Luang Prabangista Chiang Maihin

Aamulla piti herätä hyvissä ajoin, enkä edes ehtinyt odottaa aamiaisen alkamista. Olin päättänyt jatkaa matkaa eteenpäin veneellä (slow boat) Laosin ja Thaimaan rajalle. Matka kestäisi kaksi päivää, ja välissä pitäisi yöpyä pienessä kylässä. Google kertoi, että vene lähtisi klo 8:30, mutta paikalle olisi hyvä mennä jo tuntia aiemmin hyvän istumapaikan saamiseksi. Vähän ennen seitsemää lähdin siis metsästämään tuktukia. Ensimmäinen kuski ehdotti todella kiskurihintaa, seuraavan tarjous oli jo vähän kohtuullisempi ja kolmas sitten lupautui viemään perille sopivaan hintaan (enemmän kuin googlen mukaan olisi käypä hinta per henkilö, mutta koska olin yksin, olin valmis maksamaan vähän ekstraa). Vajaan 10 km matka sujui nopesti ja saavuin perille klo 7:20. Kuski osoitti paikan, josta lippuja saisi. Astuin sisään pieneen rakennukseen ja kyselin, että mistä voisin ostaa lipun. Paikalliset viittoilivat, että lipunmyynti ei ole vielä auki, ja kehottivat istumaan ja odottaamaan. Tein työtä käskettyä, ja jonkin ajan kuluttua pari muutakin turistia saapui paikalle. Klo 7:45 lipunmyyjä viimeinkin saapui paikalle ja sain ostettua lipun. Sitten laskeuduin jyrkkiä portaita pitkin alas joen rantaan ja tasapainottelin lankkua pitkin veneeseen. 

Olin ensimmäinen, joten sain vapaasti valita, minne istuin. Tässä veneessä oli useita looseja, joten valitsin niistä yhden veneen keskiosasta (muissa matkablogeissa vinkattiin keskellä olevan parhaat paikat). Rinkan sain säilöön penkin alle. Pikku hiljaa veneeseen tuli muitakin (myös paikallisia), mutta tilaa riitti hyvin. Lopulta yksi saksalainen mies "joutui" istumaan samaan loosiin kanssani, mutta molemmille jäi hyvin jalka- ja makoilutilaa. Klo 8:30 vene ei näyttänyt mitään lähtemisen merkkejä, ja vasta klo 9 lähdimme liikenteeseen. Otin mukavan makuuasennon ja parin tunnin torkut. Aurinko porotti jo aika kuumasti, mutta veneessä oli onneksi verhot, jotka sai asetettua varjoksi. Välillä pysähdyimme joen rantaa keskelle ei mitään jättämään paikallisia pois kyydistä tai noukkimaan kyytiin, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta poistua veneestä päivän aikana. Veneessä myytiin juotavaa, snacksejä ja pikanuudeleita (ilmeisesti melko korkeaan hintaan), joten omat eväät tulivat tarpeeseen. Vessoja oli kaksi, ja ne olivat ihan siistejä (tosin toisessa pönttö ei oikein vetänyt). Päivä kului maisemia ihaillessa, netflixiä katsellessa ja eväitä napostellessa.

Viiden jälkeen vene saapui perille Pakbengiin. En ollut varannut majapaikkaa etukäteen, koska kaikkien lähteiden mukaan se oli tarpeetonta. Satamassa olikin vastassa lukuisia paikallisia tarjoamassa guesthousejaan kuvien kera. Kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän samanlaisilta, joten päädyin lähtemään veneessä olleiden sakalaisnaisten kanssa samaan majataloon. Sinne oli laiturilta 5 minuutin kävelymatka. Omistaja näytti minulle huonetta, jossa oli kaksi sänkyä, tuuletin ja oma vessa. Aika nuhjaantunuthan se oli, mutta kuitenkin siisti ja halpa, joten päätin tyytyä siihen yhdeksi yöksi. Wifikin toimi vaikkakin huoneessa hyvin heikosti. Menin siis istuskelemaan ruokasaliin. Siellä oli myös uusiseelsantilainen nainen, joka hetken päästä kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan syömään päivällistä. Lähdin mielelläni, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Päädyimme parin talon päässä olevaan intialaiseen ravintolaan, jossa oli iso joukko muitakin nuoria turisteja, jotka olivat matkustaneet veneellä vastakkaiseen suuntaan kuin minä. Ruoka ja seura olivat oikein hyviä. Muut päättivät illalla lähteä vielä paikalliseen baariin, mutta minä palasin takaisin huoneeseeni yöpuulle. 

Seuraavana aamuna nousin ylös klo 7. Pakkasin tavarat ja kävin palauttamassa avaimen. Omistaja oli tehnyt minulle evääksi kaksi täytettyä patonkia edellisillan tilaukseni mukaan. Kävelin rantaan odottelemaan veneen lähtöä. Lipunmyyntikojua ei ollut, vaan lippu ostettiin vasta veneestä. Kahdeksan aikaan joku paikallinen huuteli, että hänen veneensä lähtisi Huay Xaihin. Hyppäsin kyytiin, ja tälläkin kertaa oli runsaasti istumapaikkoja mistä valita. Tosin tässä veneessä istuimina oli auton istuimia, joissa oli yllättävän mukava istua. Sain kaksi vierekkäistä penkkiä kokonaan itselleni. Vene lähti liikkeelle vasta yhdeksän aikaan, ja kyydissä oli ehkä 30 ihmistä. Vieressä oleva vastakkaiseen suuntaan lähtevä vene oli puolestaan aivan täynnä. Oma reittini kulki siis jälleen kerran valtavirtaa vastaan. Päivä kului enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin edellinenkin. Klo 17:30 saavuimme viimein perille. Kaikki me kyydissä olleet turistit ahtauduimme samaan tuktukiin. Saksalaisnaiset päättivät yrittää ylittää rajan jo samana iltana. Minä ja muut päätimme jäädä kylään yöksi.

Olin edellisenä iltana varannut sängyn Little Hostelin dormista. Tuktuk jätti meidät kyydistä ihan hostellin edustalle. Menin sisään ja siellä ystävällinen nainen otti minut vastaan. Sain heti viedä tavarat huoneeseeni ja sitten minulle esiteltiin paikat ja hoidin maksupuolen. Hostellin aula oli hyvin viihtyisä ja istuskelin illan siellä wifin äärellä. Huone ja huonetoveritkin olivat ihan mukavia. Nukuin oikein hyvin ja aamulla heräsin kahdeksan aikaan. Tilasin aamupalaksi pekonipatongin, ja se oli kyllä valehtelematta paras täytetty patonki, jonka olen ikinä syönyt. Kysyin respan naiselta, että miten pääsisin kätevimmin Chiang Maihin Thaimaaseen. Hän ei osannut sanoa, että lähtisikö kylästä suoria busseja sinne vai ainoastaan Chiang Raihin. Päädyin siihen, että menen tuktukilla rajalle ja ylityksen jälkeen tuktukilla Chiang Khongin bussiasemalle kyselemään kuljetusvaihtoehtoja. Respan nainen lupasi metsästää minulle tuktukin. Hinta oli lopulta tuplasti sen, mitä hän aluksi sanoi, koska kukaan kuski ei taaskaan suostunut viemään minua yksinäni rajalle asti yhden ihmisen hinnalla. Tämä oli hyväksyttävä, mutta jouduimme vähän säätämään rahojen kanssa, sillä Laosin rahani olivat lopussa enkä halunnut nostaa lisää vain tuktukia varten. Hostellilla onnistui onneksi Thaimaan bahtien vaihto kipeiksi, ja sain maksettua kuskille.

10 km matka taittui nopeasti ja saavui raja-asemalle. Pari muuta turistia oli juuri ylittänyt rajan toiseen suuntaan, mutta muuten ei turisteja näkynyt. Täytin departure cardin ja kävelin immigrationiin. Tällä kertaa ei kyselty mitään ylimääräisiä "leimausmaksuja", joten pääsin poistumaan rajavyöhykkeelle helposti. Siellä piti ostaa lippu bussiin, joka kuljettaisi rajavyöhykkeen yli Thaimaan rajapisteelle. Onnekseni bussia oli odottamassa jo paljon porukkaa, eli 5 minuutin kuluttua bussi lähti liikkeelle. Thaimaan immigrationissa sain leiman passiin ilman sen turhempia kyselyitä (ja sain vielä 30 päivää oleskeluaikaa, vaikka yleensä maateitse saapuessa myönnetään vain 15 päivää). Rajamuodollisuuksien jälkeen piti sitten yrittää löytää kulkuväline bussiasemalle. Pihalla oli tiski, jossa myytiin bussi- ja taksilippuja. Paikallinen herra kysyi, että minne olin menossa. Sanoin olevani matkalla Chiang Maihin eikä minulla ollut vielä lippua ostettuna. Hänkin oli sitä mieltä, että minun kannattaisi mennä taksilla bussiasemalle. 

Olin jo maksamassa taksia kun sama mies huikkasi minulle, että kävikin tuuri, sillä paikalla oleva minibussi oli juuri lähdössä suoraan Chiang Maihin ja siinä oli vielä yksi paikka vapaana. Kerrankin kävi tuuri. Maksoin lipun (ehkä vähän ylihintaa, mutta mitäpä tuosta) ja astuin kyytiin. Lähdimme ajelemaan ja sain mukavasti torkuttua matkalla. Pysähdyimme yhdelle vessatauolle sekä puolen tunnin ruokatauolle. Chiang Maissa kuski ajoi heidän toimistolleen ja jäimme pois kyydistä. Päätin kävellä Dee Marc 2 -hostellille pitkän istumisen vastapainoksi. Saavuin perille ja astuin sisään. Respan tiskillä ei ollut ketään. Aulassa istuva mies sanoi, että joku tulee parinkymmenen minuutin päästä. Sain wifi-salasanan ja istuin odottamaan. Aikaa kului, ja lisää ihmisiä tuli sisään, mutta henkilökuntaa ei näkynyt. Parin tunnin odottelun jälkeen paikallinen nainen saapui viimein paikalle ja pahoitteli kovasti, että oli viipynyt poissa niin pitkään. Hoidin check-inin ja kerroin, että olin tehnyt varauksen kolmeksi yöksi, mutta haluaisin kuitenkin olla viisi yötä. Tämä onnistui, sillä tilaa oli. Menin yläkerran 10 hengen dormiin, ja juttelin siellä pitkän tovin argentiinalaisen ja malesialaisen miehen kanssa reissaamisesta. Sitten olikin aika käydä suihkussa ja painua pehkuihin.