Kaloja ja koralleja Cozumelissa

San Miguel de Cozumel

Vaikka kovasti tykkäsinkin Chichén Itzásta, snorklaus oli itselleni se juttu, jota eniten odotin Playa del Carmenissa ollessamme. Jukatanin niemimaalla on paljon hienoja paikkoja, joissa snorklaaminen ja sukeltaminen on mahdollista. Parhaat paikat kuitenkin löytyvät (ainakin monien mielestä) Cozumel-saaren rannikoilta, ja sinne minäkin halusin mennä. Cozumel sijaitsee 19 km Jukatanin niemimaan itäpuolella 45 minuutin lauttamatkan päässä Playa del Carmenista. Saaren asutus on keskittynyt sen länsirannikolla sijaitsevaan San Miguel de Cozumel -kaupunkiin, missä tuntui liikkuvan myös aika paljon (jenkki)turisteja, koska monet isot risteilyalukset pysähtyvät siellä.

Veneitä Cozumelin edustalla

Snorklausmahdollisuuksia selvitellessäni vastaan tuli loputtoman paljon firmoja, jotka tarjosivat vaikka minkälaisia snorklausretkiä. Hinnoissa oli huimia eroja, ja arvosteluja löytyi suuntaan ja toiseen, joten valinnan vaikeus oli melkoinen. Lopulta päädyin siihen, että haluan mieluummin vaikka maksaa vähän enemmän, jos sillä saan oikeasti hyvin järjestetyn retken, ja äitikin oli samaa mieltä asiasta. TripAdvisorin arvioiden perusteella laitoin sähköpostikyselyn muutamalle parhaiten arvioidulle firmalle, ja asiallisimman vastauksen perusteella päädyin Cozumel H2O-firman järjestämään puolen päivän retkeen, jonka hinta oli 65 USD /hlö (ilman kuljetuksia). Etumaksun (15 USD /hlö) maksoin etukäteen, ja loppusumma pti maksaa käteisellä paikan päällä. Sisko halusi ehdottomasti myös snorklaamaan, ja äitikin pienen mietinnän jälkeen päätti tulla mukaan. Isi jäi hotellille, koska ei olisi huonon näkönsä vuoksi nähnyt mitään veden alla.

La Caleta

Lähdimme aamulla seitsemän jälkeen kävelemään hotellilta Playa del Carmenin lauttaterminaalille, josta ostimme liput (á n. 130 pesoa) klo 8 lauttaan. 45 minuuttia kestävä matka kului leppoisasti ulkokannella (tuuli tosin nappasi siskon hatun mukaansa). Cozumelin lauttaterminaalilta otimme taksin (9 USD) 10 minuutin matkan päässä olevaan pieneen La Caleta -satamaan, jossa meitä oltiin vastassa. Täytimme ja allekirjoitimme vastuunvapautuslomakkeita, minkä jälkeen pääsimme nousemaan veneeseen, jossa oli lisäksemme nelihenkinen (jenkki)perhe, toisen (jenkki)perheen äiti ja tytär, veneen ”kapteeni” ja kaksi opasta.

Kirkasta Karibianmeren vettä

Seilatessamme ensimmäiseen snorklauskohteeseemme toinen oppaista kertoi meille retken kulusta ja paikoista, jonne olimme menossa. Hän myös näytti kuvia erilaisista kaloista, joita todennäköisesti näkisimme, ja opasti, miten maski ja snorkkeli laitetaan oikeaoppisesti päälle ja miten toimitaan, jos jompaankumpaan tulee vettä. Enpä ole aiemmin saanut niin hyvää perehdytystä snorklaukseen.

Merenpohja El Cielossa

Kun saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, El Cieloon, jakaannuimme kahteen ryhmään: nelihenkinen perhe meni toisen oppaan mukaan ja me loput viisi toisen. Tässä kohteessa vietimme vain 10 minuuttia, sillä tarkoituksena oli testata välineiden ja oman snorklaustekniikan toimivuus. Koralleja tai kaloja ei näkynyt, mutta aurinko valaisi upeasti valkoisen hiekkapohjan matalan ja kirkkaan veden läpi, ja pohjalla oli runsaasti erikokoisia meritähtiä. Äiti oli ollut etukäteen vähän huolissaan, pystyykö hän snorklaamaan, mutta siellä hän sujuvasti vapaasukelsi (mihin minä ja sisko emme pystyneet).

Colombia Shallows

Seuraavaksi siirryimme Colombia Shallows -riutalle, jossa vietimme n. 45 minuuttia. Pudottauduimme veteen ja lähdimme tutkimaan riuttaan omien oppaidemme perässä (edelleen kahtena ryhmänä). Näkyvyys oli erittäin hyvä, ja näimme todella paljon erilaisia kaloja. Virtaus oli kohtalainen ja aallokko vaikeutti hieman etenemistä, mutta asiantunteva oppaamme onnistui johdattamaan meitä eteenpäin sekä virtauksen että riutan suuntaisesti välttäen myös suurimman osan muista snorklaajista. GoPro oli taas ahkerasti käytössä, mutta sadat kuvat eivät kyllä onnistuneet vangitsemaan upeaa väriloistoa, joka riutalla meille näyttäytyi. 

Iso kala

Palancar Gardens

Riutan laitaan tultuamme nousimme takaisin veneeseen ja saimme välipalaksi tuoreita hedelmiä siirtyessämme kolmanteen kohteeseemme Palancar Gardensiin. Viivyimme siellä n. puoli tuntia, koska riutta oli edellstä pienempi. Kalojakaan ei ollut ihan niin paljon, mutta sen sijaan korallit olivat vieläkin värikkäämpiä. Yritimme kovasti tiirailla rauskujen ja kilpikonnien perään, mutta ne eivät halunneet meille tällä kertaa näyttäytyä. Onneksi katsottavaa riitti ilmankin. 

Kaloja Dzul-Ha:ssa

Kalaparven keskellä

"Mitäs tuijotat?"

Viimeisenä saimme päättää, haluammeko kohteeseen, jossa on paljon riuttoja mutta vähemmän kaloja ja voimakas virtaus vai kohteeseen, jossa on paljon kaloja mutta vähemmän korallia ja mahdollisesti vähän vähemmän virtausta. Yhteispäätöksellä päädyimme kalaisampaan kohteeseen, joten suuntasimme Dzul-Hahan. Kaloja siellä tosiaan riitti, ja yksi iso kalaparvi ui aivan kasvojemme edestä. Vaikka virtausta piti olla vähemmän kuin siinä toisessa mahdollisessa kohteessa, oli sitä mielestäni tuollakin aika melkoisesti, koska räpylääkään ei tarvinnut liikuttaa lipuakseen eteenpäin. Itse asiassa tuli sellainen olo kuin olisi ollut Serenan villissä virrassa, mutta väenpaljouden sijasta virta olikin täynnä kaloja. Ei yhtään hullumpaa siis.

Räpylöitä ei tarvinnut liikuttaa

Virrassa viiletettyämme nousimme takaisin veneeseen ja seilasimme takaisin satamaan. Maksoimme siellä loput maksusta ja annoimme vielä tippiä, koska olimme olleet erittäin tyytyväisiä neljän tunnin reissuumme. Oppaat olivat osaavia ja todella huolehtivat siitä, että kaikki pääsivät nauttimaan kokemuksesta auttaen parhaansa mukaan, mikäli ongelmia ilmeni. Nähtyämme joissain kohteissa todella isoja ryhmiä yhden oppaan kanssa olimme myös erittäin tyytyväisiä siihen, että me olimme liikkuneet pienessä porukassa. Vaikka retken hinta oli reilusti kalliimpi kuin jotkin muut vaihtoehdot, meille ei jäänyt yhtään sellainen olo, että olimme maksaneet liikaa, vaan päinvastoin mielestämme retki oli jokaisen dollarin väärti. Itse asiassa snorklausretki ylitti kaikki odotukseni ja kruunasi jo muutenkin hienon loman. 

Heippa, Cozumel!

P.S. Blogi jää nyt joksikin aikaa lomailemaan, koska seuraava reissuni on todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella (silloin suuntaan kurssimatkalle Sri Lankaan, jee). Tai no, eihän sitä koskaan tiedä, mihin eksyn ennen sitä.