omaa lamppua tai pistorasiaa. En siis saanut puhelinta ja tablettia ladattua yön aikana (huonekaverit olivat omineet kaikki pistokkeet). Onneksi yleisissä tiloissa pystyin sen verran lataamaan puhelinta, että pärjäsin pari päivää. Oma lukollinen kaappi sentään oli sen verran iso, että sain rinkan sinne helposti mahtumaan. Hostelli oli iso ja meluisa (onneksi oli ne korvatulpat), ja erehdyin ostamaan alakerran "ravintolasta" 6 eurolla pizzan, joka osoittautui uunissa lämmitetty kaupan pakastepizza. Kyllä tuolla nyt yhden yön nukkui, kun oli sentään siistiä ja tosiaan sijainti keskustan ja juna-aseman välissä oli erittäin hyvä, mutta seuraavalla kerralla todennäköisesti valitsen toisen majapaikan.

Hostellilla

Kun olin saanut levättyä hostellilla sadekin oli jo lakannut. Katsoin säätiedotteesta, että sinä päivänä pitäisi olla kuitenkin vähän parempi keli kuin seuraavana päivänä, joten päätin lähteä kävelylle näköalareitille. Olikin ihana kävellä kapeita teitä pitkin puiden lomassa, kun ilma oli sateen jälkeen niin raikas. Kaikkia kaupunkia ympäröiviä vuoria ei pilvien takaa näkynyt, mutta lintujen laulu raikui keväisen kauniisti. Jossain vaiheessa päädyin linnoitukselle asti. Olisin mielelläni kiivennyt sinne katsomaan maisemia, mutta sinne oli sisäänpääsymaksu. Koska näkyvyys oli sen verran huono (ja maksu iso), päätin jättää sen tällä kertaa väliin. Päästyäni alas kukkulalta kiertelin jonkin aikaa keskustassa ja ikkunashoppailin ihanan näköisillä kauppakaduilla. Aurinkokin hieman pilkisti pilvien lomasta. Kun palasin hostellille, linnoittauduin oleskeluhuoneeseen lataamaan puhelinta ja varaamaan tulevien kohteiden majoituksia. Klo 20 tv-ruudulla alkoi pyöriä Sound of Music -elokuva, joka näytetään hostellissa joka ilta. Ja pakkohan se oli katsoa ennen nukkumaanmenoa.

Puistossa

Sound of Musicistakin tutut portaat

Kävelyreitillä

Festung Hohensalzburg

Lisää kuvateksti

Mozartin syntmäkoti

Ostoskatu

Illalla oleskeluhuoneessa kuulin, kuinka viereisessä pöydässä joku kehui käyneensä jääluolassa. Googletin asiaa ja selvisi, että maailman isoimpaan 42 km pitkään jääluolaan Eisriesenweltiin voisi todellakin tehdä päiväretken Salzburgista. Päätinkin, että toisena päivänäni lähtisin alppimaisemiin Werfenin kylään. Aamulla herättyäni kävin vielä nopeasti keskustassa kaupoilla. Vaikka sadetta oli luvattu koko päiväksi, aurikon paistoi pilvien lomasta. Yhdentoista aikaan lähdin juna-asemalle, ja sieltä meni taajamajunalla n. 50 min Werfeniin. Matkalla taivas synkkeni ja alkoi sataa vettä. Siinä vaiheessa kun pääsin perille, vettä tuli jo reippaammin. Onneksi satuin juna-asemalle juuri sellaiseen aikaan, että sieltä lähti lähes saman tien minibussi 20 min ajomatkan päässä olevaan Eisriesenweltiin (meno-paluu 7 €). Matkan olisi voinut myös kävellä, mutta siihen olisi mutkittelevaa vuoristotietä pitkin ylämäkeen mennyt 1,5-2 tuntia, eikä minulla ollut aikaa siihen (eikä kyllä huvittanutkaan lähteä kävelemään vesisateessa. 

Junamatka Alpeille

Minibussilla pääsi 1000 m korkeuteen Besucherzentrumiin, josta sai ostettua lipun gondoliin ja opastettuun retkeen jääluolassa (opiskelija 22 €). Opastus luolaan on pakollinen, mutta gondolin olisi voinut välttää kiipeämällä itse ylös. Tähän kuitenkin edelleen olisi tarvinnut aikaa, tiettyjä varusteita ja kokemusta vuorikiipelystä, eikä minulla ole niistä mitään, joten gondoli sai kelvata. Lippujen oston jälkeen gondolille 1080 m korkeuteen oli n. 20 min kävelymatka. Edelleen satoi, joten kun reitti jakaantui tunneliin ja maisemareittiin, valitsin tunnelin. Se ei ollut kovin pitkä, mutta sen päähän päästyäni sade olikin yhtäkkiä loppunut ja aurinko näyttäytyi. Taustalla siintävät alpitkin alkoivat kummasti näyttää komeammilta.

Kiivetään ylös

Gondolille päästyäni ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia, että päästiin matkaan. Oli muuten ihan hirveät 3 minuuttia, kun heiluva gondoli nousi jyrkkää vuorenrinnettä mukaillen 1575 metriin. En uskaltanut katsoa muualle kuin suoraan eteenpäin vuoren rinteeseen. Hengissä kuitenkin selvisin, ja ylhäällä odottikin upea maisema. Matka ei kuitenkaan vielä päättyt siihen, vaan vielä piti kavuta n. 20 min 1641 metriin jääluolan sisäänkäynnille. Minulla tosin natka kesti kauemmin, koska vähän väliä piti pysähtyä ottamaan valokuvia. Reippailun aikana olin hyvin tarjennut ilman takkia, mutta ylös päästyäni lisäsäin vaatetusta, koska luolaan oli suositeltu pukeuduttavan lämpimästi. Laitoinkin siis vielä toiset housut päälle, villasukat jalkaan, takin, kaulahuivin, pipon ja sormikkaat. Tämä osoitautui riittäväksi vaatetukseksi: ei tullut liian kylmä muttei myöskään liian kuuma. 

Pelottava gondoli

Luolan suuaukko

Alpit

Korkealla ollaan

1600 metrissä

Vaatteiden lisäyksen jälkeen piti vielä odottaaa noin vartti, että seuraava kierros luolassa alkaisi. Samassa ryhmässä oli sekä saksankielisiä että englanninkielisiä henkilöitä, joten oppaamme selosti kaiken molemmilla kielillä. Luolassa ei ole valaistusta, joten puolet meistä sai käteensä öljylampun, jonka avotulen valossa suunnistimme eteenpäin valtavassa pimeässä luolassa. Näimme luolasta vain kilometrin pätkän, mutta siihenkin meni 70 minuuttia ja piti kävellä 1400 porrasta (700 ylös ja 700 alas). Luolassa on upeita luonnon "jääveistoksia", jotka elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Lopuksi kuljimme myös jäisen tunnelin läpi. Kaikenlainen kuvaaminen luolassa on kielletty, joten tätä ihmeellistä luolaa on mentävä ihailemaan paikan päälle. Luolan nettisivuilta toki löytyi hienoja kuvia (parempia kuin itse olisin pystynyt siellä ottamaan), joten niistä saa vähän esimakua. Toki näin monen luolassa kännykällä kuvia ottavan, mutta itse keskityin salakuvauksen sijasta jään ihailemiseen. 

Luolan sisäänkäynnillä

Upea jääluola (lähde: www.eisriesenwelt.at)

Nopeasti kuluneen kierroksen jälkeen piti vähentää vaatteita paluumatkaa varten. Pilvet olivat taas lisääntyneet, mutta ei satanut. Jouduin tietysti vielä toistamiseen siihen kamalaan gondoliin, mutta sen jälkeen valitsin tunnelin sijasta maisemareitin. Kun pääsin takaisin lipunmyyntirakennukseen, jouduin odottelemaan siellä reilun puoli tuntia minibussia juna-asemalle. Odotellessa alkoi taas sataa, mutta onneksi sain odotella sisätiloissa. Minibussi vei juna-asemalle, josta lähtikin parin minuutin päästä juna Salzburgiin. Matka sujui joutuisasti ja kävin sitten hakemassa rinkan hostellilta. Lyhyen puhelimenlataustauon jälkeen palasin asemalle ja illan hämärtyessä juna lähti puksuttamaan kohti Wieniä. 

Werfen linnoituksineen