Turistikierroksella Méxicossa

Paseo de la Reforma

Meksikon pääkaupunki México oli itselleni hyvin positiivinen yllätys, ja vaikka ehdimme varsinaisesti tutustua kaupunkiin vain lyhyen ajan, näimme kuitenkin aika paljon kaikkea isäntäperheemme opastuksella. Liikuimme paikasta toiseen autolla, mikä mahdollisti useassa kohteessa vierailun lyhemmässä ajassa kuin julkisilla liikkuessa. Oli myös helppoa, kun ei itse tarvinnut miettiä, mitkä paikat olisivat vierailemisen arvoisia. Isäntäperheemme ehdotti meille suunnitelmaa päivän ohjelmaksi ja kysyivät, haluaisimmeko mennä sinne tai tehdä tuota. Kaikkeen taisimme vastata myöntävästi, koska ajattelimme paikallisten tietävän parhaiten, mitä Méxicossa kannattaa tehdä, eikä meillä ollut mielessä mitään, mitä olisimme erityisesti halunneet nähdä.

Chapultepecin puistoon ja linnaan tutustuimme konserttipäivänä. Konsertti kesti sen verran pitkään ja meillä alkoi olla jo nälkä, joten emme jääneet kävelemään valtavaan puistoon. Sen sijaan varsinaisina laiskimuksina ajelimme autolla puiston katuja pitkin ja katselimme maisemia mukavasti auton avoimien ikkunoiden läpi (samalla vaivihkaa GoProlla videokuvaten). Menimme syömään paikalliseen ravintolaan, joka ulkoa (ja sisältäkin) näytti siltä, ettemme olisi ikinä tulleet itse menneeksi sinne. Ruoka oli kuitenkin erinomaista ja sitä tuli syötyä niin paljon, että vielä seuraavana päivänäkin oli huono olo. Ravintolassa oli myös mies-trio esittämässä paikallista musiikkia.

El Ángel de la Independencia

Illalla menimme tutustumaan (perheen mukaan) kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Isäntäperheemme tytär joutui lähtemään kotiin kouluprojektin vuoksi, joten oppainamme toimi perheen äiti, täti, serkku ja serkun pian 2 vuotias lapsi. Täti ja serkku sanoivat puhuvansa englantia huonosti, mutta meidän mielestämme heidän kielitaitonsa oli oikein hyvä ja he selittivät meille todella paljon vierailemistamme paikoista ja niiden historiasta. Aluksi ajoimme pitkin Méxicon läpi kulkevaa Paseo de la Reformaa, joka on yksi kaupungin pääkaduista. Pysähdyimme katsomaan 45 metriä korkeaa El Ángel de la Independencia -muistopylvästä (’Itsenäisyyden enkeli’), joka on rakennettu Meksikon itsenäistymissodan muistoksi. Pylvään huipulle pääsisi myös kiipeämään, mutta olimme liikkeellä sen verran myöhään, että portaat oli jo suljettu. Ehkä menemme sinne sitten ensi kerralla.

Palacio de Bellas Artes

Palacio de Bellas Artes

Alameda Central

Benito Juárez -monumentti

Seuraavaksi ajomme keskustaan, ja saatuamme auton parkkiin maanalaiseen parkkihalliin (jossa oli kapeimmat parkkiruudut ikinä), päädyimme Palacio de Bellas Artesin eteen. Loisteliaan näköinen rakennus oli jo suljettu, mutta oppaamme kertoivat sen olevan Meksikon tärkein kulttuurikeskus, jossa pidetään mm. konsertteja, teatteriesityksiä ja erilaisia taidenäyttelyitä. Kävelimme jonkin aikaa Alameda Central -puistossa, jossa oli useita erilaisia suihkulähteitä (ja paljon lapsia leikkimässä niissä) sekä Benito Juárezin monumentti. 

Centro Histórico

Portaikon alaosa Casa de los Azulejosissa

Av Francisco l. Madero ja edessä siintävä kuu

Pikku hiljaa lähdimme kävelemään Avenida Francisco l. Madero -kävelykatua pitkin. Sen varrella oli lukuisten kauppojen lisäksi mm. Casa de los Azulejos, aiemmin asuintalona ja nykyään ravintolana toimiva koristeellisilla laatoilla päällystetty kaunis rakennus. Kadun varrella ihailimme myös valtavan isoa kuuta, joka oli kohoamassa taivaalle. 

"Empire State Building" toimi hyvänä maamerkkinä

Catedral Metropolitana de la Asunción de la Santísima Virgen María a los cielos

Kävelykadun päässä meitä odotti Plaza de le Constitución, tutummalta nimeltään Zócalo eli Méxicon keskusaukio. Itselleni siitä tuli suuresti mieleen Pekingin Tiananmenin aukio, mutta vaan pienemmässä mittakaavassa. Oppaidemme mukaan aukion laidalla on monia historiallisesti merkittäviä rakennuksia, kuten kaupungin roomalaiskatolinen pääkirkko ja liittovaltion hallituksen päämaja Palacia Nacional. Ulkoapäin todella kauniissa Catedral Metropolitana de la Asunción de la Santísima Virgen María a los cielosissa eli Metropolitan Cathedralissa oli pääsiäislauantain messu meneillään, minkä vuoksi kaikki valot oli sammutettu emmekä päässeet kunnolla ihailemaan (kuulemma) kullattuja alttareita. Pääsimme kuitenkin aistimaan vaikuttavan kirkon tunnelmaa seuratessamme messua jonkin aikaa. Palacia Nacional oli niin ikään vaikuttavan näköinen pytinki ainakin ulkoapäin, sisälle emme edes yrittäneet. Pikku hiljaa pitkä päivä alkoi painaa, joten kävelimme kilometrien pituiselta tuntuneen seitsemän korttelin matkan takaisin autolle. Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä hakemassa churroja seuraavan päivän aamupalaksi.

Veneitä Xochimilcon kanavassa

Sunnuntain ohjelmaksi perhe oli suunnitellut meille vierailua Xochimilcoon, joka on tunnettu kanavistaan ja kelluvista puutarhoistaan. Se on ainoa osa atsteekkien pääkaupungista, joka on säilynyt nykyaikaan, ja siksi se on myös Unescon maailmanperintökohde. Lähdimme matkaan, kun aamupäivä oli jo pitkällä (kelloja käännettiin yöllä, joten menetimme taas yhden tunnin) ja olimme syöneet ravitsevan aamupalan edellispäivän jättiaterian jäljiltä olevasta huonosta olosta huolimatta. Ajomatka mutkaista ja mäkistä tietä tuntui kestävän ikuisuuden (mikä ei todellakaan parantanut jo entisestään huonoa oloa), mutta viimein pääsimme perille. Ensimmäisenä menimme katsomaan aluetta, joka oli täynnä puutarhamyyntikojuja. Sieltä olisi saanut ostaa pikkurahalla kaikenlaista ihanaa puutarhaan kauniista ruukuista värikkäisiin kukkiin. Olisi niin tehnyt mieli ostaa kolmella eurolla mukaan pari upeaa orkideaa, mutta eiväthän ne tietenkään olisi selviytyneet matkasta Suomeen. 

Kukkaloistoa

Hevosia parkissa

Kukkaloiston ihailemisen jälkeen pääsimme ratsastamaan hevosilla (talutettuna) varmaan noin puolen tunnin lenkin puistossa. Leppoisa matka päättyi puiston toiseen laitaan, josta jatkoimme lyhyen matkan jalkaisin kanavan äärelle. Perhe vuokrasi meille yhden värikkäistä gondolimaisista veneistä, ja astuimme kyytiin. Paikallinen herrasmies ohjasi ja liikutti venettä pitkällä seipäällä (aivan kuin Venetsian gondolieerit), ja leppoisasti livuimme pitkin kanavaa. Vedessä oli paljon muitakin veneitä, ja osasta pystyi ohikulkiessaan ostamaan vaikka mitä. Tarjolla oli mm. juotavaa, syötävää, matkamuistoja ja mariachi-yhtyeitä. Perhe osti meille ämpärillisen erilaisia juomia ja paahdettuja maissintähkiä. Muut ottivat perinteiset maissit majoneesipäällysteellä, mutta me emme uskaltaneet ihan niin hurjiksi ruveta, joten otimme omamme sitruunan ja suolan kera (hyvää sekin). 

La Regata Mexicana

Kelluva puutarha?

Matkaopas oli kehunut Xochimilcon kelluvia puutarhoja, joten odotimme näkevämme paljon vedessä kelluvia kukkia ja muuta vastaavaa. Emme kuitenkaan nähneet koko veneretken aikana kuin yhden epämääräisen näköisen vedessä lilluvan laatikon, jossa oli jotain vihreää kasvustoa. Nyt kotona kun otin asioista selvää, kävi ilmi, että Xochimilcon kanavat ovat itse asiassa syntyneet, kun kyseisellä paikalla olleeseen järveen on rakennettu keinotekoisia saaria viljelymaaksi. Näitä saaria kutsutaan Chinampoiksi, ja ne olivat niitä kelluvia puutarhoja, joista alue on kuuluisa. Niitä näimmekin veneajelun aikana runsaasti :) 

Riippumattoja myynnissä torilla

Coyoacán

Coyoacán

Kun saavuimme takaisin aloituspisteeseemme, nousimme pois veneestä ja lähdimme kävelemään kanavan reunaa pitkin läheiselle torialueelle, jossa myytiin kaikennäköistä. Päivä oli todella kuuma, ja hiki valui auringossa seistessä, joten lähdimme aika pian kävelemään takaisin autoille. Ajoimme jonkin aikaa Xochimilcon viereisen alueen Coyoacánin keskustaan, joka perheen tyttären mukaan on paikallisten keskuudessa suosittu alue tulla viettämään viikonloppua. Kävimme Plaza Hidalgo aukiolla, Parish of San Juan Bautista -kirkossa ja suositussa ulkoilmamarketissa. Tarkoituksena oli myös mennä turisteille tarkoitettuun junaan, joka olisi kiertänyt alueen tärkeimmät nähtävyydet, mutta epäonneksemme junia ei enää lähtenyt, koska katuja suljettiin jonkin tapahtuman vuoksi. Onneksi sentään näimme useita hienon näköisiä taloja keskustan alueella. 

Santa Fe:n ostari

Ravintoloita Santa Fe:n ostarilla

Päivälliselle ajoimme Señor Taco-nimiseen ravintolaan, jossa n. 50 € hintaan saimme 6 henkilölle maukkaan ja riittoisan aterian sekä juomat, ja osa ruuasta jäi vielä mukaan otettavaksi. Ravintola oli Avenida de los Insurgentesin eli kaupungin poikki kulkevan vajaan 30 km mittaisen ison tien varrella. Ruuan jälkeen ajoimme katua pitkin perheen tyttären yliopistolle. Siellä vierailimme kampuksen kirkossa, jossa oli juuri pääsiäissunnntain messu meneillään. Yliopisto on katolinen, joten kuulemma kirkossa järjestetään messu joka päivä ja oppilailla on silloin hyppytunti, jotta voivat halutessaan osallistua siihen. Illan pääteeksi ajoimme vielä Santa Fehen, jossa menimme käymään valtavassa ostoskeskuksessa. Kauppojen sulkeutumisaika oli jo lähellä, mutta sisko ehti silti löytää itselleen jotain ostettavaa. Kun viimein pääsimme illalla kotiin, odotti meitä vielä tavaralevityksiemme sullominen matkalaukkuihin, koska seuraavana aamuna olimme lähdössä Playa del Carmeniin. Onneksi rinkassa oli (vielä silloin) reilusti ylimääräistä tilaa.

Santa Fe:ssä olisi pässyt samaistumaan myös senhetkisiin olosuhteisiin Suomessa