Chiang Mai - osa 1

Seuraavana päivänä oli luvassa elämys, jonka vuoksi oikeastaan tulin Chiang Maihin. Olin nimittäin varannut retken Elephant Jungle Sanctuaryyn, jossa pääsisin viettämään päivän norsujen kanssa mukavalla tavalla. Ja mukavalla tavalla tarkoitan sitä, että paikassa yritetään nimen omaan suojella norsuja ja vierailijat saavat osallistua norsujen hoitoon, mutta eläimiä ei pakoteta mihinkään. Norsuturismista on ollut viime vuosina paljon keskustelua, mikä on mielestäni erinomainen juttu. Ihmiset ovat viimein heränneet siihen, ettei norsuilla ratsastaminen ole ok. Monissa paikoissa edelleen tätä kuitenkin harrastetaan. Itselleni tulee ainakin vain paha mieli, kun näen ihmisiä norsun selässä paikallisten "ohjatessa" norsuja  terävillä koukuilla. Joissain paikoissa kuulemma väitetään turisteille, etteivät he käytä koukkuja, mutta sitten paikallisten hihasta pilkottaa terävä piikki, joka ajaa saman asian. Onneksi on olemassa muutamia paikkoja, joissa näin ei toimita. Elephant Jungle Sanctuary on yksi näistä paikoista. Toivon, että tulevaisuudessakin ihmiset valitsevat oikein eivätkä anna rahaa eläimiä kaltoin kohteleville paikoille. Taustatutkimus usein paljastaa, millaisesta paikasta on kyse. Itse ainakin mieluummin maksan vähän enemmän suojelutyötätekevälle paikalle, jossa kokemus on mukava ja hyvällä tavalla ikimuistoinen, kuin että maksan vähemmän sellaiselle paikalle, jossa tulee vain paha mieli. Ja jos joku yrittää väittää, että norsut tarvitsevat kahleita tai "ohjausta" piikeillä, tai muuten ne saattavat hyökätä ihmisten tai toistensa kimppuun, voi muutaman kerran miettiä, että minkäköhän takia ja miksi ylipäätään ihmisten pitää siinä tapauksessa päästä näiden norsujen lähelle. 

Joka tapauksessa aamulla heräsin sen verran aikaisin, että ehdin käydä hakemassa kaupasta vettä ja aamupalaa. Klo 8:30 minua tultiin hakemaan hostellilta lava-autolla. Olin ensimmäinen noukittava, ja kiersimmekin sitten ympäriinsä hakemaan vielä lisää ihmisiä kyytiin. Parin tunnin matka "viidakkokylään" oli pitkä ja epämukava, mutta juuri kun ajattelin, etten kestä enää, pääsimme viimein perille. Pysähdyimme pienen kyläkaupan eteen ja oppaamme kertoi kylästä, heidän toiminnastaan sekä päivän ohjelmasta. Heillä oli 4 aikuista norsua, jotka saivat kulkea vapaasti viidakossa mutta tulivat mielellään ihmisten luokse syömään. Norsut olivat aiemmin olleet vankeudessa, joten niitä ei pystytä täysin vapaaksi luontoon päästämään, mutta täällä kylässä ne elävät onnellisena. Norsuja ei pakoteta mihinkään edes turistien vuoksi, eli ne saavat liikkua ja syödä juuri niin kauan kuin haluavat. Koukkuja ei tarvita norsujen hallintaan, vaan ruualla palkitseminen riittää mainiosti. 

Ensimmäiseksi kävelimme kylässä olevaan rakennukseen, joka toimi tukikohtanamme päivän ajan. Varustauduimme uimavaatteisiin ja saimme paikallista mallia olevat paidat päällemme. Sitten kävelimme viidakkoon etsimään norsuja. Lyhyen kävelyn jälkeen ne näyttäytyivätkin. Saimme syöttää, ihailla ja silittää norsuja niin kauan kuin ne halusivat olla paikallaan. Kun ne lähtivät kävelemään, seurasimme niitä joelle, jonne ne menivät uimaan. Muutama kyläläinen kulki koko ajan norsujen lähellä ja valvoi, ettei mitään vaaratilanteita syntyisi puolin tai toisin. Seurattuamme norsujen toimia tarpeeksi, opas sanoi, että oli aika mennä vesiputoukselle uimaan. Sinne oli vain n. 10 minuutin kävelymatka. Suurin osa meistä pulahti uimaan, mutta osan mielestä vesi oli liian kylmää. Rohkeimmat myös kiipesivät pienen putouksen harjalle ja hyppäsivät sieltä alas (en ollut yksi heistä). 

Uimisen jälkeen palasimme takaisin tukikohtaan ja vuorossa oli lounas. Oppaan perhe oli valmistanut meille buffetin, jossa oli tarjolla riisiä, kasviksia, kanaa ja hedelmiä. Nautimme herkullisen lounaan hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen opas näytti, miten norsuille tehdään "lääkettä". Kyseessä oli siis jotain hedelmää ja suolaa, jotka pyöritettiin riisin sisälle palloksi. Oppaan mukaan norsut saavat lääkepallon päivittäin. 3 vapaaehtoista sai tehdä omat lääkepallonsa norsuille annettavaksi. Sitten vaihdoimme taas uimavaatteet päälle ja menimme tukikohdan pihalla olevalle lammelle. Norsut tulivat paikalle muutaman kyläläisen saattelemana ja menivät innoissaan uimaan. Meillä oli pienet kauhat, joilla saimme heittää vettä norsujen päälle. Vesipesun jälkeen norsut siirtyivät muta-altaalle, jossa pääsimme hieromaan mutaa niiden nahkaan. Tämä mutakylpy norsujen kanssa oli ehdottomasti päivän kohokohta. Raskaana olevan norsun kylkeä silitellessäni tunsin selvästi kohdussa olevan norsuvauvan liikkeet. Kun norsut olivat mielestään mutakylpeneet tarpeeksi, ne kävivät vielä lammessa huuhtoutumassa ja vaelsivat sitten takaisin viidakkoon. 

Meidän oli aika mennä suihkuun ja vaihtaa vaatteet päälle. Sitten oli vielä iltapäiväkahvit (teetä ei ollut tarjolla). Sen jälkeen kävelimme takaisin kyläkaupalle. Opas kiitti meitä käynnistä ja pyysi tietenkin kirjoittamaan positiivisia arvioita TripAdvisoriin. Netistä retken varanneet (kuten minä) saivat haluetssaan pitää aamupäivällä jaetut paidat matkamuistona. Minulla ei kuitenkaan ollut sellaiselle paidalle mitään käyttöä, joten jätin sen seuraavien käyttöön. Lastauduimme takaisin autoihin ja aloitimme epämukavan paluumatkan takaisin Chiang Maihin. Pitkä matka ei kuitenkaan tuntunut niin raskaalta kuin menomatka, koska olimme kaikki niin innoissamme päivän kohtaamisista. Vierailun aikana kaikki vaikutti kylässä oikein hyvältä ja norsujen kohtelu oli asiallista. Toki emmehän me voi tietää, mitä siellä tapahtuu sen jälkeen kun turistit lähtevät pois. Haluan kuitenkin vakaasti uskoa, että siellä toimitaan oikein myös silloin, kun turistit eivät katso. Kaikki päivän aikana näkemäni onneksi vahvasti viittaa siihen. Kun pääsin takaisin hostellille, oli pakko levätä hetki. Illalla menin sitten vielä aivan hostellin vieressä olevaan italialaiseen ravintolaan, josta tilasin kylläkin burgerin. Ja millainen burgeri se olikaan. Oli niin herkullista, että halusin ehdottomasti tulla ravintolaan uudestaankin.

Seuraavana päivänä päätin ottaa oikein rennosti. Nukuin pitkään, ja nautin sitten aamupalaa kaikessa rauhassa. Lähdin sitten kävelemään kaupungille. Katsastin pari temppeliä ja pyörähdin muutamassa kaupassa. Oli kuitenkin niin kuuma, että katsoin parhaaksi palata takaisin hostellille Netflixin pariin. Chiang Main ympäristössä olisi ollut kauniita vuoria ja käymisen arvoisia temppeleitä, mutta sinne olisi pitänyt lähteä taksilla tai muulla kulkuneuvolla, eikä ajatus innostanut yhtään. Päätin siis, että kauniita temppeleitä ja maisemia olen nähnyt tai tulen ainakin näkemään muuallakin ihan riittävästi. Oli siis mielesätni parempi käyttää aikaa rentoutumiseen ja reissun suunnitteluun. Illalla menin uudestaan samaan ravintolaan kuin edellisenä päivänä, koska halusin testata myös heidän pizzansa. Herkullisen pizzan lisäksi tilasin myös alkoholittoman mojiton, joka oli myös erinomainen. Hostellilla pyysin respan tyttöä varaamaani minulle seuraavalle päivälle koskenlaskuretken, mikä onnistui yhdellä puhelinsoitolla. Sitten sovin vielä itse kokkikurssin sitä seuraavalle päivälle. Laiska päivä alkoi olla pulkassa, mutta mikäs minulla oli mukavassa hostellissa hengatessa.