Ihmettä ihmettelemässä

El Castillo, Chichén Itzán tunnetuin maamerkki

Yksi Jukatanin niemimaan suosituimmista ja kuuluisimmista nähtävyyksistä on Chichén Itzá, mayojen historiallinen temppelikaupunki. Arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde, ja vuonna 2007 se valittiin yleisöäänestyksellä yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä. Sen keskellä oleva El Castillo eli Kukulcánin pyramidi oli viimeisin ja joidenkin mielestä luultavasti mahtavin Maya-temppeli. Ymmärrettävästi valitsimme siis Chichén Itzán ensisijaiseksi retkikohteeksemme Jukatanilla.

Halusimme päästä helpolla, joten olimme jo etukäteen varanneet retken hotellin kautta. Ajattelin, ettei eri firmojen retkien välillä voi nyt niin suuria eroja olla. Lähdimme matkaan aamulla klo 7:10, kun kuski tuli hakemaan meitä hotellin receptionin edestä tila-autolla. Kävimme noukkimassa kyytiin toisista hotelleista pari muuta seuruetta, ja ajoimme sitten isomman bussin luo. Menimme bussiin, ja odottelimme vielä loppuja retkelle osallistuvia. Chichén Itzáan on Playa del Carmenista 3 tunnin matka, ja matkan varrella pysähdyimme vielä yhden hotellin kohdalla noutamassa lisää ihmisiä ja sitten Tulumissa iTour-firman toimistolla vessatauolla. 

Chichén Itzán observatorio

Kukulcánin pyramidi

Matkan aikana opas kertoi kaikenlaista Chichén Itzásta, mayoista ja muustakin. Loppumatkasta kyytiin nousi myös paikallinen mayasukujuurinen herra, joka opetti meille muutamia sanoja mayakielellä ja kertoi mayakalenterista. Häneltä sai (sopivaan hintaan) ostaa kalenterin, joka oli siis paperi, johon oli maya-hieroglyfein kirjoitettu joku erityinen päivä. Äiti ja isi tilasivat herralta hääpäivänsä koristeellisilla merkeillä ikuistettuna. 

Kun viimein saavuimme Chichén Itzáan, alkoi ulkona olla jo todella kuuma. Menimme kaikki yhtenä ryhmänä porteille, ja oppaamme kävi hakemassa meille pääsyliput. Menimme sisään alueelle ja suunnistimme El Castillon luo. Espanjankieliset jäivät mukanamme matkustaneen oppaan luo, ja meille englanninkielistä opastusta haluaville tuli toinen opas. Hän kertoi todella paljon Chichén Itzán historiasta, rakennuksista ja mayoista. Lopuksi meillä oli vielä jonkin verran vapaata aikaa kierrellä alueella, ja oppaamme kertoi meille, mitkä paikat kannattaisi käydä katsomassa. Alue on niin valtava, ettemme millään ehtineet annetussa ajassa kiertää sitä läpi, mutta ehdimme hyvin nähdä (uskoakseni) parhaat palat, ja kuumuuden takia ei tehnyt kauheasti mieli kävellä. Lähes kaikkien polkujen varrella oli valtavasti myyntikojuja, ja matkamuistoja taisi tarttua mukaan meille kaikille. Tinkimistäkin pääsi taas menestyksekkäästi harjoittelemaan.

Vaikuttavien raunioiden ihailun jälkeen menimme takaisin bussiin ja ajoimme 10 min johonkin hotelliin, jossa meille oli tarjolla buffet-lounas. Ruokalajeja oli runsaasti ja ehdin jo pelätä, tuleeko taas ähky, mutta ylimääräistä aikaa ei kauheasti ollut, joten tuli syötyä juuri sopivasti. Ruokailun aikana meille esitettiin perinteisiä tansseja Jukatanin niemimaalta.

Koristeellinen buffetpöytä

Tanssia Jukatanin niemimaalta

Ruuan jälkeen kiirehdimme takaisin bussiin ja ajoimme vähän matkan päässä olevan Cenote Ik Kilin luo. Hikikarpalot jo valuivat pitkin kasvoja ja selkää, joten odotimme innolla uimista maanalaisessa joessa. Opas sanoi, että meillä on 50 min aikaa palata takaisin bussille, mikä oli mielestämme aivan liian vähän, mutta kuulemma ”kaikki muutkin firmat ovat siellä yhtä kauan”. No, ei siinä muu auttanut kuin hippulat vinkuen rynnätä pukuhuoneeseen vaihtamaan uikkarit päälle, hakemaan avain lokeroon, hakemaan pelastusliivit (minulle ja siskolle, ettei tarvinnut turhaan käyttää energiaa pinnalla pysymiseen), laittamaan tavarat lokeroon, käymään pikasuihkussa ja laskeutua alas portaita cenoten äärelle. Paikka oli ihan uskomattoman näköinen, ja vaikka meille oli sanottu, että vesi on kylmää, se tuntui (ainakin minusta) juuri sopivalta siihen olotilaan. Vedessä oli todella paljon ihmisiä, mutta suurin osa heistä oli lähellä reunoja, joten keskellä meillä oli hyvin tilaa polskutella. Ihmisten lisäksi vedessä ui melko pieniä mustia kaloja. Olimme yllättyneitä cenoten koosta, sillä ajattelimme sen olevan pienempi. Altaan halkaisija on n. 60 metriä ja veden syvyys n. 40 metriä. 

Cenote Ik Kil ylhäältä

Cenote Ik Kil alhaalta

Ehdimme olla vedessä noin vartin, mutta sitten piti kiirehtiä takaisin suihkuun ja pukuhuoneeseen. Vielä ennen bussiin menemistä ehdin pysähtyä ottamaan kuvia cenotesta ylhäältä käsin. Itse asiassa 50 min oli juuri sopiva aika olla alueella, koska kauhean paljon pidempään ei vedessä olisi jaksanutkaan lillua. Kuitenkin jos vaikka olisi annettu 10 min lisäaikaa, ei olisi ehkä koko ajan ollut sellainen tunne, että on kauhea kiire. Joka tapauksessa Cenote Ik Kilissä uiminen oli ainutlaatuinen ja ikimuistoinen kokemus.

Näkymä taivaalle vedessä lilluessa

Päivän viimeisenä kohteena oli Valladolid, yksi alueen siirtomaakaupungeista. Bussi pysähtyi siellä keskuspuiston eteen ja meille annettiin ruhtinaalliset 30 minuuttia aikaa käydä katsomassa tärkeimmät nähtävyydet. Ainakin siellä oli joku kirkko (jossa sisko kävi) ja kaupungintalo, jonka yläkerrassa oli joku taidenäyttely. Itselläni aika meni postikortteja ostaessa ja vessassa käydessä. Aikaa olisi riittänyt vielä muuhunkin, mutta väsymys alkoi jo painaa, joten en jaksanut lähteä käymään enää missään. Kolmen tunnin paluumatka bussilla kului pääosin torkkuessa, ja saavuimme takaisin Playa del Carmeniin kahdeksan aikoihin. Bussi pysähtyi isomman kadun varrelle, ja sieltä meidät vietiin takaisin hotellille pienemmällä autolla. Ohjelmantäyteisen päivän jälkeen uni kyllä maittoi.

San Gervacion katedraali, Valladolid

Katukuvaa Valladolidista

Valladolidin "keskuspuisto"

Retkeltä itselleni jäi päällimmäisenä mieleen Chichén Itzán vaikuttava El Castillo ja upea Cenote Ik Kil. Päivä oli pitkä, ja ehdimme nähdä paljon kaikenlaista, vaikka toisaalta myös iso osa päivästä kului matkustamiseen. Jos meillä olisi ollut enemmän lomapäiviä, olisi ollut kiva tehdä päiväretki pelkästään Chichén Itzáan ja kierrellä siellä vähän pidempään ja vielä perusteellisemmin. Rajallisen aikamme vuoksi päädyimme kuitenkin yhdistämään useamman eri kohteen samalle päivälle, mikä toisaalta antoi meille vain pikaisen pintaraapaisun paikkoihin mutta mahdollisti edes jonkinlaisen käsityksen Jukatanin parhaista paloista. Itse olisin ehkä toivonut, että retkellä ei olisi ollenkaan menty Valladolidiin, koska emme kuitenkaan ehtineet siellä tehdä paljon mitään, vaan sen sijaan olisimme voineet olla vähän pidemmän aikaan Cenote Ik’kilissä. Oppaamme kyllä sanoi, että yleensä Valladolidissa ollaa pidempi aika, mutta aamulla aikataulumme viivästyi sen verran, ettei meillä ollut illalla enää enempää aikaa, koska kotimatkakin oli sen verran pitkä. Ehkä siis hyvä näin, retki kuitenkin pääpiirteissään tarjosi meille juuri sitä mitä halusimmekin, ja rentouttavampia lomapäiviä ehti sitten olla vielä loppumatkasta. Äitikin sai toteutettua unelmansa Chichén Itzássa, eli eiköhän meille jäänyt päivästä varsin positiivinen (vaikkakin väsynyt) fiilis.