Siellä meille annettiin liput kouraan ja käskettiin pitää ne tallessa koko retken ajan, sillä joku saattaisi niitä kysellä. Menimme isoon veneeseen, ja meidät käskettiin ensin istumaan alakertaan pöytien ääreen. Kaksi englantia hyvin puhuvaa opastamme kertoivat päivän ohjelmasta ja käytännöistä. Kun vene lähti liikkeelle, saimme mennä yläkannelle aurinkotuoleihin rentoutumaan (vaikkei aurinko sillä hetkellä paistenutkaan). Puikkelehdimme ensin La Han Baylla nauttien kauniista maisemista ja rauhasta. Loikoilimme A:n kanssa tuoleillamme ja aina välillä napsin pari kuvaa. Maisema oli hyvin samanlainen kuin Kiinassa Li-joella, mutta täällä alue oli isompi. Ohitimme useita meren päälle rakennettuja kalastajakyliä, mutta muita turistiveneitä ei juuri näkynyt. Puolentoistatunnin veneajelun jälkeen pysähdyimme pienelle kalafarmille katsomaan pienissä altaissa uiskentelevia isoja kaloja.
Kalafarmin jälkeen siirryimme Halong Baylle. Vene ankkuroitiin lähelle pientä hiekkarantaa ja saimme reilun tunnin aikaa uida ja rentoutua alueella. Vedessä oli muutamia yksittäisiä meduusoita, joten oppaamme yrittivät pitä niitä silmällä ja varoittaa, jos ne lähestyisivät jotakuta meistä. Hyppäsimme A:n kanssa veteen laivan perästä ja uimme tuon 100 m matkan rannalle. Istuskelimme sitten siellä rantavedessä keskustelemassa matkustamisesta ja elämästä kotimaassa. A on matkustanut nyt vähän yli vuoden ja minä vasta reilun 3 kuukautta, mutta pystyimme samaistumaan toistemme tilanteisiin niin reissussa kuin kotona työelämässä. Pääsin käymään läpi kaikenlaisia asioita, joita olen tässä reissun aikana pyörittänyt mielessäni ja oli todella rentouttavaa, kun joku kuunteli ja pystyi samaistumaan näihin ajatuksiin. Kun oli aika palata takaisin veneelle, meinasin joutua meduusan kohteeksi. A sanoi, että se oli ollut ihan selkäni takana, mutta A ei sanonut mitään, koska silloin olisin kääntnyt ja varmasti saanut osuman. Yksi saksalaismies oli saanut osuman olkapäähän ja siinä iho punoitti ja kirveli. Hän ei ollut huomannut, että lähellä olisi ollut meduusa, eikä huomannut sen kosketustakaan, vaan vasta myöhemmin alkaneen polttelun.
Kun kaikki olvat veneen kyydissä, ajelimme 10 minuuttia rauhalliseen paikkaan, jonne pysähdyimme lounaalle. Meille kannettiin pöytiin kaikenlaista merenelävää ja kasvisruokaa. Ruoka oi erittäin hyvää, mutta emme kyllä jaksaneet tuhota kaikkea. Seuraavaksi saimme pienen ruokalevon, kun vene ajeli syvemmälle Halong Baylle. Siellä keskellä ei mitään oli taas yksi kelluva asutus, josta saimme kajakit käyttöömme. Menimme A:n kanssa samaan kajakkiin, ja lähdimme sitten ryhmän mukana melomaan rauhalliselle alueelle. Kävimme parissa luolassa ja löysimme ison lepakkoluolankin. Alueella oli lisäksemme yksi toinen porukka, mutta silti oli ihanan rauhallista. Yhdellä saarella näimme useamman apinan, joita ilmeisesti on tyypillisesti vain tällä alueella. Meillä oli A:n kanssa diili, että minä otan takana valokuvia ja A hoitaa edessä melomisen. Kyllä minä sitten "vähän" siinä melomisessakin autoin. Aluksi menimme hitaammin kuin muut, mutta sitten kuin muut olivat väsyttäneet itsensä melomalla liian kovaa, meillä oli vielä hyvin voimia jäljllä. 1,5 tuntia meni tosi nopeasti, ja olimme tosi tyytyväisiä, että olimme valinneet myös melonnan aktiviteetiksi (edellisenä iltana olimme olleet siitä vähän kahden vaiheilla).
Melonnan jälkeen pysähdyimme matkalla vielä yhdessä kohdassa uimaan. Nyt ei nousuveden vuoksi ollut rantaa, vaan piti uida veneen lähistöllä (oppaat olivat taas meduusavahdissa). Hyppäsimme ensin veteen veneen perästä, mutta sitten iski joku outo mielenhäiriö ja halusin hypätä veteen yläkannelta (siis ehkä 3 m korkeudesta). Menimme sinne A:n kanssa yhdessä ja uskalsin kuin uskalsinkin hypätä sieltä alas eikä edes meduusa hyökännyt. Uinnin jälkeen matka jatkui takaisin Cat Ban satamaan, josta meidät kuljetettiin takaisin Cat Ba Venturesin toimistolle. Olimme A:n kanssa tosi tyytyväisiä retkeen eikä oikeastaan (meduusojen lisäksi) ollut mitään valittamista. Menimme molemmat hotelleillemme suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Illalla menimme sitten vielä (eri ravintolaan) syömään oikein maukasta pizzaa, jonka jälkeen jäimme vielä pitkäksi toviksi juttelemaan. Minä jatkaisin matkaa seuraavana aamuna, mutta A jäisi vielä Cat Bahan. Ja vaikka olisimmekin lähteneet yhdessä takaisin Hanoihin, kiersimme näitä maita eri suuntaan (minä tulin etelästä ja A lännestä). Toisaalta se on hyvä, niin voimme antaa toisillemme vinkkejä hyvistä paikoista. Ehkä tapaamme reissun aikana vielä uudelleen tai ehkä emme, mutta olen kuitenkin tosi iloinen, että tapasimme juuri nyt. Yksinmatkustamisen parhaita puolia on se, että tutustuu helpommin uusiin ihmisiin, kun ei ole sitä omaa kaveria koko ajan seurana. Osa näistä uusista tuttavuuksista ovat mukavaa seuraa sen hetken, osan kanssa yhteydenpito jatkuu pitkäänkin (Kanadassa tapaamani uuden tuttavuuden kanssa ystävyys on jatkunut jo yli 10 vuotta ja vierailujakin on tehty puolin ja toisin).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti