Budapest

Junamatka Bratislavasta Budapestiin meni mukavasti torkkuessa. Saavuin Keleti-asemalle puoli yhdentoista aikaan. Pitkästä aikaa piti taas käydä nostamassa rahaa automaatilta. Sitten ostin kertalipun metroon ja matkustin muutaman pysäkinvälin päämetroasemalle. Siitä oli enää lyhyt kävelymatka Szent Istvan Squarelle, jossa möllöttää hulppea St. Stephen Basilica. Aukion vieressä oli myös Pal's Hostel & Apartments, josta olin varannut jaetun huoneiston kahdeksi yöksi (19 € /yö). Huoneisto oli asunto, jonka alakerrassa oli sohva, kylpyhuone, jääkaappi sekä ruokapöytä ja tuoleja. Yläkerrassa/parvella oli neljä yhden hengen sänkyä ja kaikille omat lukittavat kaapit. Lisäksi käytössä oli rakennuksen alemmassa kerroksessa yhteiset tilat keittiöineen, sohvineen, ruokapöytineen ja telkkareineen. Ikkunasta oli näkymä Basilicaan, mikä oli ihan jees. Muutenkin hostelli oli oikein hyvä. Ensimmäisenä iltana asuntoon tuli yksi jenkkipoika. Aamulla herätessäni myös kolmannella sängyllä nukkui joku. Seuraavana iltana poikia oli jo kolme, ja aamulla aikaisin lähtiessäni myös alakerran sohvalla nukkui joku. Mutta mikäs siinä, yhteiselo sujui oikein mukavasti.

Kun oli asettunut aloilleni, totuttuun tapaani lähdin tutkimaan kaupunkia kävellen. Hostellin työntekijä oli suositellut, että Kauppahallille kannattaisi mennä ensimmäisenä, koska seuraavana päivänä se ei olisi auki. Etsiydyinkin sitten joen varteen ja kävelin kauppahallille ostamaan lounasta. Kauppahallissa oli tarjolla kaikenlaista syötävää makkarasta kakkuihin, ja yläkerrassa näytti olevan myynnissä myös tavaroita. Sopivat eväät löytyivät, ja menin nauttimaan niistä viereiselle aukiolle. Sitten kävelin sillan yli Budan puolelle, ja kiipesin ylös näköalapaikalle. Levättyäni hetken laskeuduin takaisin joen varteen. Olin ajatellut mennä katsomaan parlamenttitaloa, mutta siinä vaiheessa jalat olivat jo niin poikki, että päätin suunnata takaisin hostellille. Tuntui siltä, että on pakko nostaa jalat ylös.

Parin tunnin levähdystauko hostellilla teki ihmeitä, ja sitten riittikin vielä energiaa lähteä uudelle kaupunkikierrokselle. Ystävä suositteli Hospital in the Rock -museota, joten päätin suunnata sinne. Kyseessä on siis luolastoon tehdystä maanalaisesta sotasairaalasta. Museoon pääsee vaan n. tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle (opiskelijahinta 6,6 €) eikä valokuvia saa ottaa. Paikka oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja opas kertoi sairaalan historiasta hyvin elävästi. Museokierroksen jälkeen jaksoin vielä kävellä katsomaan parlamenttitaloa joen yli, ja kyllähän se ilta-auringossa komealta näytti. Hostellilla uni maittoi.

Toisena päivänä kävin ihan ensimmäisenä ostamassa 24 tunnin julkisen liikenteen lipun, jotta sain säästeltyä rasittuneita jalkojani. Menin metrolla katsomaan oopperataloa ja jatkoin sieltä puistoon, jossa olikin hyvä makoilla lukemassa ja nauttimassa auringosta. Sitten siirryin taas vähän synkempiin tunnelmiin ja menin House of Terror -museoon (myöskin ystävän suosituksesta). Entiseen Stasin päämajaan luotu näyttely kertoo Unkarin miehityksen ajoista. Täälläkään kuvia ei saanut ottaa. Eriyisesti kellarin vankityrmät olivat puistattavia, ja heti mieli palasi takaisin Auschwitziin.

Melankolisen museoelämyksen jälkeen kaipasin piristystä. Päätin mennä ratikalla Margaret Islandille nauttimaan lisää aurinkoa. Enkä muuten ollut ainoa: siellä oli väkeä kuin Suomenlinnassa aurinkoisena kesäviikonloppuna. Onneksi sieltä löytyi myös vähän rauhallisempia paikkoja rentouttavaan makoiluun ja korttien kirjoittamiseen. Kun olin lojunut tarpeeksi, hyppäsin taas ratikkaan ja aloitin ratikkakierroksen joen rantaa pitkin. Edelleenkin tämä oli hyvin toimiva tapa katsella maisemia jalkoja säästäen. Sitten piti käydä vähän ostoksilla. Illalla innostuin vielä menemään ratikalla parlamenttitalolle katsomaan sitä lähempää. Oli kuitenkin pakko mennä ajoissa nukkumaan, sillä seuraavalle aamulle oli tiedossa erittäin aikainen herätys.