Tunnelmia turistirysästä

Playa del Carmen

Kun aloimme suunnitella Meksikon reissua, äiti esitti toiveen, että halaisi pystyä toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa maya-raunioilla vierailemisesta Jukatanin niemimaalla. Vaikka matkapäiviä ei ollut ihan kauheasti, halusimme kuitenkin yhdistää rauniot ja vesiaktiviteetit lomaan, joten päätimme viettää Méxicossa 4 päivää ja lentää sitten Cancúniin Jukatanin niemimaalle loppulomaksi. Esitietojen perusteella Cancún on varsinainen turistirysä ja bilekaupunki, joten halusimme etsiä jonkin rauhallisemman tukikohdan itsellemme alueella kiertelyä varten. Päädyimme tunnin ajomatkan päässä Cancúnista sijaitsevaan Playa del Carmeniin, joka niin ikään on hyvin suosittu turistien keskuudessa, mutta kuulemma ei kumminkaan niin paha kuin Cancún. 

Rantahotelleja Playa del Carmenissa

Kuten ehkä aiemmista kirjoituksistakin on jo tullut ilmi, meidän perheemme ei ole mitään rantalomailijatyyppiä. Jos ulkona on kuuma, uimassa on kiva käydä, mutta ehdottomasti en haluaisi viettää koko päivää rannalla makoillen (puhumattakaan useammasta päivästä). Vesiaktiviteetit on asia erikseen, niistä (ainakin monista) tykkään kovasti. Emme myöskään erityisemmin viihdy kauhean pitkään pahimmissa turistirysissä, vaikka toki isojen kaupunkien turistikohteissa käymme väenpaljoudesta huolimatta. Etukäteen mietin, että onkohan Playa del Carmenkin meille vähän liikaa, mutta sitten ajattelin, että olemme siellä vain muutaman päivän ja teemme sieltä retkiä muualle, joten ehkä se olisi pitkästä aikaa juuri sopivasti erilainen lomapaikka.

Katukuvaa Playasta

Méxicosta lähdimme pari tuntia kestävällä aamulennolla ja saavuimme Cancúnin lentokentälle puolenpäivän aikaan. Kuumuus iski kasvoille heti kun astuimme ulos ilmastoidulta kentältä. Olimme tilanneet etukäteen kuljetuksen hotellillemme ja meitä oltiinkin pihalla vastassa, mutta jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, että oma kuskimme saapui paikalle. 

Matka Playa del Carmeniin kesti vajaan tunnin, ja pienen kiertelyn jälkeen kuski löysi oikean osoitteen Hotel Casaejidoon. Pysähdyimme ensin receptionissa, mutta jatkoimme pian parin korttelin päässä sijaitseville huoneistoille. Virallinen sisäänkirjausaika oli vasta vähän myöhemmin, joten meille alun perin tarkoitettua huoneistoa ei ollut vielä siivottu, mutta sen sijaan saimme avaimet jo valmiina olevaan huoneistoon, joka sijaitsi pohjakerroksessa aivan uima-altaan vieressä. Huoneistossamme oli 2 makuuhuonetta (joista toisessa kaksi leveää parisänkyä ja toisessa yksi), kaksi kylpyhuonetta sekä hyvin varusteltu keittiö/oleskelutila. Wifi toimi hyvin yleisissä tiloissa ja välillä myös makuuhuoneissa. Toisessa makuuhuoneessa oli myös kassakaappi, jonne saimme arvotavarat säilöön päivän ajaksi. 

Hotel Casaejidon huoneistorakennus

Tarpeeksi leveät sängyt

Playa del Carmenin mukavin paikka

Huoneistomme sijaitsi n. 2 km rannalta, mikä oli oikein hyvä juttu, sillä alueella oli hyvin rauhallista. Itse asiassa uima-altaalla en nähnyt kenenkään muun käyvän koko sinä aikana, kun olimme paikalla, eikä rannalla ja keskustassa yötä-päivää kuuluva melu kantautunut meille asti. Kun halusimme mennä rannalle tai keskustaan, usein kävelimme, mutta välillä menimme osan matkasta bussilla, joka lähti parin korttelin päästä ja sillä pääsi lähemmäksi menomestoja. Busseja oli erilaisia: yhtenä päivänä menimme minibussilla, mutta seuraavana päivänä pysäkille pysähtyikin amerikkalaisen koulubussin kokoinen ja mallinen auto. Bussimatka maksoi huimat 5 pesoa (30 snt), joten ei turhaan kannattanut miettiä, viitsiikö maksaa bussista vai kävellä. 

Ranalla oli tilaa

Valkoista hiekkaa

Oikeastaan kävimme rannalla uimassa vain ensimmäisenä päivänä, ja silloinkin vietimme siellä vain pari tuntia. Menimme kaupungin päärannalle Avenida Benito Juarezin päähän. Siellä ei ollut ihan älytöntä tungosta, vaikka ihmisiä riittikin, joten saimme levitettyä tavaramme melko lähelle vettä. Kävimme uimassa vuorotellen, sillä jonkun piti aina jäädä vahtimaan tavaroita. Veteen oli rajattu alue uimista varten, ja vesi syveni hyvin nopeasti, mikä vielä korostui voimakkaahkossa aallokossa. Vesi oli sopivan lämpöistä ja viilensi mukavasti, vaikka tosin rannalla tulikin sen verran paljon, ettei ollut niin tukahduttavan kuuma kuin rannalle kävellessä. Jaksoin myös jonkin aikaa makoilla auringossa. Pari tuntia rannalla oli kuitenkin meille ihan riittävästi, ja jatkoimme matkaamme muualle. Seuraavina päivinä saatoimme käydä rannalla kahlaamassa, mutta emme enää varsinaisesti uimassa, koska hotellin uima-allas oli siihen paljon mukavampi vaihtoehto.

Quinta Avenida

Turisteja riitti myös päiväsaikaan, iltaisin väkimäärä tuplaantui

Rannalla olemisen lisäksi Playassa ei oikeastaan ollut muuta tekemistä kuin shoppailu. Kai siellä jotain nähtävyyksiäkin olisi ollut, mutta me emme sellaisin törmänneet. Playassa oli myös vilkas yöelämä, mutta itselleni siitä ei ollut mitään iloa. Playa del Carmenin pääkatuna voi pitää rannan suuntaisesti kullevaa Quinta Avenidaa, jonka varrella on suurin osa kaupoista, ravintoloista ja yökerhoista. Siellä on myös paljon matkamuistomyymälöitä ja turistiretkien järjestäjien kojuja, koska valtaosa turisteista liikkuu pääosin vain tällä kadulla. Toinen isompi ostoskatu on Avenida Benito Juarez, jonka varrella nähdäkseni on enemmän paikallisten käyttämiä vaateliikkeitä. Molempien isompien katujen varrelta löytyi monenlaisia ruokapaikkoja paikallisesta snägäristä fiinimpään ravintolaan. Playassa on myös useampi supermarketti, joista yhdessä mekin kävimme ostamassa melko edulliseen hintaan ruokatarpeita aamupaloja ja muitakin aterioita varten. 

Minä ja sisko kiersimme ahkerasti kahden pääkadun putiikkeja ja mukaan tarttui monenlaista. Quinta Avenidan varrella oli paljon jenkkikauppoja, mutta myös (uskoakseni) paikallisia tuotteita oli saatavilla. Kauheasti sellaisia kauppoja ei näkynyt, mitä meillä Suomessakin olisi (ainakaan tietääkseni). Kaupoissa sai maksaa pesoilla (halvinta), US-dollareilla (koska jenkkituristeja oli niin paljon) ja joissain paikoissa jopa euroja otettiin vastaan. Ennen matkaa olin ajatellut, etten ostaisi kauheasti mitään, kun ei ollut erityistä tarvetta etenkään vaatteille, mutta enhän minä loppujen lopuksi itselleni mitään mahtanut, kun löytyi niin kivoja juttuja. Tykästyin kovasti (uskoakseni paikalliseen) merkkiin WAYAN, jonka kolmesta eri myymälästä taisin ostaa yhteensä neljä vaatetta. Shoppailun ohella kävimme siskon kanssa rentouttavassa (ja vähän kutittavasssa) jalkahoidossa, jossa laitoimme jalkamme altaisiin ja pienet kalat söivät kuollutta ihoa niistä. Ei muuten ollut kantapäissä enää niin pahoja kovettumia 15 minuutin jälkeen. Viimeisenä iltana kävimme myös ottamassa lomamanikyyrit pienessä kynsisalongissa. Enpä ole aiemmin oikeassa manikyyrissä käynyt, mutta nyt kun olen onnistunut (ainakin toistaiseksi) pääsemään eroon vuosikausia kestäneestä pahasta tavasta ja olemaan 4 kk pureskelematta kynsiäni, ajattelin sen olevan enemmän kuin sallittua. 

Jalkahoidossa

Lomakynnet

Yksi jännittävä kokemus Playa del Carmenissa oli korttien postitus. Kaikki varmaan tietävät, että tykkään lähettää postikortteja erityisesti reissuilta, eikä tämäkään matka ollut poikkeus. Erilaisia postikortteja löytyikin runsaasti lähes jokaisesta turistikaupasta ja muualtakin, mutta postimerkkejä ei saanut mistään eikä postilaatikoitakaan näkynyt. Méxicossa en edes ehtinyt selvitellä asiaa, mutta Playassa alkoi tulla jo vähän kiire, kun kortit piti saada vietyä jonnekin, etten joutuisi postittamaan niitä sitten Suomesta. Kiitos hotellin wifin, löysin netistä Playa del Carmenin postin osoitteen, joten lähdimme käymään siellä. 

Ulkoapäin rakennus ei näyttänyt yhtään postilta (lukuun ottamatta sen edessä olevaa punaista postilaatikkoa), joten olisimme hyvinkin saattaneet kävellä ohi, jollei löytämässäni nettiartikkelissa olisi varoiteltu, millainen rakennus on kyseessä. Sisällä oli onneksi viileää, ja meitä ennen jonossa taisi olla vain 4 ihmistä. Asiointi sujui kuitenkin hitaasti, koska kaikki piti näemmä tehdä käsin (vaikka tietokone oli käytössä). Kun viimein oli minun vuoroni, pyysin sanakirjan avulla espanjaksi postimerkkejä Suomeen. Virkailija laski kädessä olevat korttini ja alkoi sitten yksi kerrallaan näpytellä tietoja koneelle. Meksikossa postimerkiksi siis tulostetaan tarra, jossa lukee merkin hinta ja kohdemaa (vähän kuin Suomessa maksikirjeisiin), ja virkailija joutui siis jokaisen ostamani merkin tiedot klikkaamaan koneelle erikseen, vaikka ostin 24 samanlaista postimerkkiä. Onneksi ei ollut mihinkään kiire, ja homma saatiin hoidettua. Sitten vain liimailimme merkit kortteihin ja pistimme ne ulkopuolella olevan postilaatikon International-luukusta sisään. Saa kyllä nähdä, että millä aikataululla kortit tulevat perille (vai tulevatko ollenkaan), koska laatikko näytti niin täydeltä, ettei sitä ole voitu kovin äskettäin tyhjentää. Seuraavana päivänä kävimme ostamassa vielä lisää postimerkkejä, ja laatikko oli edelleen aivan täysi (ja meidän korttimme siinä päällimmäisenä). Toivon mukaan kortit kuitenkin jossain vaiheessa päätyvät Suomeen ja muualle oikeille omistajilleen. Tähän mennessä korttiviive-ennätys on 3 kk Uudesta-Seelannista Suomeen, toivottavasti Meksiko ei riko tätä ennätystä. 

Playa del Carmenin posti

Melko täysi postilaatikko

Lopputulemana Playa del Carmenista voin vain sanoa, että turistirysä mikä turistirysä, mutta siitä huolimatta siihen hetkeen juuri sopiva lomanviettopaikka. Hotellin sijainti ja muualle tehdyt retket mahdollistivat irtioton (jenkki)turisteista ja muusta ihmispaljoudesta, mutta ehdimme myös juuri sopivasti nauttia Playan parhaista paloista shoppailun ja rannan osalta. Usein tulee loman loppuessa sellainen olo, että vielä haluaisi nähdä lisää, ja alan suunnitella, mitä kaikkea tekisin sitten seuraavalla kerralla, jos tulisin samaan kohteeseen uudelleen. Nyt Playasta lähdettyä tuli itselle vain sellainen olo, että se on nyt kokonaisuudessaan nähty. Neljässä ja puolessa päivässä ehdin nauttia kaupungista ihan tarpeeksi, enkä keksi mitään syytä, miksi haluaisin palata joskus takaisin juuri sinne. Sen sijaan voisin mennä lyhyeksi aikaa johonkin toiseen Jukatanin niemimaan pienempään kaupunkiin ja katsoa, mitä kaikkea tarjottavaa sillä voisi minulle olla. Meksikoon jäi muutenkin vielä todella paljon mielenkiintoisia paikkoja, joissa toivon mukaan voisin tulevaisuudessa vierailla. Sinänsä ihan lohdullista, että nyt maailmassa on ainakin yksi paikka, jossa olen jo käynyt ja johon en erityisemmin halua enää uudelleen mennä. Ei tästä matkustamisesta tule koskaan loppua, jos uusien kohteiden lisäksi haluan aina käydä vielä uudelleen myös niissä paikoissa, joissa olen jo kertaalleen (tai pariinkin otteeseen) käynyt.

P. S. Rinkkakin kotiutui reissultaan 4 päivän odottelun jälkeen ehjin nahoin. Sai kuljetuksen  ihan kotiovelle asti.

P. P. S. Kortitkin tulivat perille, eikä niillä kestänyt kuin 7 viikkoa!