Laulua linnassa(kin)

Union Church, laulutapahtuman opetuspaikka

Vaikka kansainvälinen laulutapahtuma oli syy, miksi lähdimme juuri nyt Meksikoon, ehdimme osallistua varsinaiseen laulamiseen vain 2 päivänä (torstaina ei laulettu, koska olimme Teotihuacánissa). Nuo päivät kuluivat kuin hujauksessa ja harmittaa hirveästi, ettemme pystyneet olemaan mukana alusta asti. Minkäs teet, kun koulussakin pitää käydä. Jo alkuviikosta paikalliset olivat järjestäneet paljon ohjelmaa joka päiväksi ja esittelivät muista maista tuleville osallistujille Meksikon parhaita puolia. He olivat nähneet niin paljon vaivaa, että olisi ollut kiva, että kansainvälisiä osallistujia olisi ollut enemmänkin, mutta onneksi edes me saimme nauttia heidän lämpimästä vieraanvaraisuudestaan.

Perjantaiaamumme alkoi (onneksi vasta) klo 10 tanssitunnilla oikean tanssiopettajan johdolla. Muut olivat jo alkuviikosta harjoitelleet koreografiaa perinteiseen meksikolaiseen sävelmään, joten menimme suoraan asiaan ilman että harjoittelimme liikkeitä enää erikseen (onneksi sentään ensiksi ilman musiikkia). Meillä oli ”pieniä” vaikeuksia pysyä perässä nopeissa askelluksissa, joten siirryimme pian katselemaan muiden harjoittelua. Hiki puski pintaan jo sinä lyhyenä aikana, minä itsekin yritin pysyä mukana. 

Taidonnäytteitä tanssitunnilla

Tunnin tanssimisen jälkeen alkoi ryhmätunti isommille laulajille, ja kävimme läpi kappaleita seuraavan päivän konserttia varten. Silloin oli myös hyvä hetki saada tietoon, mitkä kappaleet pitäisi konsertissa osata. Suurin osa olikin ihan kirkkaana mielessä, mutta muutama espanjankielinen kappale vaati vielä vähän sanojen kertaamista. Siirryimme kahvitauolle, jonka jälkeen minulla ja siskolla oli lyhyet yksityistunnit, joiden aikana ehdimme myös pari kertaa laulaa läpi konserttiduettomme pianistin kanssa (mitä siis emme olleet vielä ikinä tehneet). Omien tuntiemme jälkeen treenasimme vielä ihan kunnolla opettajien kanssa esitettäviä ryhmäkappaleita konserttia varten. Pidemmällä olevia laulajia oli tapahtumassa mukana meidän lisäksemme vain yksi, joten osallistuvat opettajat lauloivat konsertissa mukana niissä kappaleissa, jotka vain me osasimme. Sopraanoilla oli pienoinen ylivoima miehityksessä, mutta onneksi meillä kahdella mezzolla oli sen verran voimakkaat äänet, että Regatan pystyimme vetämään suunnilleen balanssissa. 

N. klo 14:30 tarjoiltiin lounas salissa, jonne oli katettu ruokapöydät valmiiksi. Kolmen ruokalajin ateria tarjoiltiin pöytiin ja saimme syödä enemmän kuin kylliksi. Lounaan jälkeen meillä oli hetki aikaa istua pihalla nauttimassa aurinkoisesta säästä. Klo 16 menimme taas sisälle treenaamaan opettajien kanssa ja saimme hiottua stemmat kohdilleen moniäänisissä biiseissä. Ihan kiva huomata, että on vuosikaudet laulanut jonkin kohdan aina väärin, kun ei ole niin tarkasti käynyt läpi nuotteja eikä kukaan ole viitsinyt mainita asiasta. Kyllä se harjoittelu (yhdessä) on vaan tehokasta.

Päivän iltaohjelmana meillä oli meksikolainen esitys, jossa paikalliset esittelivät meille meksikolaista musiikkia, perinneasuja ja tanssia. Paikallinen kuoro lauloi todella taitavasti kaikkien meksikolaisten tuntemia kappaleita. Olin todella vaikuttunut heidän osaamisestaan ja heistä näki, että he tykkäävät laulaa yhdessä mutta myös tekevät paljon työtä osaamisensa eteen. (Kuulemma kuoro harjoittelee yhteensä 9 tuntia viikossa!) Myös tanssijat olivat taitavia. Ammattitanssijat oli kutsuttu paikalle ihan meitä varten eikä kuoro ollut koskaan aiemmin esiintynyt yhdessä tanssijoiden kanssa. Taas yksi ainutlaatuinen kokemus meille. Laulu- ja tanssinumeroiden välillä pidettiin muotinäytös, jossa meille esiteltiin erilaisia taidokkaasti tehtyjä perinneasuja eri puolilta Meksikoa. Loppuhuipennuksena oli paikallisten laulajien ja ammattitanssijoiden yhteinen tanssiesitys, siis se, jota he olivat koko viikon treenanneet. Kaikilla oli perinneasut päällä ja nopeat askelkuviot kävivät taidokkaasti helmat hulmuten. Huikean iltaohjelman jälkeen saatoimme vain todeta toisillemme yhä uudelleen, kuinka upeaan tapahtumaan olemme päässeet osallistumaan.

Kontrabasso kulkee kätevästi auton katolla

Castillo de Chapultepec

Konserttisali

Jos perjantai oli jo hieno päivä, niin lauantai oli sitten vieläkin upeampi. Meille oli jo etukäteen hehkutettu, että lauantain konserttipaikkana toimiva linna on hieno, mutta emme osanneet kuvitellakaan, mitä oikeasti olisi luvassa. Aamulla heräsimme melko aikaisin laittautumaan valmiiksi. Aamupalan jälkeen laitoimme iltapuvut päälle ja lähdimme ajamaan kohti Castillo de Chapultepecia. Linna sijaitsee valtavassa Chapultepecin puistossa mäen päällä, ja sinne on puiston portilta jonkin verran matkaa, mutta onneksi pääsimme ajamana autolla aivan linnan eteen. (Auton katolle köysillä kiinnitetyllä kontrabassolla saattoi olla osuutta asiaan.) Olimme oitis vaikuttuneita linnan julkisivusta, mutta kun pääsimme sisälle konserttipaikalle, olimme suorastaan mykistyneitä upeista maisemista, jotka näkyivät joka puolella. Aika hienoissa paikoissa olen päässyt laulamaan, mutta ensireaktioni oli se, etten ole ikinä esiintynyt missään niin upeassa paikassa. Kyllä kannatti ommella uusi iltapuku ihan tätä konserttia varten.

Näkymä "kattoterassille" konserttisalista

Innostuimme siskon kanssa ottamaan valokuvia vähän joka puolella, ja lopulta myös isäntäperheemme isä kierrätti meitä ympäri linnaa ottaen meistä kuvia kaikissa mahdollisissa eri paikoissa. Myös täysin ventovieraat ihmiset tulivat kysymään, voisivatko ottaa valokuvan kanssamme. Noin tunti ennen konsertin alkua menimme takaisin konserttilavan tuntumaan ajatellen olevamme myöhässä harjoituksista, mutta ei hätää, mitään ei ollut vielä käyty läpi. Treenasimme muutaman yhteisbiisin ja solistit saivat kokeilla biisiensä alut mikin kanssa. Sitten avasimme vielä ääntä takahuoneessa. Ilma oli niin kuiva, että tuntui kun kurkku olisi ollut täynnä pölyä, mutta onneksi ääntä tuli edes jonkin verran.

Meksikolaiseen tapaan konsertti alkoi vähän myöhässä, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään muuta kuin meitä ulkomaalaisia. Mielestäni konsertti oli hyvin rakennettu kokonaisuus soolo- ja ryhmäkappaleita. Kuoro esitti kaksi kappaletta, ja isolla ryhmällä lauloimme muutaman yhteiskappaleen. Aina väleissä oli muutama soolokappale, ja sitten taas isompi joukko esiintyi. Loppupuolella oli meidän ja opettajien esittämiä kappaleita eri maista. Pianisti oli taitava, vaikka nuotit olivatkin välillä hukassa ja Onegain alkusoitto oli hyvin originelli. Regatan alkusoitto sentään meni konsertissa jo suunnilleen oikein. Konsertin loppuhuipennuksena oli se eräs nimeltä mainitsematon käsiliikekappale, jota syvästi inhoan, mutta edes se ei saanut latistettua upeaa konserttitunnelmaa. 

Linnan puutarha

Konsertin päätyttyä tuli jotenkin sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli, kun vielä tekisi mieli laulaa lisää. Onneksi saimme sentään vielä viettää pari päivää isäntäperheemme kanssa, ja nyt Suomessa saa taas laulaa yllin kyllin. Olen todella iloinen, että päätin lähteä Meksikoon ja osallistua tapahtumaan, vaikka jossain vaiheessa olin vielä kahden vaiheilla. Vaikka en laulua enää aktiivisesti tässä porukassa harrastakaan ja välillä mietin, onko enää mitään mieltä lähteä mukaan, tällaiset tapahtumat muistuttavat siitä kuinka paljon hyvää musiikki ja yhdessä tekeminen saavat aikaan ja kuinka ihanaa on tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin musiikin kautta. Jo näiden kahden päivän perusteella uskallan rehellisesti sanoa, että Meksikon laulutapahtuma oli jos ei paras niin ainakin yksi parhaista vastaavista tapahtumista, joihin olen osallistunut, ja niitä on aika monta. Vaikka matkalle lähteminen asettaakin minut joksikin aikaa taloudellisesti tiukkaan tilanteeseen, tällaisen ainutlaatuisen kokemuksen arvoa ei voi rahassa mitata ja oli ehdottomasti jokaisen siihen kätetyn euron väärti.

Kyllä kelpaa laulaa näin upeissa maisemissa