Teotihuacán ja lounas meksikolaiseen tapaan

Teotihuacán

Ensimmäisenä päivänämme Meksikossa pääsimme tutustumaan UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimettyyn historialliseen Teotihuacániin, intiaanien rakentamaan muinaiskaupunkiin. Aamupalan syötyämme lähdimme yllättävän pirteinä matkaan klo 6:30 samoilla silmillä lentojemme jälkeen. Ajoimme sovittuun tapaamispaikkaan, jossa odotti bussillinen muita laulutapahtuman osallistujia (pääasiassa paikallisia). N. klo 7:30 lähdimme liikkeelle ja poimimme matkan varrelta mukaan äidin ja isin, jotka olivat juuttuneet ruuhkaan matkalla kohtaamispaikalle. Bussimatka sujui joutuisasti uusia maisemia katsellessa.

Ryhmä koolla

Se on iso

Auringon pyramidi

Perille päästyämme menimme ensimmäisenä sankoin joukoin vessaan. Koska kaikkia varmasti kiinnostaa: Meksikossa (kuten ilmeisesti myös muualla Väli- ja Etelä-Amerikassa) vessapaperia ei saa laittaa pönttöön, vaan se laitetaan roskikseen. Jos siis vessapaperia ylipäätään on yleisessä vessassa olemassa. Saimme huomata, että monissa ilmaisissa yleisissä vessoissa kannatti olla omat vessapaperit mukana. Jos vessa taas oli maksullinen (usein huimat 5 pesoa eli n. 30 senttiä), paperia useimmiten oli saatavilla. Yleisesti ottaen vessat olivat yllättävän siistejä (ainakin kun vertailupohjana itselläni toimi Tansanian vessat). 

Matkalla Auringon pyramidin huipulle

Näkymiä Auringon pyramidilta

Kuun pyramidi Auringon pyramidilta käsin

Jyrkkä reitti alas

Auringon pyramidin seinämä 

Kuun pyramidi

Vessatuokion jälkeen saimme pääsylippumme ja astuimme arkeologiselle alueelle. Yksi paikallisista toimi oppaana, ja kertoi meille paikan historiasta englanniksi ja espanjaksi. Ensimmäisenä kiipesimme Auringon pyramidin huipulle. Portaat olivat jyrkät, mutta loppujen lopuksi nousu oli meille sen verran helppo, että muu ryhmä ja opas jäivät jälkeen. Pyramidin huipulta oli hienot näkymät muinaiskaupunkiin ja erityisesti Kuun pyramidiin. Portaiden jyrkkyyden vuoksi alastulo oli itse asiassa haastavampaa kuin ylös nouseminen, mutta viistottain kulkien sekin sujui yllättävän näppärästi. Seuraavaksi siirryimme kohti Ciudadelaa eli linnoitusta, jossa on sulkakäärmejumalan temppeli. Osa meni bussilla, mutta me kävelimme sinne Kuolleiden katua pitkin. Alustavasti oli tarkoituksena mennä lopuksi vielä Kuun temppelille, mutta siinä vaiheessa iltapäivää (n. klo 14) kaikille alkoi jo iskeä nälkä ja turistinähtävyysväsymys, joten jätimme sen suosiolla väliin ja lastauduimme takaisin bussiin lounaalle menoa varten.

Kuoleman katu

Kuun ja Auringon pyramidit

Sulkakäärmejumalan temppeli

Bussimatkalla pääasiassa torkuin, joten minulla ei ole mitään hajua siitä, mihin seuraavaksi ajoimme. Havahduin, kun bussi pysähtyi jollekin ei niin hienon näköiselle alueelle ja meille sanottiin, että olemme perillä. Seurasimme kävellen jotain paikallista herraa muutaman korttelin verran ja päädyimme ympäristöön verrattuna hienomman näköiselle talolle, jonka takapihalle oli pressukatoksen alle katettu useita ruokapöytiä meitä varten. Istuimme pöytiin ja lähes saman tien ruokaa alkoi tulla enemmän kuin riittävästi. Pääsimme myös näkemään, kuinka talon naisväki teki tortilloja alusta asti sinisestä maissista tehdystä taikinasta. Kuulemma sinisestä maissista tehdyt tortillat ovat erityisen hyviä mutta myös harvinaisempia, koska sinistä maissia ei ole niin laajalti saatavilla. 

Käsintehdyt tortillat valmistvat näppärästi osaavissa käsissä

Taco

Alkuruuaksi söimme (melko tulista) lammaskeittoa. Tortilloista saatiin pääruuaksi tacoja, kun niiden sisään laitettiin jos jonkinmoista täytettä. Tarjolla oli mm. lampaanlihaa ja -mahaa, riisiä, salaattia ja guacamolea. Jälkiruuaksi tarjoiltiin kotitekoista jäätelöä (makuina lime ja mamey). Kun luulimme, ettemme enää pystyisi syömään mitään, meidät käskettiin vielä toisen jälkiruokapöydän ääreen. Se notkui paikallisia karkkeja ja muita herkkuja, joita paikalliset siten tuputtivat meille kaksin käsin (suinkaan emme itse olisi ottaneet pöydästä mitään ;D). Onneksi näitä herkkuja pystyi ottamana mukaan myös matkaevääksi. Lopuksi lapsille oli vielä piñata, jota he vuorotellen löivät aikuisten laulaessa piñatalaulua. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt kenenkään liikkuvan niin nopeasti kuin paikalliset lapset piñatan rikkoutuessa ja karkkien valuessa maahan. Mekin saimme karkeista pienen osamme, vaikkemme valtaisaan ryntäykseen osallistuneet.

Jätskiä

Jälkiruokapöytä

Pian piñatan jälkeen alkoi hieman ripsiä vettä, joten lähdimme kävelemään takaisin bussille. Juuri ennen kuin ehdimme sisään, sade yltyi kaatosateeksi, ja saimme virkistävän kylmän suihkun, kun sateenvarjo oli luonnollisesti jäänyt bussiin. Sade kumminkin loppui pian, emmekä sen jälkeen enää kokeneet sadetta koko loppumatkan aikana. Paluumatkan kuski ajoi maisemareittiä, mutta aikaero ja valvominen alkoivat viedä veroaan ja torkuin suurimman osan matkasta. Illalla isäntäperheen luona ei enää tehnyt mieli illallista, vaan painuimme suihkun jälkeen suoraan pehkuihin. Ensimmäinen päivämme Meksikossa oli kuitenkin ikimuistoinen ja muistan silloin ajatelleeni, että tästä tulee vielä huikea loma.

Vähän matkaevästä

Katukuvaa lounaspaikan läheltä