Luang Prabang - osa 1

Aamulla nukuin siihen asti, että oli pakko nousta ylös aamupalalle. Alakerrassa oli näytillä lista, josta sai valita mieleisensä annoksen ja huikata sen sitten kokille. Lisäksi oli tarjolla hedelmiä, teetä, kahvia ja mehua. Tilaamani munakas ja leipä saapuivat nopeasti ja olivat herkullisia. Nautiskelin aamiaisesta kaikessa rauhassa ja mietin sitten, mitä oikeastaan haluaisin Luang Prabangissa puuhata. Olin haaveillut siitä useamman päivän vaelluksesta, joten päätin käydä matkanjärjestäjien kojuilla kyselemässä vaihtoehtoja. TripAdvisorin suosituksesta menin ensimmäisenä White Elephant Adventuresin toimistolle. Siellä ystävällinen ja hyvin englantia puhuva nainen kertoi heidän eri retkistään ja vaihtoehdoistaan. Seuraava useamman päivän retki, jolle voisin liittyä, lähtisi vasta 1,5 viikon päästä, joten se ei passannut. Nainen sanoi, että voisin maksaa varausmaksun tiettynä päivänä lähtevästä retkestä ja he yrittäisivät sitten saada jonkun muun osallistumaan retkelle, sillä retkeä varten tarvittaisiin vähintään 2 osallistujaa. Jäin miettimään asiaa, mutta päätin joka tapauksessa liittyä seuraavana päivänä päiväretkelle, jossa vähän vaellettaisiin, käytäisiin vesiputouksella ja sitten melottaisiin kajakeilla joella. Päiväretken hinta oli noin 50 usd.

Seuraavaksi menin tutustumaan kaupunkiin. Kävelin joen varrella ja pysähdyin A:n suosituksesta The Saffron -kahvilaan, jossa nautin smoothien kaunista jokimaisemaa ihaillen. Luang Prabang vaikutti rennolta ja mukavalta paikalta, ja vaistomaisesti pidin siitä heti enemmän kuin kiireisestä Vietnamista. Pienillä kujilla oli hauska kävellä, sää oli hieno ja joka paikassa oli jotain kaunista katsottavaa. Iltapäivällä kävin syömässä pizzaa, koska teki niin kovasti mieli. Hostellilla kerrottiin, että sinä päivänä alkaisi vuotuinen valofestivaali, mistä en ollut tietoinen etukäteen, mutta mikä oli iloinen yllätys. Auringon laskettua menin läheiseen temppeliin, jonka edustalle munkit olivat sytyttäneet lukemattomia kynttilöitä. Se jos mikä oli kaunista. Illalla pakkasin tavarat seuraavan päivän retkeä varten ja rentouduin hostellilla (kämppisten metelöinnistä huolimatta).

Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin, jotta ehdin syödä aamiaisen ennen lähtöä. Kävelin sitten White Elephan Adventuresin toimistolle, jonne saavuin kahdeksan jälkeen. Odottelin siellä muita, ja jonkin ajan kuluttua kiinalainen pariskunta teini-ikäisen tyttärensä kanssa saapui myös paikalle. Kävelimme sitten yhdessä oppaan kanssa toiselle toimistolle, jossa ranskalainen pariskunta 5-vuotiaan poikansa kanssa odotteli meitä toisen oppaan kanssa. Hyppäsimme lava-auton kyytiin ja ajoimme ensin vähän matkaa napataksemme kyytiin lounasta ja hetken päästä pysähdyimme lastaamaan kajakit auton katolle. Sitten ajelimme puolisen tuntia vähemmän mukavasti kuoppaista tietä joen rannalle. Siellä meitä odotteli mies veneensä kanssa. Veneen kyydillä menimem joen yli sen toisella rannalla olevaan kylään. Kylässä asui sulassa sovussa kaikkia kolmea isointa laosin etnsiä ryhmää, eli laoja, khmuja ja hmongeja. Eri ryhmien talot olivat erilailla rakennettuja ja ihmiset pukeutuivat hieman eri tavoin. Jokut naiset kirjoivat käsin perinteisiä kuvioita kankaisiin, jotka he sitten myivät jollekulle torille myyntiin vietäväksi. Hinnat näille kankaille olivat varmasti naurettavan pienet verrattuna siihen työmäärään ja taitoon, joita niiden tekemiseen vaadittiin.

Kyläkierroksen jälkeen kävelimme metsässä ja peltojen laidalla puolisen tuntia, kunnes saavuimme taas joen varteen. Ylitimme joen jälleen veneellä ja automme oli siellä odottamassa. Oli aika laskea kajakit vesille ja jättää ylimääräiset tavarat autoon. Mukaan otettaville tavaroille saimme kukin vedenpitävän kassin. Minä olin ilmeisesti meistä se kokenein meloja, vaikkei minullakaan nyt mitään valtavaa kokemusta ole. Ranskalaiset ahtautuivat kaikki samaan kajakkiin, kiinalaisista isä ja tytär menivät yhteen kajakkiin, kun taas kiinalaisäiti vaikutti sen verran epävarmalta, että opas katsoi parhaaksi ottaa hänet oman kajakkinsa kyytiin sen sijaan, että me kaksi olisimme menneet yhdessä (olin oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun). Lähdimme liikkeelle myötävirtaan ja kymmeneen minuutin päästä olimme jo Tad Sae -vesiputouksen juurella. Jätimme kajakit parkkiin rannalle, oppaat ostivat meille liput alueelle ja saimme sitten viettää pari tuntia aikaa haluamallamme tavalla. Kiinalaistyttö kokeili zip liningia vesiputousten yllä, mikä ei minua korkeanpaikankammoisena houkutellut. Ranskalaiset puolestaan menivät norsuratsastukselle, mikä taas on eettisesti täysin väärin (varsinkin kun selvästi näki, että osalla norsuista oli kahleet ja "ratsastajat" käyttivät teräviä koukkuja norsujen ohjaamiseen). 

Minä päätin siis nauttia kauniista vesiputouksista ja pulikoida raikkaassa vedessä (joka ei ollut liian kylmää minulle, mutta monelle muulle ilmeisesti oli). Isoimmassa altaassa heti alhaalla oli melko paljon porukkaa, mutta päätin kävellä ylöspäin seuraavalle "tasanteelle". Siellä ihmisiä oli enää vain muutama, joten sain uiskennella ihan rauhassa. Kolmaskin tasanne olisi vielä ollut, mutta minulla ei ollut tällä kertaa aikaa kävellä sinne asti. Siellä ei ehkä olisi ollut ketään muuta, mutta kuka tietää. Liukastelu takaisin alas mutaista alamäkeä flipfloppien kanssa oli jo tarpeeksi hidasta tälläkin välillä. Kun pääsin takaisin ensimmäiselle tasanteelle, oppaat viittoivat minua luokseen ja sanoivat etsineensä minua kaikkialta. Olin kuitenkin palannut takaisin sovittuun aikaan, joten en tiedä, mikä oli ogelma. He ohjasivat minut yhden ravintolan edustalla olevan pöydän ääreen. Ranskalaiset istuivat siellä jo. Oppaat antoivat meille eväslounaamme eli keitettyä riisiä ja vihanneksia. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitenkään erityistä, mutta kyllä siitä vatsa täyttyi. Syötyämme oppaat sanoivat, että kiinalaistyttö on vielä zipliningissa, joten olisi vielä vähän aikaa jäljellä. Meninkin vielä uimaan alatasanteen altaaseen, kunnes oli oikeasti aika lähteä.

Menimme taas kajakeiden kyytiin ja jatkoimme jatkaa jokea pitkin. Välillä virtaus oli voimakkaampaa, mutta mitään isoja koskia ei vastaan tullut. Melominen oli kuitenkin hauskaa eikä vaatinut mitään hirveitä ponnisteluja, koska veden virtaus hoiti suurimman osan työstä puolestamme. Kahden tunnin jälkeen olimme perillä ja oli aika rantautua. Saimme hetken rentoutua vedessä sillä aikaa kun oppaat ja kuski lastasivat kajakeita takaisin auton katolle. Sitten hurautimme jälleen kuoppaista tietä pitkin takaisin Luang Prabangiin heidän toimistolleen. Päivä oli mukava ja onnistunut, ja erityisesti pidin upeasta vesiputouksesta. Vaellusta ei kuitenkaan varsinaisesti päivään kuulunut, joten jäin kaipaamaan lisää. Kävin hostellilla suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ja menin sitten uudelleen White Elephant Adventuresin toimistolle kyselemään, oliko kukaan mahdollisesti varannut useamman päivän vaellusta lähipäiville. Ei valitettavasti ollut, mutta seuraavalle päivälle oli tarjolla retki isolle vesiputoukselle, jonne vaellettaisiin 3-4 tuntia. Halusin joka tapauksessa käydä sillä putouksella, joten ajattelin, että voin samalla kokeilla, miltä vaellus laosin sadekaudella tuntuu. Jos retken jälkeen jäisin kaipaamaan lisää, niin voisin sitten vielä yrittää saada useamman päivän retkeä onnistumaan. Kävin syömässä tällä kertaa ihan paikallista ruokaa ja menin nukkumaan aktiivisen päivän väsyttämänä.